This love of mine had no beginning, It has no end...

You're not a dream
You're not an angel
You're a human

I'm not a queen
I'm a woman
Take my hand

We'll make a space
in the lives
that we'd planned

And here we'll stay
Until it's time
for You to go

Yes we're different
Worlds apart
We're not the same

We laughed and played
at the start
like in a game

You could've stayed
outside my heart
but in You came

And here You'll stay
until it's time
for You to go

Don't ask why
Don't ask how
Don't ask forever
Love me now

This love of mine
had no beginning
It has no end

I was an oak
Now I'm a willow
Now I can bend

And though I'll never
in my life
see you again

Still I'll stay
until it's time
for You to go

Don't ask why
Don't ask how
Don't ask forever
Love me now

You're not a dream
You're not an angel
You're a human

I'm not a queen
I'm a woman
Take my hand

We'll make a space
in the lives
that we'd planned

And here we'll stay
Until it's time
for You to go.


Buffy Sainte Marie'ta mukaellen: Until It's Time for You to go.

Ruokakulttuuria

Ulkomaalainen saapuu eksoottiseen pohjoiseen Helsinkiin. Jääkarhuja ja poroisäntiä katseellaan etsiessään, hän haeskelee myös suomalaista ruokaravintolaa. Mutta, sitä on niin vaikea löytää. Helsingissä, ja muualla Suomessa, ei ole ollut paljon ravintoloita, joissa Menussa komeilisivat suomalaiset ruoat. Vaikka, turisti turistina mielellään ehkä nauttisikin eksoottisesta suomalaistetusta pinaattikeitosta kanamunalla ja rasvaa tihkuvalla karjalanpiirakalla. Ja, maistelisi mielellään ohorarieskaa sekä perunalimppua.

Oikein extremeuskallikot ottaisivat ilmanmuuta illalliseksi Rössypottuja tai verilättyjä kirpeällä puolukkahillolla. Todellinen matkailija ei haluaisi Suomessa mennä kiinalaiseen syömään paistettuja nuudeleita, vaan suomalaiseen syömään paistinperunoita.

Suomalainen ruokakulttuuri on osaksi perinneruokaa, mutta se sisältää myös muutakin kuin vain perinneruokalajeja. Suomalainen ruokakulttuuri - perinteet ja sen lisäksi uutta, uusia perinteitä, luovat elementit.

Onhan toki ravintoloita, ainakin Helsingissä, joissa on jo ymmärretty suomalaisen ruokakulttuurin merkitys ja arvo ulkomaalaisten vierailijoiden kannalta. Kysymys on asenteesta: luotetaanko omaan ruokakulttuuriin ja koetaanko se luonnollisesti ja luontevasti samanarvoiseksi ruokakulttuuriksi kuin ruokakulttuurit muissakin maissa. Tukeeko valtio ruokakulttuuria osana Suomalaista kulttuuria?

Nythän lapsuudesta alkaen opitaan kotien ja koulujen myötävaikutuksella syömään jauhoisia kalapuikkoja, halpahampurilaisia tai pakastepizzoja. Ja, nyrpistämään nenäänsä karjalanpaistille, perunalaatikolle ja silakkalaatikolle. Tai, sinne päin ovat alkaneet asiat, monin paikoin, rullata.

Gastronomian tukeminen merkitsee ruokakulttuurin tukemista sen ruohonjuuritasolta alkaen: lapsista alkaen. Olisi tuettava sitä, että jo lapset kasvaisivat omaksumaan, luonnostaan, suomalaisen ruokakulttuurin. Tällä hetkellä lapset kasvavat sisäistämään ruokakulttuuria, joka ei ole suomalaista, vaan kummallista sekaruokakulttuuria (jota ei ehkä ruokakulttuuriksi edes sanoa voi?), jossa suomalaiset raaka-ainekset ja suomalaiset perinteiset ruoan osaamisen alueet ovat hukkuneet ja kadonneet jonnekin.

Gastronomian korkeakoulutasoista oppimista ja osaamista tarvittaisiin. Kodin ja koulun vastuuta ruokakulttuurin rakentajana tarvittaisiin. Ruokakulttuuri on merkittävä ja tärkeä osa suomalaista kulttuuria osana suomalaisuutta ja toisekseen osana tervettä ja monipuolista fyysistä hyvinvointiakin. Tällä hetkellä opettelemme yhä Etelä- ja Keskieurooppalaisia ruoka- ja juomatapoja, joita pidämme niin kovin hienoina ja fiksuina, oppimisen ja omaksumisen arvoisina - ja olemme jo aika suvereenisti omaksuneetkin sikäläisiä tapoja osaksi omia illanviettojamme, ja ulkonasyömisiämme. Ja, se on ihana asia - ja sitäkin tulee jatkaa. Mutta, entäpä, jos sen lisäksi, ohessa ja rinnalla, alkaisimme omaksua myös ihan omaa suomalaista gastronomiaa? Että, tarjoaisimme ihan suomalaisia ruokia ystävillemme illanvietoissamme, ja sahtia tai olutta, piimää ja maitoa.... Tai, ainakin niitä suomalaisia ruokia, jos juomana sitten olisikin viiniä - Helena Lady yrittää kuvitella itseään sahtimuki kädessä ruokapöydässä, ja hymyilyttää kovasti jo kuvitelmakin... Voi olla, että viinilasi ei sahtimukiin tällä Ladyllä vaihdu, mutta suomalaisia kalaruokia ei minkään maan herkut kyllä voita ;)

