Ladies Night

En lupaa mitään. Toistaiseksi vain kirjoitan. Ja, tämähän on Ladyn Yökirja, joten älä ota sitä niin vakavasti. Ota asiallisesti. Niin minäkin teen ;)

Nimi: Helena K

keskiviikkona, elokuuta 30, 2006

Eleanor Rigby

Eleanor Rigby, picks up the rice
in the church where a wedding has been
Lives in a dream
Waits at the window, wearing the face
that she keeps in a jar by the door
Who is it for

All the lonely people
Where do they all come from?
All the lonely people
Where do they all belong?

Father McKenzie, writing the words
of a sermon that no one will hear
No one comes near
Look at him working, darning his socks
in the night when there's nobody there
What does he care

All the lonely people
Where do they all come from?
All the lonely people
Where do they all belong?

Ah, look at all the lonely people
Ah, look at all the lonely people

Eleanor Rigby, died in the church
and was buried along with her name
Nobody came
Father McKenzie, wiping the dirt
from his hands as he walks from the grave
No one was saved

All the lonely people
Where do they all come from?
All the lonely people
Where do they all belong?


- Lennon & McCartney -

maanantaina, elokuuta 28, 2006

Potterin esi-isiä: Noita Raamatunsuomennostyössä

Martinus Stodius (1590 - 1676) oli Wittenbergissä opiskellut turkulainen pappi, ja oman seurakuntansa kirkkoherra. Opetti Turun kimnaasissa kreikkaa ja hebreaa. Sittemmin hänestä tuli pyhien kielten professori. 1654 Stodius siirtyi filosofisesta tiedekunnasta teologiseen: hänet nimettiin 3. ja 2. teologian professoriksi.

Luterilainen uskonpuhdistus oli meneillään. Ja, sen mukaisesti kansalle tahdottiin opettaa sen omalla kielellä Jumalan sanaa, jotta kansa sivistyisi ja valistuisi. Niinpä kielineron Stodiuksen tehtävänä olikin kehitellä toimenpiteitä suomenkielen edistämisen eteen, ja ennenkaikkea edistää Raamatun suomentamista. Stodiuksen suomenkieli oli mainiota ja hän olikin keskeinen henkilö Raamatun suomennostyössä.

Ei epäilystäkään, etteikö Stodius olisi ollut tosi hengen mies.
Ja, kuitenkin, siitä nousi epäilyksiä, että minkä hengen mies hän olisikaan.

Niin kutsutun, Renessanssin aikana, tiedon käsitykset alkoivat muuttua ja tiedon etsimiseen etsittiin uudenlaisia menetelmiä. Paracelssus ja useat muut hänen kaltaisensa uteliaat ihmiset, olivat korostaneet, että tietoa saadakseen ei riittäisi ainoastaan vanhojen mestareiden teosten lukeminen, vaan lisäksi olisi tehtävä kokeita uuden tiedon löytymiseksi. Kokeellisen luonnontieteen alkua... Silloin kokeiluihin liittyivät alkeamialliset ja okkultisetkin eksperimentit. Unohtamatta astrologiaakaan.

Ainakin jo vuonna 1644 Stodiuksesta liikkui huhuja: että hän harrasti maagisia asioita, sai opiskelijoissa puhkeamaan hulluuden (kolmella pistolla, tiettävästi - mitä nämä pistot sitten olivatkaan, sitä minä en tiedä). Stodius selvisi syytöksistä, ja jatkoi luterilaista hengentyötään.

