Muutosten keskeltä...

Ja, se eräs päivä, kun viimein menetin hermoni remonttimiehiin, joilla ei ollut mitään remontoitavaa, mutta saapuivat asuntooni, joka päivä, tuosta vaan, ilmoittamatta yhtäkkiä ja ovikelloa soittamatta omilla avaimillaan... Se päivä oli aurinkoinen. Lähdin kävelemään Pikkuhuopalahden rantaa, ottaakseni itselleni aikalisää, rauhoittaakseni itseni.

Vedenpinta oli ohuessa kirkkaassa jäässä, joka naksahteli auringossa. Kaislat keltaisina suhisivat tuulen vireissä. Kävelin ja rauhoittelin itseäni. Että ole nyt aikuinen ja vedä henkeä, rauhoitu. Lokit kirkuivat jossakin. Ja, samassa näin portin keskellä ei mitään. Tai keskellä ketoa. Kaksi puupylvästä portteina ja. Ja ei mitään tavallisia pylväitä, vaan puupylväitä, joilla oli hahmo ja muoto ja muodossa puun ja elämän sielu.

Siinä minä hämillisenä kiersin pylväitä. Puuta, muotoa, naiseutta ja olemassaoloa. Ja, vaelsin veistetyltä puulta puulle. Jokaisella oli hahmonsa. Puiden syitä myötäilevät muodot ja hahmot. Ja puussa naiseus. Tai puun naiseus. Tai muodon naiseus. Ja olemassaolo siinä. Ja, veistoksia... Maasta synnyttävää kivistä naista...

Olin Sanna Karlsson-Sutisnan veistosten keskellä. Ja, siinä imeydyin takaisin osaksi sitä, mitä olen ytimiäni myöten: olemassaoloa, sielua ja muotoa. Naiseutta. Ja harmoniaa siinä kaikessa.

Pikkuhuopalahden perällä on siis taiteilija Sanna Karlsson-Sutisnan veistosnäyttely, tai veistospuisto. Hänen lumoavista töistään saat käsitystä hänen kotisivuiltaan. Kannattaa käydä molemmissa - sekä katsomassa hänen veistoksiaan että kotisivuilla :)

Minä sain hänen veistostensa imussa takaisin kosketuksen itseeni, minun kaikkeuteeni. Kaiken sen häslingin, remonttimiesten ja muuttolaatikoiden sietämättömässä paineessa.. jossa pimahtelin ja vetelin hertsejä siinäkin, missä lopultakaan ei edes sähkövarausta ollut... Rauhotuin niiden levollisten veistosten keskellä. Olin taas tyyni. Minä.

J.K
Istun tässä nyt kotona. Omassa kotona, oman pöydän äärellä. Uskomaton olo tämän pitkän ruljanssin jälkeen. Olla vihdoin kotona: asunnossa, jonka laittaa kodiksi. Muuttolaatikoita vielä purkamatta, ja jalka hieman paketissa.
Mutta, yhtäkaikki: vihdoin kotona - uudessa kodissa :)

Ja, tänään laitoin tietsikankin päälle. Ja, alan lukea taas sähköpostejakin :)