Suomalaisen gastronomian merkityksen ja kehittämisen sekä tukemisen puolesta, joukko ruoanystäviä, kampanjoi ministeriöön päin. Ja, he ovat laatineet ministeriölle osoitetun vetoomuksen:

vetoomus suomalaisen ruokakulttuurin puolesta:

"Nyt puheet on puhuttu ja on toiminnan aika. Ruoka on tunnustettava virallisesti keskeiseksi Suomi-kuvan rakentajaksi ja matkailullisesti merkittäväksi asiaksi. Sen arvo on tunnustettava ja otettava huomioon elinkeino- ja vientipolitiikassamme.

Ruoka on saatava tulevien vuosien kulttuuripoliittisiin linjanvetoihin mukaan. Gastronomia tulee liittää opetusministeriön kulttuurimäärärahoihin, ja sen korkeakoulutasoinen opetus on saatava liikkeelle. Kokkien kansainväliseen kilpailutoimintaan on panostettava ja suomalaiset keittiömestarit pidettävä lähetystöjemme kauhanvarressa. Kodin ja koulun vastuuta ruokakulttuurimme rakentajana on tuettava.

Me suomalaiset ruoanystävät vetoamme maamme hallitukseen: näyttäkää, että suomalainen ruoka on kulttuuria - parhaimmillaan taidetta."

Ruoka, sen valmistaminen ja nautiskelu, ovat taidetta ja tiedettä, kuten rakasteleminenkin. Rakastelemisen ja rakkauden tieteen ja taiteen opiskelu tarvitsee sekä Kama Sutraa että Brillat-Savaria.

Liebe geht durch den Magen sanoo jo direktiivien mukainen savolainenkin tietäessään, että kaino mies ei saa kaunista akkaa ;)

Willendorfin Venus

Joki on jäistä vapautunut. Lokit kirkuvat onnessaan. Ja, välillä näyttäisi lähes siltä, että paikoillaan virran vietävänä lekottelevat sorsat melkein hieman nostaisivat siipeään korviensa suojiksi, ettei lokkien turhanpäiväinen huutaminen kävisi niin korviin.

Kallion korkea seinämä. Ei enää lunta kallioilla kasvavien puiden siimeksessä. Jokin pieni puro tippasee kalliolta alas. Ja, jokin toinenkin puronoro solisee.

Lapset ovat taas tutkimusmatkailijoita. Suuria arkeologeja ja seikkailijoita. Etsivät, ja tulevat löytämään, kallioiden suurimmista koloista ja reiluista halkeamista, luolamaalauksia. Tai, kalliopiirustuksia. Sellaisia, joita esiäidit ja esi-isät taiteilivat tuhansia vuosia sitten. Tai, ehkä joku heistä jo tietääkin, että kallioiden pystyhalkeamista voi löytyä myös aito ja ihana Naisidoli.

Willendorfin Venus on ihana, rehevän rönsyilevä pieni nainen. Hänen jokainen muotonsa on täyttä naiseutta, suurta iloa ja olemisen riemua. Hänen rintansa, reitensä, poskensa, napansa, takapuolensa ja kaikkensa kutsuu katsomaan, koskemaan ja ihastumaan.

Miehet nimittivät hänetkin Naisidoliksi kuten miehillä oli tapana nimitellä Willendorfin Venuksen kaltaisia pieniä ja sieviä naisia. Sellaisia naisidoleitahan on lukuisasti kuten esimerkiksi Tan-Tan Neito ja Lespuguen Lady. Miehet keksivät kaikenlaisia mahtavan yleviä tarinoita näille löytämilleen Naisidoleilleen. Sellaisia, että esimerkiksi Willendorfin Venuskin, olisi hedelmällisyyden symboli. Joku on jopa voinut vakavissaan kirjoittaa, että Willendorfin Venus olisi ollut kulteissa tai muissa sellaisissa hengellisissä menoissa tärkeäkin tekijä. Että se olisi ollut jokin äitijumalatar, jopa.

Voihan se olla, että miestutkijat ovat olleet oikeassa monienkin Naisidoliensa suhteen, sillä miestutkijat ovat yleisesti ottaen hyvinkin usein oikeassa esittämiensä asioiden suhteen, kuten naistutkijatkin. Että naisidolit olisivatkin olleet hedelmällisyyden jumalattaria tai muita jumalattaria. Tai, jos eivät olisi ihan olleet jumalattaria, niin ainakin olisivat kuvanneet jumalattaria. En sitä sano, etteivätkö miehet olisi olleet oikeassa nimitellessään näitä kauniita, eri puolelta maailmaa, löytyneitä pieniä naisia, Naisidoleiksi. Ja, tiedättehän, että naistutkijat ovat luonnollisesti toistaneet tätä miesten aikoinaan keksimää ajatusta Naisidoleista ja hedelmällisyyden jumalattarista. Että eivät ne naistutkijat ole kyseenalaistaneet, eivätkä mitään sen kummempaa keksineet, vaan ovat ottaneet annettuna sen, minkä miehet aikoinaan keksivät. Tai, onhan todennäköistä, että naistutkijat siellä ja täällä, maailmalla, ovatkin annetut asiat naisidoleidenkin suhteen kyseenalaistaneet. Ja, ovat tutkineet avoimelta pöydältä, uutta etsien... En vain tiedä siitä mitään - eihän kaikesta kaiken maailman tutkimuksesta voi ajantasalla pysyä ;)