Mutta, kirkon miehet olivat tarkkoja oikeaoppisesta hengestä. Ja, niinpä Stodius 1656 joutui jälleen syytöksien kohteeksi: Stodius oli todistettavasti lainannut eräälle ylioppilaalle kabbalistisen kirjan. Ja, sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä, sillä sellainen kirja ei ollut luterilaista! Stodius siis oikeaoppisen luterilaisuuden perspektiivistä, harrasti väärähenkisiä asioita, magiaa, ja levitti sitä opiskelijoillekin! Luterilaiset oikeaoppiset tulkitsivat Stodiuksen luonnontieteiden harrastamisen noituudeksi.
Se oli Suomessakin siihen aikaan tapana: noitia olivat ne, jotka eivät ajatelleet kuten kirkonmiesten mielestä tuli oikeaoppisesti ajatella, ja noitia olivat ne, jotka harrastelivat sellaisia seikkoja ja asioita, jotka kirkonmiesten mielestä eivät olleet oikeaoppisia luterilaisia asioita ja seikkoja.
Konsistori teki kaikkensa erottaakseen Stodiuksen, mutta kreivi Brahe ei suostunut siihen, vaan hän huolehti, että Stodius saisi pitää virkansa.

Oliko sitten Stodius todellinen noita? Pitikö hän jopa opiskelijoille noitakoulua?
No, hänhän oli pitänyt torstai-iltaisin ylioppilaille "salatieteellisiä kokouksia". Niissä oli ainakin saksalaisia temppuja opiskeltu, esimerkiksi alunavedellä oli opeteltu salakirjoittamisen taitoa, ja Stodius oli opettanut tämän ilmiön selityksen olevan luonnollinen, eikä maaginen... Vaikuttaisi siltä, kuin Stodius todella olisi harrastanut luonnontieteitä: etsinyt järjellisiä luonnollisia selityksiä ilmiöille, jotka kansan keskuudessa, ensisilmäyksellä, vaikuttivat epäjärjellisiltä ja maagisilta.

Luonnontieteiden harrastaminen ja harjoittaminen olivat kuitenkin kiellettyjä, tässäkin maassa, uskon puhtauteen tukeutumalla ja vetoamalla, sellaisen harrastaminen katsottiin noituuden harrastamiseksi.

Kuinkahan pitkälle ihmiskunta olisi jo tiedoissaan ja tieteessään edennytkään, jos uskonnot eivät olisi olleet estämässä ihmiskunnan uteliasuuden ja tiedonjanon tyydyttämistä?

Matti Klinge kirjoittaa Stodiuksen elämää koskevassa kirjoituksessaan:

"Mutta se mikä oli yleistä vielä 1600-luvun alkupuolella ja mistä saattoi selvitä varoituksella 1640-luvun puolivälissä, alkoi tuntua yhä vaarallisemmalta 1650-luvulla ja joutui seuraavalla vuosikymmenellä vainojen kohteeksi. Uskon puhtauden vartiointia tehostettiin koko ajan, ja akatemiakin siirtyi alun renessanssihumanismista yhä selkeämmin kirkollisen sensuurin ja puhdasoppisuuden korostamisen vaiheeseen."



Uskonnot hidastamassa tiedon saantia. Kyllä, mutta toiset ajattelevat myös siten, että uskonnot ovat myös varjelleet ihmiskuntaa tuhoamasta tiedolla ja tieteellä itseään ja planeettaansa.

Ja, toiset argumentoivat, että valtauskonnoissa ei ole tärkeää eikä keskeistä ihmiskunnan ja luonnon varjeleminen, vaan luonnon ja eläinten alistaminen ihmisen herruuteen.

Joka tapauksessa, Stodius oli niitä hengenmiehiä, jotka luterilaisuudessaan toimivat uskonpuhdistuksen hengessä: kansalle oli opetettava sen omalla kielellä Jumalan sanaa - ja sitä Stodius edisti Raamatun käännöstyöllään.
Ja, juuri hänet todettiin noidaksi.
Niin kummallisia voivat olla nämä hengenasiat, että noita siis on ollut edistämässä Raamatun suomentamista.


