Minäpä nyt olen sitä mieltä, että on mukavaa ja ihanaa, kun ihmiset ovat hikipäässä tohottaneet viikon verran änkeytyen keskustan kauppoihin ja liikkeisiin lahjoja rynnistämälläpinnistämällä etsimään vakavin totisin kasvoin ruuhkissa ja tungoksissa madellen. Sellaista nimittäin on Joulunalusaika :)
Kulutushysteriaa?
Entä sitten?
Ihmiset ovat täysin yhtä kulutushusteerisiä aina, eikä ainoastaan Jouluna. Jouluna se vain korostuu, koska kaikki ihmiset keskittyvät kuluttamaan samojen, tiettyjen viikkojen aikana.
Olenpa sitä mieltä, että jos ihmisillä on varaa kuluttaa rahoja lahjoihin, joita jakelee toisille ihmisille, niin sepä onkin kuluttamisen muodoista kaikkein ihanimpia :) Onhan upeaa, että suomalaiset kuluttavat kerran vuodessa toisiin ihmisiin rahojaan :)
Ihmiset shoppailevat hikipuserossa, eivät tällä kertaa, itseään varten, vaan toisia ihmisiä varten: shoppaillakseen heille lahjoja. Wauh! Sehän on upeaa. Ja, osoittaa ihmisyyden moninaisista puolista sitä, mitä on helppoa ihmisyydessä arvostaa ja rakastaa: toisissa ja itsessä.
Minä tykkään siitä - thats all - enkä sitä argumentoi sen enempää.
Lahjoja on ihana paketoida (olen kylläkin huono paketoimaan). Lahjoja on ihana avata. Lahjoja on ihana antaa. Lahjoja on ihana saada.
Tykkään antaa ja vastaanottaa. Mitä vaan, kunhan saa antaa, ja kunhan saa vastaanottaa. Mitä sitä häpeilemään :)
(Oi, jospa minulla olisi rahaa oikein rutkasti, niin täältä satelisi lahjoja Jouluisin oikein todenteolla :)
Minusta on aina, yhtä ihanaa, vastaanottaa lahja. Saan minä lahjan milloin vain, en halua peitellä, innostustani ja iloani, sillä minä olen aivan aikuisen oikeasti, iloissani. Ja, sitä ilon ja jännityksen momenttia, kun avaa lahjapaperia. On ihanaa, jos ja kun saa lahjan!
Sitäkin mieltä minä olen, että joskun ja kun aina joku jossakin valittaa, että se Joulun tärkein sanoma unohtuu kulutushysterian ja lahjojen pimentoon, niin höpöti höpö.
Eikö voisi vain hyväksyä sitä, että Joulu on sellainen. Sellainen, nimittäin, on meidän Joulumme: ylenpalttista antamista ja ylenpalttista vastaanottamista.
Jos antamisen ja vastaanottamisen perussanoma on jotenkin Jouluhengen vastainen, niin höpö höpö ja kanttuveit sille kommentille;)
Joulun perussanomahan on vastaanottaminen ja antaminen.
Joku vastaanottaa jotakin toista kuin joku muu. Sama koskee antamista. Mutta perussanoma on: vastaanottaminen ja antaminen.
Jakaminen.
Ei se lahja ole "se juttu". Ei se lahja ole se, mikä siinä olisi tärkeää ja peruspointti.
Lahjan antaminen on "se juttu". Ja lahjan vastaanottaminen on "se juttu". Usko minnuun tässä :)
Antakaa ja vastaanottakaa hyvällä mielellä :) Nauttikaa siitä ylenpalttisesta antamisesta ja vastaanottamisesta, ja hössötyksestä ja syömisestä :)
Oulussa, kun bussista poistui bussin keskiovesta, niin poistuessa useat ihmiset kuuluvasti toivottivat bussikuskille, ja kanssamatkustajille, hyvän Joulun toivotukset. Eilen koin sen Helsinginkin bussissa :)
Ja, bussissa ihmiset juttelivat iloisesti - minulle vieraat, tuntemattomat, kertoivat vaan jotakin iloista Joulun odotuksestaan.
He jakoivat siitä, mitä heillä on. Sitä on iloinen hyvän Joulun toivotus. Sitä on vieraille iloisten asioiden spontaani puhuminen. Omansa jakamista. Antamista.
Eilen, toisessa bussissa, nuori perhe, aasialaissyntyisiä, istuivat iloisena bussissa. Nainen, mies ja miehen sylissä noin yksi vuotias lapsi. Lapsi tuotti heille iloa. He säkenöivät iloa. Jokin tuotti rouvalle aivan erityistä huvitusta ja hän kääntyi puoleeni ja kasvot loistaen kertoi minulle persoonallisen vierasperäisellä aksentilla, mutta hyvällä suomella, jotakin söpöä lapsestaan (jota en nyt tässä toista). Minäkin naurahdin iloisesti, ja päätäni nyökytellessäni vastasin jotakin. He olivat menossa intialaiseen ruokakauppaan ostoksille. Heillä oli Joulun odotus: ehkä heille Joulu olisi hieman erilainen kuin Suomessa syntyneille, mutta Joulumieli oli heissä sama, ja tuttu kuin Suomessa syntyneilläkin :) Heidän kaunis Joulumieli, joka välittyi heistä aidosti.
He jakoivat omastaan. Minä vastaanotin. He jakoivat spontaanisti ja aidosti ilostaan pienellä keskustelulla. Antamisen vilpittömyyttä, jakamisen aitoutta.