Merkittäväähän on se, että Willendorfin Venus koskettaa niin lävitse, että tarinoita syntyy, uusia kosketuksia kehkeytyy, kokemuksia herää, sanoja ja selityksiä, ja elämää.

Minä ajattelen Willendorfin Venuksesta hieman arkisemin. Että tilanne on siellä nykyisillä Willendorfin seuduilla, joskus ennen muinoin ollut tämän kaltainen.

Että on tullut sadeviikot. Sellaista inhottavaa ja kylmää rankkasadetta. Ja, välillä pilvistä ja koleaa, ettei juuri kukaan ole halunnut mennä ulos. Ja, on istuttu kotiluolassa. Lämmitelty tulen äärellä luolan suulla. Köllitty taljoilla ja istuksittu heinillä. Sateen alkaessa on ollut vielä puuhaa ja tekemistä, puhuttavaa ja örisemistä. Mutta, kun sade on jatkunut ja miehet eivät kuljeksineet ulkona kuten heillä tapana oli, vaan istuivat naisten ja lasten seurassa luolan hämärässä sylissä, niin lopulta on siinä pahan tuulisuuskin saanut sijaa. Ja, sitten sen jälkeen, huumori ja nauru, ilo.

Ovat siellä istuneet koleaa säätä paossa. Jollakin on käteen osunut pieni kalkkikivi. Tai, ehkä joku sen oli jo tuonut luolaan aiemmin löydettyään sen jostakin muualta metsää vaellellessaan. Ja, siinä hämärässä luolassa hän on sitä muillekin näyttänyt ja naurahtanut, että katsokaa tämä kivihän on kuin upea nainen. Ja, miehet ja naiset ovat nauruun römähtäneet katsellessaan pienen kalkkikiven muotoja. Tosiaan, sehän on kuin nainen! Ja, siinäpä miehet ovat käsillään ilmaan piirtäneet naisen sulokkaiden rintojen muotoja. Ja, ovat nauraneet. Ja, naiset ovat hymyillen päitänsä puistelleet, että nuo miehet, nuo miehet ne on isoja lapsia aina vaan ja naisten muotoja ne aina vaan jaksavat ajatella. Siinäpä iloissaan on mies alkanut toisella kivellä hakata kädessään olevaa, pyöreän muodokasta kalkkikiveään. On alkanut naputella kivestään esiin selkeämmäksi naisen muotoja, naisen hahmoa etsien. Itselleen ja toisilleen iloa tuottaen.

Niin uskon siinä käyneen. Että on ollut koleat kelit ja vesisateita. Ja, miehillä aikaa istuksia luolassa. Ja, ajankulukseen on siinä alettu kalkkikivestä naisen reheviä muotoja hakemaan. Ja, naputtamaan kivestä esiin, upeaa, rönsyilevää naista.

Luulenpa, että tuo pieni kalkkikivinainen on tuottanut paljon iloa ja huvitusta valmistuessaan. Kun muotoja on kivestä naputeltu esiin, niin toiset ovat aina iloissaan sitä kommentoineet. Ja, kaikilla on ollut hauskaa sadetta ja koleaa pitäessään luolan hämärissä.

Sillä tavoin on voinut hyvinkin Willendorfin Venus syntyä. Eikä se olisikaan ollut mikään Naisidoli, eikä hedelmällisyyden jumalatar. Sehän on selvää, että noina aikoina ei ole ollut ylielintaso-ongelmaa, eikä liikalihavuusongelmaa. Toisin päin ovat asiat melkoisesti olleet: ruoan ja ravinnon saannin eteen on paljon jouduttu töitä tehdä, eikä liikalihaviksi ole ehditty rönsyillä. Siksipä Willendorfin Venus onkin varmasti ollut vallan unelmien nainen ja epätodellisen ihana: hyvin syönyt ja rönsyilevä, unelma - usean unelman hahmo. Ja, tokihan nainen on tuolloinkin ollut välillä hieman rönsyilevä: kun on ollut raskaana ja on synnyttänyt. Heille rönsyilevät naiset eivät ole olleet syömisestä rönsyileviä, vaan raskauteen liittyvästi rönsyileviä: seksikkäitä ja pehmeitä, lämpöistä äidinmaitoa tihkuvia, lämpöisiä naisia, raskauden suoman rehevyyden myötä. Sellaisia on sopinut, koleaa säätä luolassa pidellessään, ajatella unelmoiden.