Stodius-sukua

Klinge-sitaatti:
Matti Klinge: Professoreita. 2. painos, Otava 1990. (Tätä juhlapainosta on painettu 1500 numeroitua kappaletta, joista minun painokseni on n:o 12 :)


J. K

Selvyydeksi:
Klinge-sitaatissa Klinge viittaa sanoillaan "varoitusten antaminen" ja "vainojen kohteeksi joutuminen" siihen, kun luterilainen kirkko "vainosi" niitä ihmisiä, jotka luonnontieteiden avulla etsivät uutta tietoa.

Minä en ole uskontovastainen. Oikeastaan, monestakin syystä (ja niistä syistä joskus jossakin toisessa postauksessa): päinvastoin.
Mutta, tosiasiat ovat tosiasioita, eikä niitäkään sovi kiistää ;)
Historia on mielenkiintoisaa :)

lauantaina, elokuuta 26, 2006

Puutarha

Sitä joko sanoo, tai sitten ei. Mikä hinta sanomattomuudella voi olla?
Rakkauden menettäminen? Elämätön elämä?
Mikä hinta sanoilla voi olla? Eihän sitä tiedä ennen kuin sanoo.

1.
sanat eivät pudonneet
laskeutuivat yksitellen
yhdessä

kuin siemeniä
versoja

tämän puutarhan sylissä

syleilyssä

kukkamme kuiskivat
puumme kertovat
pensaat toistavat

sanoja jotka eivät pudonneet
vaan laskeutuivat yksitellen
yhdessä

loivat tämän puutarhamme

rakkaudestamme

2.

en enää unelmoi silmistäsi
silmäsi katsovat minuun

kosketuksesi ei ole unelmaa

olet tässä

kaaresi ovat kauneinta
puutarhassamme

vatsasi pieni kumpu
jota kuljen
kevyesti herättämättä

huulesi
minussa

löytävät minut minusta kaikkialta

kuljet minussa
kuin usva

kaikkialla minuun, minussa
huomaamattani

olet kaikessani

ja sinä tahdot olla

3.

basilikan tuoksuna
levittäydyt kaikkialle

hengitän sinua

rakas, Basilikani


4.
Näithän, että väsyin
kitkemään
rikkaruohoja

rikkaruohoja, vihreää köynnöstä
uutta, uudestaan
aina vaan työntyi
puutarhaamme

ja kitkimme ja kaivoimme

Ja, sitten sinä sanoit

lopetetaan

kitkeminen

Säikähdin
vetäydyin säkkyrään
kuin kohtuun
turvaan

pimeään
johon luulin jääväni
yksin


5.

Multaa
kannoit käsissäsi
hiuksissasi
kaikkialla sinussa
multaa

tuoksuavaa, kosteaa
tummaa kuohkeaa multaa

kannoit puutarhaamme

Kukka kukalta
pensas pensaalta
vaihdoit mullan

kannoin vanhaa ulos

rikkaruohoista, ummehtunutta
kuollutta multaa
kannoit pois

Ja yhtäkkiä
kaiken sen uurastamisen jälkeen

puutarha alkoi tuoksuta

tuoksu

ensimmäisten sanojen tuoksu

seuraavien sanojemme tuoksu

6.

Sinun kaulasi tuoksu
sinun niskasi tuoksu

rintojesi pehmeys

lepään sinussa

7.

toisiinsa kietoutuneet
pajun varret

ympäri ympäri toisen vartta
loputtomassa syleilyssä
sitoutuneena

sitoutuneena

kaksi yhteen

huolehtimaan puutarhasta

lepäämään sen lämmössä
kauneudessa
tuoksuissa


8.

tämän puutarhan sylissä

syleilyssä

kukkamme kuiskivat
puumme kertovat
pensaat toistavat

sanoja jotka eivät pudonneet
vaan laskeutuivat yksitellen
yhdessä

synnyttivät tämän puutarhamme

rakkaudestamme

9.

rosemariiniä

suutelen kaulaltasi
alaspäin

rosmariiniä

maistelen iholtasi

rakas, Rosemariinini

keskiviikkona, elokuuta 23, 2006

Human race ja rasismi

Käsitteiden pohdintaa.

