Harakatkin nauraa!

Lakivaliokunnan keski-ikäiset sedät siis päättivät suuressa viisaudessaan, että seksin ostaminen ei ole rikos, mutta naispareille ei saa antaa hedelmöityshoitoja.

Lakivaliokunnan setien logiikka heidän päätöksentekojensa perusteella on tämä:

on lapsen etujen mukaista, että lasten isit saavat käydä maksullisissa naisissa edelleenkin, mutta lapsen etujen mukaista ei ole, että lapsi syntyy perheeseen, jossa hänellä olisi kaksi toisiaan ja lapsiaan rakastavaa aikuista, naista, huolehtimassa.

Enpä siis ota kantaa seksin ostamiseen ja siihen liittyvään lakiin.

Ainoa mihin mieleni piteen ilmaisen, on nämä lakivaliokunnan kaksinaismoralistiset keski-ikäiset miehet, joiden ei pitäisi olla lakivaliokunnassa, jossa tehtävään työhön heillä ei näytä olevan kompetenssia, eikä edes stabiilia etiikkaa itsessään - saatikka logiikkaa, joka olisi kestävä.

Johan niille harakatkin nauraa!

Osa II: Karhupuisto

Niinpä sitten eräänä toisena päivänä meninkin Karhupuistoon kahville. Karhupuisto on se puisto Helsingissä, mitä on koko talven torstai-iltaisin näytetty Kotikatu-tvsarjassa. Se puisto, missä on sellainen iso veistos mesikämmenestä. Ja, kukkia, nurmikoita ja Cafe.

Olen kuullut, että Karhupuisto olisi joskus menneisyydessään ollut hoitamaton pieni puisto. Sellainen, jossa olisi kuulemma levähdelleet taivaanrannan maalarit ja muut toisinaan jostakin syystä väsyneet, jotka levähdellessään olisivat janoaankin sammuttaneet eväspulloistaan. Että, se olisi ollut epäsiisti ja hoitamaton puisto.

Sitten, kuulemma, paikalliset asukkaat olivat keksineet laittaa Karhupuistonsa kuntoon. He olivat siistineet puiston, ja alkoivat siellä kasvattaa kukkiaan. En tunne dokumentaatioita, mutta olen kuullut, että puiston kukkaistutukset olisivat paikallisten asukkaiden aivan omia istutuksia: että kukin on saanut käydä siellä istuttamassa mitä kukkia haluaa. Ja, että kukin hoitaa kukkamaata kitkien rikkaruohot, ja kastellen kukat. En tiedä onko se totta, mutta niin on kerrottu. Ja, ainakin puisto kukoistaa :)

Ja, siellä kauniissa pienessä puistossa on penkkejä. Ja penkeillä iloisen näköisiä vanhuksia ja keski-ikäisiä ja vähän nuorempiakin, ja lapsia. Ja, BearPark Cafella on pöytiä ja tuoleja ympärillään. Ja siellä myydään kahveja ja naposteltavaa. Ja sanomalehtiäkin on kai luettavaksi.

Se puisto on kyllä kiva levähdyspaikka. Se on kaunis keidas keskellä kivistä kaupunkia. Ja, siellä on mukavia ihmisiä :)

Siellä minäkin kävin kahvilla. Ja, katselin myös ohitse meneviä raitiovaunuja, että mahtaisinkohan nähdä sitä yhtä, jota niin harvoin näkee…

J.K. Käpylän kyläjuhlilla myyntipöytiä oli kadulla, jossa kulki raitiolinja. Kuulin, kun joku kysyi huolestuneena toiselta, että tännehän voi tulla raitiovaunu, että eikö tämä ole vaarallista, kun ollaan tällä tavoin keskellä katua. Ja, toinen siihen vastasi lyhyesti tokaisten: ”ei se spora tänne tule”.

Ja, kun iltasella lähdin kyläjuhlilta hyvällä mielellä Wigwamin upeat saundit vielä päässäni soiden, ja maleksin väenpaljouden keskellä, niin joku meni kadulla raitiovaunupysäkille, kun muut menivät tien toiselle puolelle bussipysäkille. Ja, joku huusi tuolle raitiovaunua kaipaavalle, että hei kuule, ei siihen tule raitiovaunua, että tule bussipysäkille vaan! Ja, toinen vastasi kuitenkin tarkistavansa pysäkin aikataulusta, että jos raitiovaunu kuitenkin tulisi. Siihen toinen huusi lyhyesti ja salaperäisesti: ”Ei se spora kulje! Turhaan sitä katsot!” Ja, toinen hämillään jätti sporapysäkin ja sanattomana kiirehti bussia odottavan ihmislössin luokse…
Niin ne kaupunkilaiset tokaisevat siitä sporasta, ja legendat syntyvät, vahvistuvat ja elävät ;)

Tiedetään, että on se spora, joka kulkee, kun kulkee. Ja, yleensä se ei kulje, eikä sitä ainakaan kannata jäädä odottamaan, jotta kulkisiko se, sillä sitä sporaa tuskin näkee…