Sellainen, ehkäpä, on ollut Willendorfin Venus tekijöilleen ja ihmisilleen. Sellainen arjessa ajankuluksi, ilolla muotoiltu rehevä, synnyttänyt lämpöinen nainen. Niin rehevä, ettei sellaisia siihen aikaan oikeasti tainnut ollakaan. Ja, siksi se onkin niin hupaisaa ja ihanaa ollut.

Willendorfin Venus jatkaa elämäänsä, ja elävöittää aikamme ihmisiäkin, innoittaa ja kertoo sellaisia, jotka koskettavat yhäkin jokaista, ja ovat meissä jokaisessa edelleenkin: ihmisyyden ihania ominaisuuksia. Eräs Willendorfin Venuksen uutta synnyttävä kosketus herää Karoliina Niemelän Willendorfin Venus - installaatiossa. Tuhansien vuosien takainen naiseus, naisen kosketus, elää ja jatkuu uutta synnyttäen.

J.K

Niin... Herääkö se seikkailumieli vain lapsissa, kun he kallioilla tutkivat maan ja ihmisyyden ihmeitä... Eiköhän meissä jokaisessa asu pieni sisäinen arkeologimme :)

Mustarastaiden kevätlaulut

Blackbird singing in the dead of night
Take these broken wings and learn to fly.
All your life
You were only waiting for this moment to arise.

Blackbird singing in the dead of night
Take these sunken eyes and learn to see.
All your life
You were only waiting for this moment to be free.

Blackbird fly, Blackbird fly
Into the light of the dark black night.
Blackbird fly, Blackbird fly
Into the light of the dark black night.

Blackbird singing in the dead of night
Take these broken wings and learn to fly.
All your life
You were only waiting for this moment to arise

-Lennon/McCartney-

Fundamentalismista muutama sivuhuomiota

Kristityssä fundamentalistissa eri alojen, psykologia/psykiatria/sosiologia, tutkijat havaitsevat yhden yhteisen tekijän: viha - sen lukuisat erityyppiset ilmenemismuodot, ja pelko.

Mardsen määritteli vuonna 1991 kristityn fundamentalistin "evankelistaksi, joka on vihainen jostakin".

Kyseistä määritelmää kaikki aihetta tutkivat edelleen käyttävät - sillä siinä kiteytyy kristityn fundamentalistin peruspiirteet: pakonomainen tarve puhua Raamatun lauseita, sekä siihen liittyvä vihan komponentti.

Vihaan on aina kietoutuneena toinen inhimillinen aspekti: pelko. Fundamentalistin tiedostamattoman vihan alla ja ympärillä on aina vähintäänkin yhtä tiedostamaton pelko. Syvästi uskovaiseen ja uskossa palavaan kristittyyn ei liity kyseistä vihan elementtiä ja se on tekijä, joka erottaa fundamentalistin psykologisesti toisista kristityistä uskovaisista.

Vihan ja/tai aggression elementit ilmenevät monin eri tavoin, ja kristityt fundamentalistit yleensä jaetaankin kahteen eri "asteryhmään" sen perusteella, miten vihan komponentit heissä ilmenevät.

Vihan komponentti on aina olemassa esimerkiksi siinä kristityn fundamentalistin erityispiirteessä (ja tämä on vain yksi niistä ilmenemismuodoista), että hän näkee toiset ihmiset negaatioiden kautta tai lävitse. Hän ilmaisee toisten olevan vääräuskoisia, harhaoppisia, jumalattomia, saatanallisia, eksytykseen vietteleviä jne.

Fundamentalisti jakaa ihmiset kahteen ryhmään: siihen hyvään ihmisjoukkoon, johon hän itse kuuluu, ja toiseen ihmisjoukkoon, johon muut kuuluvat. Joukkoon "muut" suhtaudutaan vihan komponentilla: pakonomaisella Raamatun lauseiden toistamisella ja sen osoittamisella, että muut ovat väärässä, väärä uskoisia, harhassa, syntisiä, jumalattomia jne. Muut kuin oman ryhmän jäsenet (oma ryhmä koetaan "oikealla tavalla uskovaisiksi") kohdataan aina negaatioiden lävitse tai kautta.

Fundamentalisti kristitty kokee aina joka päiväisessä elämässään, että hänellä on vihollisia ympärillään: jumalattomia, jotka viettelevät syntiin, televisio-ohjelmia jotka viettelevät syntiin, omassa itsessäään olevaa pahaa, syntisiä ihmisiä, ihmisiä jotka eivät ymmärrä hänen uskoaan... Jne. Koko aika kuvitellun läsnäolevan vihollisen olemassaolon ajatus ja kokemus kuuluu oleellisena osana fundamentalistin joka päiväiseen elämään.

Raamatun sitaateiden, kappaleiden, toistamispakollaan he uudestisynnyttävät psykologisesti itseään päivittäin - kuten eräs psykoanalyytikko kirjoitti. Miksi heillä on psykologinen tarve uudestisynnyttää itseään, ja mitä se uudesti synnyttäminen tässä yhteydssä merkitsee kyseisen pyskoanalyytikon mielestä - niistä en kirjoita, mutta alla löytyy linkki sille, joka tahtoo syventyä asiaan enemmän.

