Kristityssä fundamentalistissa eri alojen, psykologia/psykiatria/sosiologia, tutkijat havaitsevat yhden yhteisen tekijän: viha - sen lukuisat erityyppiset ilmenemismuodot, ja pelko.
Mardsen määritteli vuonna 1991
kristityn fundamentalistin "
evankelistaksi, joka on vihainen jostakin".
Kyseistä määritelmää kaikki aihetta tutkivat edelleen käyttävät - sillä siinä kiteytyy kristityn fundamentalistin peruspiirteet: pakonomainen tarve puhua Raamatun lauseita, sekä siihen liittyvä vihan komponentti.
Vihaan on aina kietoutuneena toinen inhimillinen aspekti: pelko. Fundamentalistin tiedostamattoman vihan alla ja ympärillä on aina vähintäänkin yhtä tiedostamaton pelko. Syvästi uskovaiseen ja uskossa palavaan kristittyyn ei liity kyseistä vihan elementtiä ja se on tekijä, joka erottaa fundamentalistin psykologisesti toisista kristityistä uskovaisista.
Vihan ja/tai aggression elementit ilmenevät monin eri tavoin, ja kristityt fundamentalistit yleensä jaetaankin kahteen eri "asteryhmään" sen perusteella, miten vihan komponentit heissä ilmenevät.
Vihan komponentti on aina olemassa esimerkiksi siinä kristityn fundamentalistin erityispiirteessä (ja tämä on vain yksi niistä ilmenemismuodoista), että hän näkee toiset ihmiset negaatioiden kautta tai lävitse. Hän ilmaisee toisten olevan vääräuskoisia, harhaoppisia, jumalattomia, saatanallisia, eksytykseen vietteleviä jne.
Fundamentalisti jakaa ihmiset kahteen ryhmään: siihen hyvään ihmisjoukkoon, johon hän itse kuuluu, ja toiseen ihmisjoukkoon, johon muut kuuluvat. Joukkoon "muut" suhtaudutaan vihan komponentilla: pakonomaisella Raamatun lauseiden toistamisella ja sen osoittamisella, että muut ovat väärässä, väärä uskoisia, harhassa, syntisiä, jumalattomia jne. Muut kuin oman ryhmän jäsenet (oma ryhmä koetaan "oikealla tavalla uskovaisiksi") kohdataan aina negaatioiden lävitse tai kautta.
Fundamentalisti kristitty kokee aina joka päiväisessä elämässään, että hänellä on vihollisia ympärillään: jumalattomia, jotka viettelevät syntiin, televisio-ohjelmia jotka viettelevät syntiin, omassa itsessäään olevaa pahaa, syntisiä ihmisiä, ihmisiä jotka eivät ymmärrä hänen uskoaan... Jne. Koko aika kuvitellun läsnäolevan vihollisen olemassaolon ajatus ja kokemus kuuluu oleellisena osana fundamentalistin joka päiväiseen elämään.
Raamatun sitaateiden, kappaleiden, toistamispakollaan he uudestisynnyttävät psykologisesti itseään päivittäin - kuten eräs psykoanalyytikko kirjoitti. Miksi heillä on psykologinen tarve uudestisynnyttää itseään, ja mitä se uudesti synnyttäminen tässä yhteydssä merkitsee kyseisen pyskoanalyytikon mielestä - niistä en kirjoita, mutta alla löytyy linkki sille, joka tahtoo syventyä asiaan enemmän.
Eräs fundamentalismiin kuuluva piirre, niistä useista, on se, että fundamentalisti kristitty tai -kristitty ryhmä ajaa itsensä tilanteeseen, jonka he lopulta sitten kokevat Jumalan antamaksi koettelemukseksi: "Jumala koettelee uskoamme", "Jumala testaa uskoamme", "Jumala koettelee kuuliaisuuttamme" . Em. tilanteessa
fundamentalisti tai fundamentalistiryhmä on ajanut itsensä konfliktitilanteeseen "muiden" kanssa - se voi tapahtua työpaikalla, kotona, kaupungissa, yhteiskunnassa etc. Fundamentalisti kristitty/ryhmä ajaa itsensä tilanteeseen, jossa se saa ilmaista omaan uskoonsa vetoamalla, vastakkaisuutta, suhteessa toisiin ja muihin. Tällaiseen tilanteeseen itsensä ajaminen kuuluu aina kristittyyn fundamentalismiin - sen ilmenemisessä ei siis ole mitään uutta.