Osa I: Spora 1A

Helsingissä olen kuullut puhuttavan raitiovaunusta 1A. Että sellainen joko olisi olemassa, tai sitten ei. Että sellainen joko kulkee, tai sitten ei (Ja, niitä stadilaisten salaperäisiä tarinoita, neuvoja ja varoituksia 1A:ta koskien voisin kertoa jossakin toisessa postauksessa, sillä ne tarinat ovat loputtomia, vaikkakin lyhyitä ja…). Ja, kerran, tai kaksikin, olen ollut sellaisen näkevinäni, mutta enhän ole ollut täysin varma havainnostani. Onko se tarua vai totta, että sellainen raitiovaunu on? Onko se kummitusspora: jonkun menneen, vanhan, entisen sporan haamu, jota ajaa joku muinoin salaperäisesti kuollut sporaansa ikävöivä entinen kuljettaja: vaeltaja, joka vaeltaa milloin haluaa? Vai, onko se todellinen? Joka tapauksessa: sille on jätetty omia pysäkkejäkin, vaikkei sen liikkeistä kukaan tiedä mitään tarkkaa: tuleeko se pysäkeille, ja milloin tulee, jos tulee.
Ja kerrankin erään meriaiheisen kapakan ikkunasta, viiniä juodessani, jossakin Punavuoressa päin, näin sen pysäkin – mutta en sitä. Ja, ystävä pöydän äärellä tuoppiansa kallistaen valisti minua puhuen salaperäisesti ja hiljaisella, kokemuksesta viisaalla äänellään 1A:sta: että se kulkee, tai sitten ei…

Ei niin kauan aikaa sitten, eräänä suht aurinkoisena päivänä, olin vierailulla Mäkelänkadulla, jossa en ollut koskaan aiemmin käynyt. Ja, pois lähtiäkseni menin pysäkille odottamaan sporaa 7A. Ja, pianhan näinkin sporan sieltä tulevan, pysähtyvän jonnekin etäämmälle risteykseen ja sitten lähenevän kolisten, ja.. Kun se saapui tarpeeksi lähelle, minä näin sen keulassa: 1A.

1A!

Nostin sille hädissäni kättä (tätä en halunnut missata!) pysäyttääkseni sen, ja se pysähtyi. Nousin kyytiin. Istuin penkkiin. Ja ajattelin, ettei tämä ole tottakaan: minä istun 1A:ssa! Tämä on joko haamuspora, tai sitten todellinen… Hyvä Luoja…

Olin jännittynyt, sillä en tiennyt minne se veisi minut: kulkisinko tässä maailmassa, vai veisikö se minut johonkin toiseen ulottuvuuteen, vai … Spora lähti kolisten liikkeelle. Katselin maisemia, ja näin itselleni perin outoja taloja ja katuja. Makeeta! 1A vei minua sightseeingille aivan omia reittejään pysähtyen välillä pysäkeille, ottaen ihmisiä mukaansa, miten sillä mieli tekikin.! Ja, minä istuin hiljaa jännityksestä ja maisemista nauttien tietämättä minne joutuisin.

En tuntenut maisemia, en katuja, en taloja. Ja, sitten oudoissa maisemissa vaellellessa, lopultakin näin jotakin tuttua. Yhtäkkiä vasemmalla puolella näin erään talon ikkunoissa: NalleBub. NalleBubi! 1A toi minut Nallen seuduille! Ja, se jatkoi matkaa, ja pian näin Karhupuiston, ja että siellä istuksi iloisen ja kivan näköisiä ihmisiä. KarhuKahvilakin oli siis avattu!
Olin jo vähällä hypätä sporasta pois, mutta sitten muistin, missä sporassa oikeastaan olinkaan: istuin 1A:ssa, tuossa äärimmäisen harvoin havaitussa sporassa, josta kulkee ihmeellisiä legendoja: ei tiedetä onko 1A:ta oikein olemassakaan, vai onko se kummitusspora, joka silloin tällöin kulkee joskus todellisen ja olemassa olleen 1A:n reittiä.. 1A:n, joka joskus on tiettävästi oikeasti ollut olemassa.. tiettävästi (tosin, kukaan ei ole siitä varma)…

Pakko oli jatkaa matkaa, sillä minullakin oli määränpää: Hakaniementori. Ja, siellä jäin pois, vaikka harmittelinkin, sillä olisihan ollut hyvä istua 1A:ssa loppuun asti, minne ikinä se minut olisi vienytkään! Silloin olisin ainakin nähnyt ja kokenut minne se minut veisikään…

Jäätyäni pois Hakaniemessä, spora jatkoi kolisevaa matkaansa. Sen jälkeen en ole taas 1A:ta havainnut. Enkä tiedä olinko tuolloin haamusporassa, vai todellisessa sporassa. Kokemus oli ihmeellinen. Jos se oli kummitusspora, se vei minut kuitenkin perille, minne tahdoinkin, Hakaniemen torille…. Upea kokemus… Kaikki eivät sitä todeksi usko. Ja, jotkut stadilaiset vain hiljaa salaperäisesti, matalalla äänellä sanovat kertomukseeni tämän kaltaisia: ”Olet kokenut jotakin, mitä vain tosi helsinkiläinen saa kokea” tai… Voi hyvä Luoja sentään: minä olen ollut 1A:ssa! Enkä tiedä, oliko se oikea spora vai kummitusspora! Kukaan ei kerro sitä minulle selkeästi ja avoimesti!