Eräs fundamentalismiin kuuluva piirre, niistä useista, on se, että fundamentalisti kristitty tai -kristitty ryhmä ajaa itsensä tilanteeseen, jonka he lopulta sitten kokevat Jumalan antamaksi koettelemukseksi: "Jumala koettelee uskoamme", "Jumala testaa uskoamme", "Jumala koettelee kuuliaisuuttamme" . Em. tilanteessa

fundamentalisti tai fundamentalistiryhmä on ajanut itsensä konfliktitilanteeseen "muiden" kanssa - se voi tapahtua työpaikalla, kotona, kaupungissa, yhteiskunnassa etc. Fundamentalisti kristitty/ryhmä ajaa itsensä tilanteeseen, jossa se saa ilmaista omaan uskoonsa vetoamalla, vastakkaisuutta, suhteessa toisiin ja muihin. Tällaiseen tilanteeseen itsensä ajaminen kuuluu aina kristittyyn fundamentalismiin - sen ilmenemisessä ei siis ole mitään uutta.

Kyseisessä tilanteessa fundamentalistit aina käyttävät sanontaa: "On parempi totella Jumalaa kuin ihmistä". Kyseisen lauseen viljeleminen kuuluu aina tähän tilanteeseen, johon fundamentalistit itsensä ajavat. Lopulta he ajavat itseään tilanteeseensa yhä syvemmälle sisälle hakien itselleen Raamatusta sekä historiasta erilaisia vertailukohtia, joihin voisivat samaistua: ihmisryhmiä, joita on vainottu tai kohdeltu epäeettisesti: hekin lopultava alkavat kokea joutuneensa vainotuiksi ja alkavat viitata toisilleen historian väärinkohdeltuihin tai vainottuihin ihmisiin, jotta ryhmä kokonaisuutena alkaisi kokea itsensä vainotuksi: olla osallinen vainosta, joka kohtaa kristittyjä - he eivät kykene tiedostamaan, että he ovat itse itsensä ajaneet kyseiseen tilanteeseen, eikä heitä kukaan vainoa.

Fundamaentalisti kristityt ajavat aina lopulta itsensä konfliktitilanteeseen, jossa he voisivat kokea kuviteltua vainottuna olemista (heidän sisäisessä kokemismaailmassaan tämä vainottuna oleminen on todellista, vaikka todellisuudessa, realismissa, heitä ei kukaan vainoa, vaan he ainoastaan sisäisesti kuvittelevat olevansa vainottuja "oikean uskonsa tähden"). Kuvitelma "vainottuna olemisesta" lisää ryhmän yhtenäisyyttä, ja vahvistaa heille mielikuvaa siitä, että he olisivat "todellisia uskovaisia", joita sielunvihollinen muiden ihmisten kautta yrittäisi saada "oikeasta uskosta luopumaan". Psykologinen tarve ajaa itsensä kuvitelmaan "olla vainottu" tai "väärinkohdeltu" uskon tähden on ilmiö, josta lisää, halutessaan, voi lukea tutkijoiden tutkimuksista - minä en sitä käsittele tässä.

Mikä saa ihmisen tai ihmisryhmän käyttäytymään noin? Ja, miksi siihen liittyy useita säännönmukaisia piirteitä, jotka toistuvat joka ainoassa uskonnossa fundamentalistien joukossa? Mistä tekijöistä ihmisen psykologiassa syntyy kristillinen fundamentalismi? Mitä ihmisen mielessä tapahtuu, tai on tapahtunut, kun hänestä on tullut fundamentalisti? Mitä kaikkia tunnuspiirteitä kristityissä fundamentalisteissa on? Miten kristittyihin fundamentalisteihin tulisi suhtautua?

Oman empatia- ja eläytymiskykyni avulla, voin ymmärtää fundamentalisti kristityn sisintä tiettyyn rajaan asti... Sitten tulee pysähdys: en kykene empatisoida hänen sisintään loppuun asti, enkä lähellekään sen loppua - itsesuojeluvaisto toimii - sitäkö se on?

Minä en tahdo kokea maailmaa, olemassaoloa, itseäni, toisia ihmisiä, ihmisyyttä ja Jumalaa kuten fundamentalistikristitty. En tahdo sellaista kokemismaailmaa itseeni, enkä itselleni.

Sen tiedän, että fundamentalisti kristitty ei kykene ymmärtämään realismia ja ihmisyyttä samalla tavalla kuin itse ymmärrän. Hänelle realismi ja ihmisyys, molemmat erikseen, muodostuvat kahtijakautumisen kautta:

negaation ja hyvän äärimmäisinä vastakohtina. Ja, sen tiedän, että fundamentalisti kristittyä ei voi saavuttaa sillä puheen ja ymmärryksen tasolla, jolla me muut ihmiset toisiamme saavutamme, kun keskustelemme.

Hänen lähtökohtansa ovat toiset, kuten hän itsekin sanoo: hän ei kuuntele ihmistä, eikä seuraa ihmistä, vaan hän kuuntelee ja seuraa ainoastaan sitä, minkä kokee oikeaksi uskoksi. Hän kuuntelee ainoastaan sen lävitse ja kautta, minkä hän kokee oikeaksi uskoksi - muunlaista kykyä hänellä, fundamentalismissaan, ei ole kuulla toisia ihmisiä.