Englanninkielinen käsite human race on espanjaksi género humano. Englannin race on ranskassa race ja espanjassa raza. Ruotsin- ja saksankielissä rotua vastaavat sanat ovat ras ja rasse.

Ihmisen yhteydessä käytetty rotu-sana suomenkielessä on alkujaan tarkoittanut ihmisryhmää, jolla on keskinäinen geneettinen yhteys, ”verisukulaisuus”. Latinan kielessä rotu on genus, ja sillä on monia merkityksiä, mm. myös luokka. Englannissa genus merkitsee sukua. Ranskankielessä suku on genre.

Alun perin rotu-sanalla kuvattiin yhteistä alkuperää. Ennen Valistusta sanaa rotu käytettiin tyypillisesti eläimiin liittyen. Rotu-sanaa alettiin soveltaa myös ihmisiin, kun ihmiskunta alkoi hyväksyä itsensä osaksi eläinkuntaa. Valistuksen jälkeen vakiintui rotu-sanan käyttäminen ihmisen erilaisuuden kuvaajana. Eurooppalaiset kehittivät ideologioitaan, joilla oikeuttivat itsensä -kyseenalaistamatta oikeutustaan - orjuuttamaan, alistamaan ja tappamaan. Varsinainen rotuideologia kehittyi 1800-luvulla imperialistisen kolonialistisen siirtomaapolitiikan myötä.

Historian tutkija Kaija Tiainen-Anttila kirjoittaa: ”Rotuideologia perustuu myyttiin, mielikuvaan ihmiskunnasta, jonka mukaan on olemassa erilaisia ihmisrotuja, jotka voidaan asettaa hierarkian arvojärjestykseen paremmuuden ja huonommuuden variaabelilla, fyysisten ja henkisten ominaisuuksien perusteella”.

Hän liittää nykyisen rasismi-käsitteen muotoutumisen 1930-luvun talouskriisin synnyttämään pessimismiin ja kulttuuriregressioon, jotka osaltaan mahdollistivat natsi-ideologian kehittymisen ja suosion. Rotu-ideologia oli keskeistä natsismissa.

Rasismiin liittyy oleellisesti myös käsitys synnynnäisestä oikeudesta alistaa toisia/toista ihmistä. ”Rasistille on olennaista, ettei hän tunnusta tasa-arvon mahdollisuutta. Hän ei etsi objektiivista tietoa vaan tietoisesti ja tunnevaltaisesti tekijöitä, jotka tukevat käsitystä eriarvoisuudesta ja alistamisen oikeutuksesta”.

Rotu-käsite on eri tieteenalojen perspektiiveistä hylätty. Usein rotu-sana on korvattu käsitteellä etninen ryhmä. Silläkin käsitteellä on varjopuolensa. On esitetty, että etnisyys on aina kuviteltua, ja etninen identiteetti on sosiaalinen ja historiallinen tuote. Nationalismi kytkeytyy näihin samoihin ideologioihin. Alun perin nation-sana merkitsi samaa syntyperää olevia ihmisiä. Siten nationalismi voidaan tulkita viittaavan pyrkimyksenä etniseen valtioon, jossa ihmiset olisivat samaa syntyperää, tietty väestöryhmä määrätyllä alueella, jolla on yhteiset myytit, muistot, yhteinen kulttuuri etc.

Tiainen-Anttila kirjoittaa oivaltavasti:
”Rasismille tyypilliseksi ajattelumalliksi muotoutui rotuperusteinen eriarvoistaminen, jota määriteltiin ulkonäön, älyn, uskonnon, kulttuurin, varallisuuden, mentaliteetin jne. kautta eli ihmisen erilaisuus kyselemättä eriarvoistamisen oikeutusta. Erilaisuuden havainnointi sinänsä ei ole rasismia, vaan ne johtopäätökset, jotka siitä tehdään.”

