Työetiikasta...

Taannoin näin pätkän tv-ohjelmaa, joka käsitteli abortteja. Eräs haastateltava oli lääkäri, joka oli erikoistunut gynekologiaan. Hän kertoi suorittaneensa erikoistumisopintojaan. Lopulta, valmistuakseen gynenerikoislääkäriksi, hänen täytyi abortoida. Hän abortoi. Ja, sen jälkeen hän koki, ettei voisi enää koskaan abortoida. Kuitenkin gynekologin ammatti vaatii gynekologeja abortoimaan. Niinpä hänellä oli kaksi mahdollisuutta:
1.Alkaa abortoida
2.Kouluttautua jollekin toiselle lääketieteen erikoisalalle

Hän valitsi kouluttautumisen toiselle erikoisalalle, ja alkoi uudelleen opintonsa tuolla toisella alalla voidakseen sitten toimia lääkärinä spesialiteetissä, jossa kykenisi lääkärinä toimimaan.

Samalla tavoin on kaikkien ihmisten kohdalla: jokainen meistä joutuu kouluttautumaan uudelleen toiseen ammattiin, jos jostakin syystä ei koe kykenevänsä suorittamaan ammattinsa tehtäviä.

2) Kun teemme työsopimuksen, on työpaikkamme toimintafilosofia, ilmapiiri jne. jotakin tiettyä. Kun olemme vuosia samassa paikassa töissä, huomaamme, että työpaikan toimintafilosofia, ilmapiiri jne. ovat muuttuneet. Useat asiat muuttuvat, monista syistä, työpaikoillamme. Useille tuhansille, kymmenille tuhansille, sadoillekin tuhansille, jotkut työpaikan muutokset ovat sellaisia, että niitä ei kaikkia voi hyväksyä. Esimerkiksi taloudelliset leikkaukset, irtisanomiset, toimintafilosofian muuttuminen, voivat muuttua sellaiseksi, että ne voivat jopa tuntua eettisesti liian raskailta: tuntuu pahalta olla töissä firmassa, jossa työntekijä kokee tapahtuvan eettisesti kyseenalaisia asioita tai ratkaisuja.
Ja, siitä huolimatta, meidän on oltava työpaikoillamme. Me emme ala laiminlyödä töitämme ja vaatia palkkaa täydestä työstä, jos olemme kieltäytyneet työn tekemisistä eettisistä, uskonnollisista tai muista syistä. Emme ala sellaiseen, vaan teemme töitä. Olemme allekirjoittaneet työsopimuksen, ja pitäydymme siinä, vaikka työpaikalla onkin moni asia muuttunut siitä, kun työsopimus allekirjoitettiin.

3) Myös papit tekevät työsopimuksen kirkossa, seurakunnassaan. He allekirjoittavat sopimuksen kuten maalliset työsopimukset allekirjoitetaankin. Tämä on osa papin viran maallista puolta. Työsopimuksensa mukaan hän tulee saamaan työstään maallista palkkaa: rahaa, euroja joka kuukausi tililleen – kuten kaikki muutkin ihmiset, jotka ovat laillisen työsopimuksen allekirjoittaneet. Sekin on yksi maallinen puoli papin virasta.

Miespappien joukossa on pieni porukka, joka ei ilmeisesti kuitenkaan tahdo noudattaa allekirjoittamiaan sopimuksia. He eivät tahdo toimia siten, kuten sadat tuhannet, ellei miljoona, suomalaista, jotka ovat olleet tai ovat vastaavassa tilanteessa työpaikoillaan kuin he ovat. Nämä papit eivät siedä sitä, että heidän työpaikkansa on muuttunut: naispappeus on 1980-luvulta asti ollut osa kirkkoa.

Toisin kuin sadat tuhannet muut suomalaiset, jotka kokevat työpaikoillaan itsellensä vastenmielisiä muutoksia, nämä miespapit vaativat itsellensä erikoiskohtelua: he kieltäytyvät tietyistä töistä, ja siitä huolimatta vaativat samaa palkkaa kuin aiemmin. He kieltäytyvät tietyistä töistä, kun työkaveri, kollega, ei heitä miellytä: naispappi. Heidän tekemättömät työnsä joutuu tekemään joku muu kollega.
Kun muut ihmiset työpaikallaan joutuvat kokemaan työpaikkansa muutoksia, jopa sellaisia, joista ei pidä ja joita ei hyväksy, siitä huolimatta heistä jokainen tekee töitänsä työsopimustensa mukaan saadakseen työsopimuksensa mukaista palkkaa. Vaan: tietyt miespapit ovat sellaisia, että he kokevat, ettei heidän tarvitse käyttäytyä kuten ihmisten tulee: noudattaa allekirjoittamiaan työsopimuksia.