Hänelle voi antaa tilaa toteuttaa omaa fundamentalismiaan, sillä hän pitää itseään sillä psykologisesti koherenttina, ja hänen fundamentalisminsa on siis minuutta yllä pitävä tekijä - eikä sellaisena laisinkaan kielteinen asia.

Jokaisella meillä on minuuttamme ylläpitäviä tekijöitä. Kaikki on hyvin niin kauan, kun ketään ei satuteta, eikä lakeja rikota.

Minä en tunne tätä fundamentalismia niin kovin... Annan sen olla, mutta seuraan mielenkiinnolla jos sellaista joskus tulisinkin havaitsemaan, tässä ajassa, yhteiskunnassamme...

Eri alojen tutkijat selvittävät kukin em. fundamentalisti kristittyjen psykologiaan ja mielen liikkeisiin liittyviä kysymyksiä omista tarkastelukulmistaan.

Tässä muutama psykoanalyyttinen, netissäkin luettavissa oleva, tutkimus fundamentalisti kristityistä :

BIBLE SAYS: THE PSYCHOLOGY OF CHRISTIAN FUNDAMENTALISM
Walter A. Davis

Walter A. Davis, Professor Emeritus at The Ohio State University, is the author of several books on psychoanalysis and culture, including Inwardness and Existence: Subjectivity In/And Hegel, Heidegger, Marx and Freud; Deracination: Historicity, Hiroshima and the Tragic Imperative; and An Evening with JonBene´t Ramsey.

ON THE PSYCHOLOGY OF VIOLENT CHRISTIAN FUNDAMENTALISM: FIGHTING TO MATTER ULTIMATELY

Matthias Beier

Matthias Beier, MDiv, PhD, lectures in psychology and religion at Fordham University, New York, and Drew University, Madison, New Jersey. An advanced candidate in psychoanalytic training at NPAP, he maintains a private practice in New York City and works as a psychotherapist at Grace Counseling Center in Madison, New Jersey. Dr. Beier also coordinates the Doctor of Ministry Program in Pastoral Care and Counseling at Drew University. His book, A Violent God-Image, was published in 2004 by Continuum.

FUNDAMENTALISM, FATHER AND SON, AND VERTICAL DESIRE
Ruth Stein

Ruth Stein, PhD, is Training Analyst, the Israel Psychoanalytic Society, and Faculty and/or Supervisor of the Institute for Psychoanalytic Training and Research, the National Institute for the Psychotherapies, and the Institute for the Psychoanalytic Study of Subjectivity. She is Associate or International Editor of several psychoanalytic journals, and Associate Clinical Professor at New York University Postdoctoral Program for Psychotherapy and Psychoanalysis. She has published numerous papers on affects, sexuality, perversion, and religious terrorism and has given workshops in the United States, Europe and Israel. She is in private practice in Manhattan.

FUNDAMENTALISM, PSYCHOANALYSIS, AND PSYCHOANALYTIC THEORIES
Frank Summers

Frank Summers, PhD, is a Training and Supervising Analyst at the Chicago Institute for Psychoanalysis and Associate Professor of Clinical Psychiatry and the Behavioral Sciences at Northwestern University Medical School. He is on the faculties of the Minnesota Institute for Psychoanalysis, Chicago Center for Psychoanalysis, and Wisconsin Institute for Psychoanalysis. Dr. Summers is in the private practice of psychoanalysis and psychoanalytic psychotherapy.

Kirkon kriisikö?

Sitähän on huhuttu ja puhuttu, että Suomen Ev.lut. kirkko olisi sisäisessä kriisissä, kun se on jatkuvasti uutisotsikoissa. Niin on ollut jo useita vuosia. Kirkko on tasaisesti noin 2 - 5 kuukauden väliajoin ollut otsikoissa mediassa. Ja, sitten puhutaan, että kirkko on kriisissä. Kun nyt sitten miettiipi ihan analyyttisesti näitä otsikoita mediassa, kun kirkko niissä on säännönmukaisesti 2 - 5 kk välein, niin mitähän siellä sitten aina kerrotaankaan otsikoiden alla.

No, siellä kerrotaan, että pappismies pahoinpiteli vaimoaan vuosi tolkulla. Että pappismies paljasti pyllynsä rippikoululeiriläisille. Että pappismies antaa mallin: älkää totelko esimiehiänne työpaikoilla, vaan noudattaka omia mielihalujanne (omaatuntoanne). Että pappismies esti sateenkaariväen messun. Etc. etc.

Nämä uutisasiat kertovat aina pappismiehistä. Ei nämä uutiset kerro kirkosta, tai sen kriisistä. Vaan pappismiehistä ja heidän kriisistään, tai typeryydestään, eikä suinkaan kirkon kriisistä. Eivätkä nämä uutiset edes kerro pappien kriisistä, vaan ainoastaan pappismiesten kriisistä. Kun niillä tuntuu menevän sekaisin oikea ja väärä. Näillä Suomen Ev.lut. kirkon pappismiehillä.

Uutisten sisällöiden mukaan kysymys ei ole alkuunkaan kirkon kriisistä, vaan miespappien toilailuista. Heidän kyvyttömyydestään hoitaa julkista virkaansa asianmukaisesti.