On tärkeää tuntea historiaa ilmiöille, joita omassa ajassaan havaitsee. Kuitenkin jokainen aikakausi on itse vastuussa omista ilmiöistään, ja jokainen aikakausi itse luo ja ylläpitää omat ilmiönsä. Tiainen-Anttila sanoin: ”Rasismin todelliset syyt, on sitten kysymys ideologian kehityksestä tai praktisesta rasismista, löytyvät aina ilmiön omasta ajasta.”


Perustuu artikkeliin:
Kaija Tiainen-Anttila: Afrikkalaiset valistusideologien debatissa sosiaalisen eriarvoisuuden ja tasa-arvon oikeutuksesta.
Kirjassa Eriarvoisuus, valistuksen lupaus ja rasismi. Toim. Isaksson ja Jokisalo. Suomen Historiallinen Seura, 1999. Historiallinen Arkisto 112.


J.K

Nyt kun olen kirjoittanut joitakin aamu-unisia ajatuksiani human race –käsitteestä, ja sen kytkeytymisestä rasismin ylläpitoon käsitteellisellä tasolla (alan tutkijaan viitaten), korjaanpa vielä, tähän postaukseen, eilistä tekstiäni ja vaihdan pari käsitettä sellaisiksi, jotta ne vastaisivat minun arvomaailmojani. En tykkää human race –käsitteestä yhtään!

So… New revision version:

Space, the final frontier. These are the voyages of the LoveBoat Humanity. Its continuing mission: to explore strange new worlds, to seek out new life and new civilizations, to boldly go where no human has gone before... ;)

tiistaina, elokuuta 22, 2006

Muuttuvat maailmankuvat

Kehittämällään teknologialla ihmiskunta on saanut uutta tietoa laajasta ympäristöstään ja maailmankaikkeudesta niin mikro-, makro kuin nanotasoillakin.
Ja, uuden tiedon myötä asioita on päivitettävä: vanhoja käsityksiä muokattava realistisimmiksi, todellisuutta vastaavimmiksi.
Asiat eivät kuitenkaan ole yksinkertaisia, kun uusia tietoja lähdetään formuloimaan uuteen kuosiin ja uusiin käsitteellisiin kategorioihin. On siis uutta tietoa, joka tulee formuloida muotoon, jossa se tulee hyväksytyksi ja jossa sitä voidaan arkipäiväistää.
Uutta tietoa itsessään ei tässä prosessissa kyseenalaisteta, sillä se on jo verifioitua. Tarvitaan kaikkien hyväksymät käsitteet, määritteet, joihin uusi tieto asetetaan sopivimmassa muodossaan. Haetaan sanoja, käsitteitä ja määritteitä sille, mitä tiedetään ja mikä hyväksytään.

Kansainvälisen astronomisen unionin (IAU) uusi ehdotus planeetan määritelmäksi, muuttaa hieman vallinnutta, ja epäkelvoksi jäänyttä, käytäntöä.
Uuden määritelmän mukaan, tiivistäen ilmaistuna,
planeettoja olisivat kappaleet, jotka kiertävät tähteä olematta itse tähtiä ja joiden oma painovoima muotoilee kappaletta pallon muotoiseksi. IAU:n ehdotuksen mukaisesti Pluto saisi edelleen pitää planeetan statuksensa, ja uusiksi planeetoiksemme tulisivat Kharon, 2003 UB313 ja asteroidi Ceres. IAU:n yleiskokous käsittelee ehdotusta tällä viikolla.

Em. planeetan määritelmä säilyttää Plutolla planeetan statuksen, joka oli uuden tiedon myötä jo käynyt kyseenalaiseksi.
Ehdotuksessa esitetään, että Pluto, Kharon ja 2003 UB313 muodostaisivat yhdessä Plutonien ryhmän. Plutonien ryhmään kuuluisivat planeetat, joiden kiertoaika on minimissään 200 vuotta.
Ceres ei kuulu Plutonien ryhmään, ja Ceresin tyyppisille kappaleille on ehdotettu nimeksi kääpiöplaneetta.