Kyseisessä tilanteessa fundamentalistit aina käyttävät sanontaa: "On parempi totella Jumalaa kuin ihmistä". Kyseisen lauseen viljeleminen kuuluu aina tähän tilanteeseen, johon fundamentalistit itsensä ajavat. Lopulta he ajavat itseään tilanteeseensa yhä syvemmälle sisälle hakien itselleen Raamatusta sekä historiasta erilaisia vertailukohtia, joihin voisivat samaistua: ihmisryhmiä, joita on vainottu tai kohdeltu epäeettisesti: hekin lopultava alkavat kokea joutuneensa vainotuiksi ja alkavat viitata toisilleen historian väärinkohdeltuihin tai vainottuihin ihmisiin, jotta ryhmä kokonaisuutena alkaisi kokea itsensä vainotuksi: olla osallinen vainosta, joka kohtaa kristittyjä - he eivät kykene tiedostamaan, että he ovat itse itsensä ajaneet kyseiseen tilanteeseen, eikä heitä kukaan vainoa.
Fundamaentalisti kristityt ajavat aina lopulta itsensä konfliktitilanteeseen, jossa he voisivat kokea kuviteltua vainottuna olemista (heidän sisäisessä kokemismaailmassaan tämä vainottuna oleminen on todellista, vaikka todellisuudessa, realismissa, heitä ei kukaan vainoa, vaan he ainoastaan sisäisesti kuvittelevat olevansa vainottuja "oikean uskonsa tähden"). Kuvitelma "vainottuna olemisesta" lisää ryhmän yhtenäisyyttä, ja vahvistaa heille mielikuvaa siitä, että he olisivat "todellisia uskovaisia", joita sielunvihollinen muiden ihmisten kautta yrittäisi saada "oikeasta uskosta luopumaan". Psykologinen tarve ajaa itsensä kuvitelmaan "olla vainottu" tai "väärinkohdeltu" uskon tähden on ilmiö, josta lisää, halutessaan, voi lukea tutkijoiden tutkimuksista - minä en sitä käsittele tässä.
Mikä saa ihmisen tai ihmisryhmän käyttäytymään noin? Ja, miksi siihen liittyy useita säännönmukaisia piirteitä, jotka toistuvat joka ainoassa uskonnossa fundamentalistien joukossa? Mistä tekijöistä ihmisen psykologiassa syntyy kristillinen fundamentalismi? Mitä ihmisen mielessä tapahtuu, tai on tapahtunut, kun hänestä on tullut fundamentalisti? Mitä kaikkia tunnuspiirteitä kristityissä fundamentalisteissa on? Miten kristittyihin fundamentalisteihin tulisi suhtautua?
Oman empatia- ja eläytymiskykyni avulla, voin ymmärtää fundamentalisti kristityn sisintä tiettyyn rajaan asti... Sitten tulee pysähdys: en kykene empatisoida hänen sisintään loppuun asti, enkä lähellekään sen loppua - itsesuojeluvaisto toimii - sitäkö se on?
Minä en tahdo kokea maailmaa, olemassaoloa, itseäni, toisia ihmisiä, ihmisyyttä ja Jumalaa kuten fundamentalistikristitty. En tahdo sellaista kokemismaailmaa itseeni, enkä itselleni.
Sen tiedän, että fundamentalisti kristitty ei kykene ymmärtämään realismia ja ihmisyyttä samalla tavalla kuin itse ymmärrän. Hänelle realismi ja ihmisyys, molemmat erikseen, muodostuvat kahtijakautumisen kautta:
negaation ja hyvän äärimmäisinä vastakohtina. Ja, sen tiedän, että fundamentalisti kristittyä ei voi saavuttaa sillä puheen ja ymmärryksen tasolla, jolla me muut ihmiset toisiamme saavutamme, kun keskustelemme.