Hassua... 2 - 5 kuukauden kuluttua tulee taas otsikoihin joku pappi, mies sellainen, joka on tehnyt jotakin, joka on päin mäntyjä tai per----ä (kukin saa vapaavalintaisesti täydentää niillä kirjaimilla kuin huvittaa, tai olla täydentämättä). Ei silloin tulisi puhua ja keskustella kirkon kriisistä, vaan miespappien kyvyttömyydestä viranhoidossaan.... ;)

Ja, jos nämä miespapit aiheuttavat kirkolle kriisin, niin se kriisi on siinä, miten piispat ja muut esimiehet saavat nämä omia halujaan toteuttavat miespappinsa kuriin ja järjestykseen....

;)

Pitäisiköhän kirkon alkaa vihdoin teetättämään miehillä oikein kunnon psykologiset testit ennen kuin heitä papeiksi vihittäisiin? Kirkko voisi säästyä monilta repiviltä otsikoilta, joihin miespapit jatkuvasti joutuvat, jos epästabiilit tai muuten omituiset otukset korjattaisiin heti kättelyssä pois ;) ???? ;)

Älkää hyvät ihmiset kuvitelko, että kirkko olisi kriisissä, kun sen miespapit käyttäytyvät miten sattuu ja joutuvat uutisotsikoihin ja lehdistön sivuille! Ei nämä otsikot kerro kirkosta, vaan ne kertovat miespapeista ;)

--- --- ---

Lehdistössä, radiossa ja televisiossa huomiota saanut tapaus Helsingin pohjoisen ruotsinkielisen seurakunnan kirkkoherran Torsten Sandellin tempauksesta kieltää ruotsinkielinen sateenkaarimessu Tuomiokirkon kappelissa, on tuottanut sangen paljon hyvää ja iloa kaikille:

nyt pääsee staeenkaarimessuun myös ikä-ihmiset ja liikuntarajoitteiset, sillä messu pidetäänkin siellä, kauniissa ja upeassa Pyhän Laurin kirkossa, Helsingin naapuri kaupungissa, Vantaalla. Sateenkaariväki pääseekin vihdoin messuun kirkon puolelle, eikä kirkon viereen :)

Niinhän se on tapana mennä: kun yksi ovi suljetaan, niin toinen ovi avataan :)

Piispa Gustav Björkstrandiahan kirkkoherra Torsten Sandellin tempaus hämmästytti, kuten myös tilaisuuden järjestäjiä. Radiohaastattelussa piispa kertoi, että häntä itseäänkin nyt haluttaisi osallistua sateenkaariväen kanssa Messuun :)

Ja, sateenkaariväki olisi siitä todella hyvin hyvin iloissaan, jos piispa tulisi messuun mukaan :)

On se vaan ihanaa, kun näissä piispahommeleissakin tapahtui järkeviä valintoja ja asioita: mitettikääpä itse tykönänne, mitä tässäkin olisi tapahtunut, jos piispaksi olisikin valittu tämä "ihmemiesmäckaiveri" pastori Henrik Perret, joka hänkin kai on sitä mieltä että vähemmistöseksuaalit ne ovat niin syntisiä, ettei ne saisi omia messujaan järjestää kuten sleyläiset, jotka ovat paljon vähemmän syntisiä, jotta nehän ne saa omia messujaan järjestää, ja hyvä olisi sleyläisille pastoreille antaa erivapauksia viranhoidossa, ettei heidän tarvitsisi virkaansa hoitaa esimiestensä ja virkavelvotteiden mukaan, vaan omatuntonsa mukaan ;) Olisikohan se sellainen Perretti piispana ollut hämmästynyt kirkkoherransa kumallisista toimista laisinkaan ;)

13.4. Messu alkaa illalla klo 23. Ilmainen bussikuljetus lähtee Helsingin Tuomiokirkolta klo 22.30, jotta jokainen halukas pääsee mukaan. Ja, messun jälkeen paluukuljetus Helsinkiin n. klo 24.00.

Ehtipä piispa paikalle sateenkaariväen kanssa messuamaan tai ei, mukaan kannattaa lähteä tähän yölliseen ruotsinkieliseen messuun jo monistakin syistä: ensinnäkin, tukeakseen läsnäolollaan sitä, että kirkon ovien ja messujen on oltava avoinna myös sateenkaariväelle (eikä ainoastaan sleyn kaltaisille messujen järjestäjille) - toisekseen, kokeakseen todella upean kirkon uniikki miljöötä, ja kolmannekseen vaikka siksi, että tykkää käydä messuamassa. Jos piispakin ehtii paikalle muiden kanssa, niin se tuntuisi niin niin hyvältä, kaikista, sillä sellaista läsnäoloa ja tukea tarvitaan isällisiltä kaitsijoilta kaikille: myös sateenkaariväelle :)

Että mukaan kannattaa lähteä sellaistenkin, jotka eivät sateenkaariväkeä ole, mutta jotka tykkää satenkaariväestä syystä tai toisesta, tai periaatteesta, ja joita yöllinen messu upeassa vanhassa kivikirkossa kiinnostaa, vaikka seikkailumielessä tai elämyksiä hakiessa :)

Kyseinen messuhan on osa Regnbågshelgen 2007 -tapahtumaa.