Tähtitieteilijät vastustavat esitettyä ehdotusta planeetan määritelmäksi. Samoin he eivät pidä plutoni-käsitteestä (Plutonien ryhmä). Käsite kääpiöplaneetta puolestaan koetaan tyydyttävänä ja hyvänä.

Todennäköisesti ehdotettua planeetta-määritelmää ei tulla hyväksymään. Ja, jos se hyväksyttäisiin, olisi aurinkokunnastamme nimettävä heti miten useita kohteita planeetoiksi, ja planeettojemme lukumäärä nousisi päälle kahdenkymmenen kerta heitolla. (Jaksaisiko niitä koululaisetkaan enää ulkoa opetella ja luetella ;)

Kun eri olemassaolon alueilla saadut uudet tiedot ovat formuloidut, käsitteellistetyt, niitä aletaan opettamaan, ne muuttuvat yleiseksi tiedoksi. Niistä tulee itsestään selvyyksiä. Ne vaikuttuvat ihmisten maailmankuvissa, muokkaavat ihmisen käsitystä ympäristöstään ja siitä, miten ihminen ymmärtää itsensä olemassaolon osaksi.

Lapset, jotka kasvatetaan tietoon planeettojen lukumäärän olevan lähemmäksi kaksikymmentä, kasvavat erilaiseen todellisuuteen maailmasta ja samalla he kasvavat erilaisiin maailmankuviin kuin me, jotka opettelimme planeettoja luettelemaan 9 kappaletta.
Kysymys ei ole vain planeetoista ja niiden lukumääristä. On kysymys myös siitä, että tällaiset eri tiedon osaset, moninaisilta ja erilaisilta elämän todellisuuksien alueilta, vaikuttavat osaltaan kaikki yhdessä yksilöiden maailmankuvissa, ja siinä, miten yksilö ymmärtää olemassaolevaa todellisuutta ja itseään.

Maailmankuvat muuttuvat monilta osiltaan korjaantuvan, muuttuvan ja kasvavan tiedon myötä. Onneksi :)


BBC

J.K
Mielenkiintoista seurata, miten asiat formuloidaan uudeksi, kaikkien hyväksymäksi tiedoksi muodossa, joka ei poissulje mitään oleellista, eikä lisää mitään, mikä on epärelevanttia ja johtaisi laajemmilla perspektiiveillä umpikujaan...
Mielenkiintoista saada elää tätä aikakautta, jossa alati kehittyvän teknologian avulla monenlainen kasvava ja tarkentuva tieto, sekä muuttuneen tiedon tulkinnat, ovat osaltaan vaikuttaneet ja muuttaneet länsimaisen ihmisen maailmankuvia radikaalisti. Upeaa saada olla osa tätä, melkoisen historiallista, muutosten aikakautta :) Mihin kaikkeen ihmiskunta itsensä vielä laittaakaan, ja mitä kaikkea löytääkään...
Positiivisia vaikutuksia ja negatiivisia vaikutuksia kaikessa tiedossa ja tekemisessä. Ja, me olemme osa tätä aikakautta, jossa maailmankuvat muuttuvat, ja ihmiskunta muuttuu voimakkaasti ja lyhyen ajan sisällä - kuten teknologian kehityksen myötä on jo viimeisen vajaan 20 vuoden aikana tapahtunut. Mihin muutokset johtavat - sitä ei voi havaita, kun on tilanteen sisällä - jäkipolvet tulevat analysoimaan aikaamme ja sen muutoksia, edistyksiä ja virheitä.