Luulen, että vastaanottajan vastaanottaminenkin on antamista - vaikkei sitä ensi silmäyksellä tajuaisikaan. Kun antaja huomaa, että hänen antamansa on vastaanotettu, hänkin saa.
Pari päivää sitten kaaduin kadulla. Minulla ei ollut sormikkaita sormissani juuri sillä hetkellä, ja kaatuessani vaistonvaraisesti vastasin kämmenilläni maahan. Asfaltilla oli pieniä hiekotuskiviä, ja toinen kämmeneni aukesi: alkoi ikävän paljon verta vuotaa. Lähellä oli apteekki ja menin sinne ostaakseni laastaria. Katselin laastarihyllyjä ja apteekin työntekijä tuli vierelleni ystävällisesti kysymään, että voisiko hän auttaa. Kerroin tarvitsevani laastaria, jonka voisin heti laittaa haavaani: näytin hänelle vertavuotavaa kämmentäni. Hän kysyi voisiko hän antaa kämmeneeni ensiavun. Yllätyin iloisesti ja vastasin myöntävästi. Niin hän oikeaoppisesti ja hellästi puhdisti haavani ja laittoi siihen laastarin. Kiitin häntä iloisesti. Ja, hän, silmät iloisena, sanoi jotenkin näin: "
Ei kiittämistä. Kiitos sinulle. Ja, hyvää Joulua sinulle".
Kiitin häntä. Toivotin hänelle hyvää Joulua.
Hän jakoi. Minä vastaanotin. Ihanaa ja yksinkertaista.
Yksi asia Joulussa, mitä olen aina rakastanut ja josta olen nauttinut, on se, että ihmiset, toisilleen tuntemattomat, toivottavat toisilleen Hyvää Joulua kaupoissa kassoille, kassat asiakkaille, kaupoissa, baareissa, kahviloissa, rappukäytävissä, apteekeissa, terveyskeskuksissa, busseissa, takseissa, junissa... Joka paikassa. Minä olen niin tehnyt. Ja, minä olen vastaanottanut, kun toiset ovat niin tehneet.
Se on niin simppeliä ja yksinkertaista :) Sitä kertakaikkiaan ei voi olla rakastamatta!
Se on yksi niitä keskeisiä juttuja, joista Joulumieli rakentuu. Se on: antamista ja vastaanottamista.
(Se on vähän samankaltainen juttu psykolgiselta dynamiikaltaan kuin bussikuskin tervehtiminen, tai kaupan kassan tervehtiminen... Tervehtiminen ylipäänsä. Se on rakastettavaa, simppeliä ja yksinkertaisen ihanaa :)
Perhealbumin kuvien perusteella olen tyypillinen suomalainen: kasvatettu jo vauvaiästä vastaanottamaan ja antamaan ylenpalttisesti lahjoja Jouluna. Valokuvissa, minä 1-vuotias, 2-vuotias, 3-vuotias etc. pulleaposkinen suloinen tyllerö silmät, kasvot loistaen ja säkenöiden ilosta, istun isän sylissä
kuusen ja lahjavuoren vieressä. Tai avaan pienillä, lapsen kömpelöillä, sormilla onnessani jotakin pakettia (toisen ikävuoteni Joulukuvassa isä yhtä silmät ilosta ja onnesta loistaen auttaa minua, omaa tylleröään, lahjapaperin avaamisessa), josta on löytynyt sukat tai lapaset tai kirja, tai nukke tai leluauto tai Afrikantähti tai... Ja, sitä lapsen onnen määrää: edes valokuva ei sitä vääristä, vaan on sen ikuistanut: aitoa vastaanottamisen, vilpitöntä, riemua ja onnellisuutta :) Ja, aikuiset (isä, äiti, tädit, sedät...), niissä vanhoissa valokuvissa, katsovat kasvot loistaen lapsien iloa :)
Kai olen siis vauvasta lähtien Jouluun kasvanut. Ja, Joulu on sitä, että ylenpalttisesti ja järjettömästikin annetaan ja vastaanotetaan. Ja, jaetaan vastaanottamisen ja antamisen ilo.
Jaetaan vastaanottamisen ja antamisen ilo. Ollaan siinä yhdessä.
Ne, joilla on kelle lahjoja antaa ja joilta vastaanottaa, Jouluna, tehkööt niin hyvillä mielin, vaikka miten ylenpalttisesti, jos siltä tuntuu, ja nauttien!
Siinä nyt ei ole mitään kritisoimista!
Ja, ne, joilla ei Jouluna sitä ihmisporukkaa vierellään ole: joilla ei sitä Jouluhössäämistä, antamista ja vastaanottamista, siinä ole - nauttikaa te siitä, että teillä on oma rauhanne, rauhallisuutenne. Ja, omannäköinen Joulu :)
Oma ääni. Oma sisäinen ääni. Oma ulkoinen ääni. Eikä kenenkään muun.
Ja, sen mukainen Joulu.
Se hössöttäminen ja traditioista kiinni pitäminen, "henkeen ja vereen" ;)
Tai, traditioista luova ja spontaani soljuminen, luopuminen. Tai, uuden luominen.
Kaikki se on arvostettavaa, ja upeaa. Se on vain kerran vuodessa, se Joulu ;)
Se on Joulua. Turha sitä on joka vuosi tähän aikaa kritisoida, sillä sen kritisoimisessa ei ole mitään uutta luovaa, vaan vanhan mantran toistoa se on.
Ja, ei muuta kuin nauttimaan Joulusta - kukin sillä tavoin, kun itse Joulunsa luo!
Levätään, ja nautiskellaan: nyt on vapaapäiviä :)