Kun meistä jokainen kouluttautuu toiseen ammattiin, jos ei koe kykenevänsä hoitamaan ammattiaan/virkaansa työsopimusten mukaisesti, niin nämä tietyt miespapit vaativat tässäkin itselleen erikoiskohtelua: he kokevat, että heitä ei tämän maailman säädökset ja sopimukset sido, vaan he vaativat, että työnantajien ja kollegojen on toimittava heidän oman pienen tahtonsa mukaan.

Mitäpä tästä elämästä tulisi, jos me alkaisimme toimia kuin nämä tietyt miespapit?
Me kuitenkin sentään uudelleenkouluttaudumme toisiin ammatteihin (toisin kuin he). Me emme opiskele sellaisiin ammatteihin, joista jo opiskeluaikana tiedämme, ettemme tulisi kykenemään toimimaan työsopimusten mukaisesti, koska emme hyväksyisi tönantajamme kaikkia toiminnantapoja.

Vaan: nämä tietyt naiskollegojaan syrjivät miespapit eivät halua toimia kuten yhteiskunnassa toimitaan. He haluavat rikkoa työsopimuksiaan, pitävät työsopimuksia keveinä ja rikottavina – toisaalta, kukaan heistä ei tykkäisi, jos työnantajakin alkaisi oman mielensä mukaan rikkomaan työsopimuksia. Näiden miespappien mukaan työnantajan (kirkon) tulee pitää kiinni työsopimuksesta, mutta heidän itsensä ei tarvitse.

4) Suomen ev.lut. kirkossa naispappeus. Kirkko on papin työnantaja. Jos naispappeus ei papiksi opiskelevaa miellytä, ei hänen tule opiskella papiksi, vaan hänen tulee opiskella ammattiin, jossa hän tulee kykenemään toimimaan. Niin meistä kaikki joutuvat tekemään eri aloilla (vrt. gynekologi, joka kouluttautui toiseen erikoisalaan).
Suomessa on kirkossa naispappeus. Jos miespappi ei hyväksy naispappeutta ja ei sen tähden kykene tekemään töitään, vaikka nauttii työsopimuksen mukaista palkkaa, silloin hänen tulisi hankkiutua sellaiseen ammattiin ja työhön, jossa hän uskoo kykenevänsä toimia. Niin meistä kaikki joutuvat tekemään työelämän eri aloilla.

Niin kauan, kun papit tekevät työsopimuksia ja nauttivat sopimustensa mukaista palkkaa ( = maallinen puoli heidän ammatissaan), niin kauan heidän on ammatissaan toimittava työnantajansa mukaan. Työnantaja, kirkko, hyväksyy naispappeuden. Jos miespappi ei kykene työskentelemään naispapin kanssa, silloin hänen tulee kouluttautua ammattiin, jossa hän kykenee toimimaan työnantajansa ja työsopimustensa mukaan.

Tässä on jo liian kauan kuunneltu näitä miespappeja, jotka haluavat elämässään itselleen erioikeuksia: sellaisia erioikeuksia, joita kukaan muu suomalainen ei vastaavissa tilanteissa saa.

5) Älä mies opiskele papiksi, jos et kykene papin töitä tekemään kirkossa, jossa on naispappeus. Kirkosta tulee työnantajasi: työpaikallasi on naispappeus. Opiskele toiseen ammattiin kuten meistä joka ainoa ihminen joutuu tekemään, jos tietää, ettei kykenisi lempiammatissaan kuitenkaan työnantajansa mukaan toimimaan.

Ja, jos sinä väität, että papin työnantaja ei ole kirkko, vaan Jumala, niin älä sitten allekirjoita työsopimusta kirkon kanssa, jotta et saa palkkaa: työnantajasi maksaa sinulle kyllä palkkasi, joten kirkon ei sitä sinulle tarvitse maksaa, koska omien sanojesi mukaan kirkko ei ole työnantajasi. Työnantaja on palkan maksaja. Tyydy Pyhään henkeen ja siihen, että vaimosi sinut elättää! Jos taas saat palkan kirkolta, silloin on kirkko työnantajasi. Ja, kirkossa on naispappeus ja työsopimuksen tehneiltä vaaditaan työsopimuksen noudattamista, eikä töiden laiminlyöntiä sen perusteella, että ei tykkää työnantajan arvomaailmasta.

Älä miespappi vaadi itsellesi erioikeuksia, joita kukaan muukaan ei täällä saa, vaikka vastaavassa tilanteessa olisi kuin sinä, mutta toisenlaisessa ammatissa. Toimi kuten sadat tuhannet muutkin toimivat, kun ovat samanlaisessa tilanteessa: hanki itsellesi toinen ammatti: sellainen, missä kykenet työskentelemään.

6) Miespappi hei! Muista tämä:
Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

Jos saat palkkaa kirkolta, silloin on kirkko työnantajasi. Työnantajasi hyväksyy naispappeuden ja edellyttää sinulta, että sinä alat mukisematta työskennellä kuten virassasi tuleekin palkkasi eteen työskennellä: myös naispappien rinnalla ja kanssa.