Space, the final frontier. These are the voyages of the Human Race. Its continuing mission: to explore strange new worlds, to seek out new life and new civilizations, to boldly go where no man has gone before...

perjantaina, elokuuta 18, 2006

Kirjahaaste

Linnunradan Liftaaja heitti haasteen, ja jatkoi sitten liftaamistaan :)
Luen työkseni asti, ja iltasella, valitettavasti, ei ole enää paljonkaan haluja ottaa kirjoja käteen, kun on päivän viettänyt lukien ja kirjoittaen... Viime vuosina on siis surkealla tavalla jäänyt fiktiivisen kirjallisuuden lukeminen vähiin :(

1.Kirja joka muutti elämäsi?

Yksi kirja ei ole muuttanut elämääni... Monen muun tekijän lisäksi on kirjoja, jotka ovat vaikuttaneet siihen, miten havainnoin itseäni ja ympäristöäni, ihmisiä, ts. kirjoja, joiden sisällöt, tavoilla ja toisilla, tiedostamattani ja tietoisesti, vaikuttavat maailmankuvissani ja maailmankatsomuksessani...
Jokaisen länsimaisen ihmisen maailmankuvissa vaikuttaa Raamattu - tahdoimmepa tai emme, tiedostimmepa tai emme.
Minuun on vaikuttanut psykoanalyytikoiden tapa ajatella, reflektoida, tutkia ihmistä ja elämää... Ja, psykoanalyytikoilta olen lukenut paljon... Nykyisistä psykoanalyytikoista erityisesti Joyce McDougall on mielenkiintoisa (suomennettu kolme teosta, suosittelen, esimerkiksi: Tuhatkasvoinen Eros) jo pelkästään psykoanalyyttisen teorianmuodostuksen muutosten havainnoinnin kannaltakin...
Ja, useat "tiiliskivikirjatkin" (joissa kuvat täyttävät kansien välit), kuten esim. Pablo Picasso 1881-1973. Carsten-Peter Warncke, Ingo E. Walther. Taschen, 1997.

2. Kirja jonka olet lukenut useammin kuin kerran?

Hyvät ja joillakin tavoin haastavat kirjat luen aina useita kertoja. Kuten esim. Astrid Lindgrenin suomennettu tuotanto (minä jopa kymmeniä kertoja olen lukenut ja katsellut uudelleen ja uudelleen Ilon Wiklandin kuvittamat pikkulapsille suunntatut Lotta-kirjatkin. Wikland on suosikkikuvittajani Lindgrenin tuotantoon),
John Steinbeckin suomennettu tuotanto (Ehkä eniten rakastan Ystävyyden taloa), useimmat Maria Jotunin kirjoista... Seitsemän veljestä,
Sylvia Plath: Sänkyjen kirja... Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu, Kama Sutra, Gilgames... Loputonta listaa...
Salainen kuriositeetti: Kun herään yöllä ns. krapulassa (ja sitähän leideille sattuu vain toisinaan ja hyvin hyvin harvakseltaan ;) luen usein miten itseäni rauhoittaakseni Tove Janssonin Taikurin hattua ja pakenen siihen unohtaakseni sen, miten kauhean kipeä olen ja tunnetta kuin melkein kuolisin...

3. Kirja jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Partiolaisten retki- ja vaellusopas. 47. uudistettu ja laajennettu kuvitettu painos.
(Jos sellaista sattuu olemaan olemassa ;)

4. Kirja joka teki sinut hilpeäksi, kevytmieliseksi, huikentelevaiseksi.

Hilpeäksi vallan minut aina, jokaisella lukukerralla, on saanut esim. Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille.

5. Kirja joka sai sinut sortumaan nyyhkytyksiin?

Pirkko Saisio: Punainen erokirja. Wsoy, 2003.

Paitsi, ei se nyyhkytyksiin sortumista ollut, vaan ihanaa, avointa, hyväätekevää kyynelten kulkua... Tunnetta ja kokemista. Sitä parhainta proosaa, mitä suomenkielellä on kirjoitettu...