Hänen lähtökohtansa ovat toiset, kuten hän itsekin sanoo: hän ei kuuntele ihmistä, eikä seuraa ihmistä, vaan hän kuuntelee ja seuraa ainoastaan sitä, minkä kokee oikeaksi uskoksi. Hän kuuntelee ainoastaan sen lävitse ja kautta, minkä hän kokee oikeaksi uskoksi - muunlaista kykyä hänellä, fundamentalismissaan, ei ole kuulla toisia ihmisiä.
Hänelle voi antaa tilaa toteuttaa omaa fundamentalismiaan, sillä hän pitää itseään sillä psykologisesti koherenttina, ja hänen fundamentalisminsa on siis minuutta yllä pitävä tekijä - eikä sellaisena laisinkaan kielteinen asia.
Jokaisella meillä on minuuttamme ylläpitäviä tekijöitä. Kaikki on hyvin niin kauan, kun ketään ei satuteta, eikä lakeja rikota.
Minä en tunne tätä fundamentalismia niin kovin... Annan sen olla, mutta seuraan mielenkiinnolla jos sellaista joskus tulisinkin havaitsemaan, tässä ajassa, yhteiskunnassamme...
Eri alojen tutkijat selvittävät kukin em. fundamentalisti kristittyjen psykologiaan ja mielen liikkeisiin liittyviä kysymyksiä omista tarkastelukulmistaan.
Tässä muutama psykoanalyyttinen, netissäkin luettavissa oleva,
tutkimus fundamentalisti kristityistä :
BIBLE SAYS: THE PSYCHOLOGY OF CHRISTIAN FUNDAMENTALISMWalter A. DavisWalter A. Davis, Professor Emeritus at The Ohio State University, is the author of several books on psychoanalysis and culture, including Inwardness and Existence: Subjectivity In/And Hegel, Heidegger, Marx and Freud; Deracination: Historicity, Hiroshima and the Tragic Imperative; and An Evening with JonBene´t Ramsey.
ON THE PSYCHOLOGY OF VIOLENT CHRISTIAN FUNDAMENTALISM: FIGHTING TO MATTER ULTIMATELY
Matthias BeierMatthias Beier, MDiv, PhD, lectures in psychology and religion at Fordham University, New York, and Drew University, Madison, New Jersey. An advanced candidate in psychoanalytic training at NPAP, he maintains a private practice in New York City and works as a psychotherapist at Grace Counseling Center in Madison, New Jersey. Dr. Beier also coordinates the Doctor of Ministry Program in Pastoral Care and Counseling at Drew University. His book, A Violent God-Image, was published in 2004 by Continuum.
FUNDAMENTALISM, FATHER AND SON, AND VERTICAL DESIRERuth SteinRuth Stein, PhD, is Training Analyst, the Israel Psychoanalytic Society, and Faculty and/or Supervisor of the Institute for Psychoanalytic Training and Research, the National Institute for the Psychotherapies, and the Institute for the Psychoanalytic Study of Subjectivity. She is Associate or International Editor of several psychoanalytic journals, and Associate Clinical Professor at New York University Postdoctoral Program for Psychotherapy and Psychoanalysis. She has published numerous papers on affects, sexuality, perversion, and religious terrorism and has given workshops in the United States, Europe and Israel. She is in private practice in Manhattan.
FUNDAMENTALISM, PSYCHOANALYSIS, AND PSYCHOANALYTIC THEORIESFrank SummersFrank Summers, PhD, is a Training and Supervising Analyst at the Chicago Institute for Psychoanalysis and Associate Professor of Clinical Psychiatry and the Behavioral Sciences at Northwestern University Medical School. He is on the faculties of the Minnesota Institute for Psychoanalysis, Chicago Center for Psychoanalysis, and Wisconsin Institute for Psychoanalysis. Dr. Summers is in the private practice of psychoanalysis and psychoanalytic psychotherapy.