J.K

Mites minun vanha muistini sanookaan ikään kuin parisen vuotta sitten Oulussakaan kirkko ei antanut järjestää sateenkaarimessua, mutta sen sijaan Oulussa kirkko antaa järjestää (tukee) luthersäätiöläisiä Timoteus-yhteisön messuja ;) Timoteus-yhteisöhän osana luthersäätiötä edustaa sellaista uskoa ja Raamatun tulkintaa, että naispapit ne on vähän ja paljonkin raamatunvastaisia pastoreina, ja homot ne on syntisiä kerta kaikkiaan ;)

Hoh hoijaa... ne on nuo miespapit joskus sellaisia, että ne tekee jo täällä maan päällä sitä jakoa, että ketkä ne on liian syntisiä ansaitakseen messuja ja ketkä vähemmän syntisiä, jotta ansaitsisivat omia messuja ;) Ne kun tykkää ajatella niin, että toiset ne on jotenkin enemmän synnin alla, eikä ansaitse ehtoollispöytään käydä, eikä niiden liittojakaan voi siksi siunata, mutta toiset, ne sellaiset, jotka kaikin tavoin joka päivä Raamatuansa vastaan rikkoo, ansaitsevat kyllä ehtoollista, ja papin aamenia, kunhan vaan sattuvat miellyttämään pastoreiden omia Raamatuntulkintoja, ts. ovat tai näyttelevät heteroseksuaaleja... Pitäähän sitä pappien antaa tehdä sitä jakoa Jumalalle kelpaavien ja kelpaamattomien ihmisten välillä täällä maan päällä ;) Ne nimittäin tietävät, että sitten siellä Raamattunsa ilmoittamissa toispuoleisessa maailmassa, he eivät pääse enää tuomitsemaan tulkitsemallaan Jumalan sanallaan yhtään ketään, eivätkä sitten enää saa kukkoilla yhtään pätkääkään, vaan Jumala itse hoitaa ne hommat ;)

Ihan virkistykseksi, koskien Raamatun kirjaimellista seuraamista: vanha Raamattutuntini ;)

Ja, koska olen sitä mieltä, että kirkossa tulee olla tilaa myös naispappeuden vastustajien Raamatuntulkinnoille (mutta heidän pitäisi muuttaa keinonsa/tapansa tulkintojensa esittämiseen, ts. esimiehiään ja työnantajaansa myös miespappien tulee noudattaa virantoimituksessaan), niin tässäpä myös blogiini (joka ei kylläkään liity millään tavoin kirkkoon) oululaisen luthersäätiöläisen Timoteus-yhteisön nettisivulla oleva opetusluento Miehen ja naisen asema Raamatussa, jonka on kirjoittanut pastori Janne Koskela ;) Koskelahan on kirjoituksessaan sitä mieltä, että miehen ja naisen asema tulee olla edelleenkin sama kuin 3000 vuotta sitten juutalaisessa paimentolaisheimossa ja 2000 vuotta sitten hellenistisjuutalaisessa kulttuurissa ;) Lukekaa ja nauttikaa :)
--- Anteeksi: Timoteus-yhteisön sivulla nämä merkintätavat hieman hämäävät sivuilla tottumatonta kävijää. Tämä luento on siis kai sittenkin Antti Leinonen nimisen miehen luento... Kukahan se tämä Leinonen sitten on statukseltaan ja koulutukseltaan? Pastori vai maallikko? No, lukekaa ja nauttikaa, anyway!


9.4. Lisätty.

Kyllä kai se on pikkuhiljaa uskottava, että Suomen Ev.lut. kirkko ei totisesti ole kaikkia kirkollisverojen maksajia (saatikka muitakaan) varten.

Vantaan seurakuntaneuvosto esti sateenkaarimessun pitämisen Vantaalla. Kotimaa-lehden uutinen kertoo siitä, miten paikkoja jaellaan kirkon penkeille: Sateenkaarimessulle ei sijaa Vantaan kirkossa

Kyllä nyt Jumalan pikkuenkelit taputtavat hurmiossaan pikkuruisia käsiään kyseiselle seurakuntaneuvostolle... Vantaan kirkkoneuvostohan löytyy tästä näin linkistä....

Alan olla kurkkuani myöten täynnä Suomen Ev.lut. kirkkossa sitä, minkalaista arvomaailmaa se edustaa... Ei viikkoa ilman kirkkoon liittyviä uutisotsikoita siitä, että sen arvomaailma tai joidenkin sen virkamiesten arvomaailma on jotakin, jota ei hyvällä ymmärrykselläkään jaksa enää sietää... Liika on lopultakin jo liikaa, vaikka yksittäisten pappien toilailut vielä menevätkin inhimillisyyden piikkiin ja ovat ymmärrettäviä sellaisina... Toivon, aikuisen oikeasti, ja tosissani, että piispa ehtisi kyseiseen messuun 13.4. Helsingin Diakonissalaitoksen kirkkoon... Tai, vaikkapa useampikin piispa... Että jotakin toivoa vielä olisi kirkollakin...