6. Kirja jonka toivoisit kirjoitetuksi?

Käytännön Opas Ladyjen arkeen I - VI, sekä Käytännön Opas Ladyjen juhlaan osat I-V
Opas Ladyjen arkeen sisältää mm. luvut:

Osa III, luku 2.1 Pakkaaminen ja muuttaminen katkaisematta kynsiä
Osa V Sairaudet ja loukkaantumiset, josta luku 8.6 Kenkien valinta pikkuvarpaan murruttua ja luku 8.6.2 Asun valinta kenkiin, joita käytetään pikkuvarpaan murruttua sisältäen kaksi havainnollista esimerkkitapausta Pascalin lauselman* mukaisesti.

Opas Ladyjen juhlaan sisältää mm. luvut:
Osa II, luku 7 Kielenkäyttäminen eli kielipeli, ja siitä alaluku 7.4 Miksi Ladyllä ei ole koskaan krapulaa ja alaluvun alaluvut 7.4.2 Kiertoilmaisut krapulalle, 7.4.5 Wittgensteiniläinen huomautus kielipeliin sekä sen arvioiminen tyypillisen eksistenssifilosofian eksistoivan reflektion kannalta antifoucaultilaisen neohumanismin perspektiivistä.
;)

*Pascal 1623 - 1662: "Ihmiset eivät ole niin turhamaisia kuin sanotaan"

7. Kirja jota et toivoisi kirjoitetun?

Aloitetaan A:sta. Adolf Hitler: Main Kampf

8. Kirja jota parhaillaan luet?

Rosa Liksom: Perhe. Wsoy, 2000.
Anna Freud: Jaget och dess försvarsmekanismer. Natur och Kultur,1952. (..ja monenettakohan kertaa taas luen tätä... :)

9. Kirja jonka aiot lukea?

Doris Lessing: Myrskyn varjossa. Otava 1980. Suom. Tuomas Anhava.

Identity, Gender, and Sexuality: 150 Years after Freud. IPA, 2006.
Ed. Peter Fonagy, Rainer Krause, Marianne Leuzinger-Bohleber.
(Yksi kirjoittajista (psykoanalyytikoista) on Friedman. Hänen ja Jennifer Downeyn kirjaa suosittelen vilastavaksi niille, jotka ovat kiinnostuneita psykologisista ja psykoanalyyttisistä perspektiiveistä näihin teemoihin:
Sexual Orientation and psychoanalysis: Sexual Science and Clinical Practice. Richard C. Friedman and Jennifer I. Downey. New York: Columbia University Press, 2002.)

10. Now tag five bloggers – Haasta viisi bloggaajaa
Mitähän nämä erilaiset persoonalliset ihmiset erilaisissa, omissa elämäntilanteissaan kertoisivat kirjoista, jotka ovat heille olleet merkityksellisiä...

Rahkonen
Bonsdorff
af Hällström
Naisena
Kizzy

lauantaina, elokuuta 12, 2006

Loot isänä

Luterilaisen kirkon nettisivulla on Raamattu. Raamattuun on myös sana/aihe hakemisto. Sieltä löytyy sana homoseksuaalisuus. Sanaa heteroseksuaalisuus ei löydy.

Homoseksuaalisuus sanan alle on listattu enimmäkseen Vanhan testamentin jakeita, joissa kahden miehen välinen yhdyntä kuvataan kielteiseksi. Homoseksuaalisuudesta niissä jakeissa ei ole mitään, vaan ainoastaan kahden miehen välisestä yhdynnästä. Eikä siinäkään vielä kaikki: nuo kohdat eivät edes ole kahden toisiaan rakastavan miehen välisen yhdynnän mainintoja, vaan enemmänkin orgiatyyppisten seksiorgioiden harrastelun mainintoja – niillä ei ole mitään tekemistä homoseksuaalisuuden kanssa.

Raamatussa on, kuulemma, päälle 200 kohtaa, joissa vastaavasti miehen ja naisen välinen seksi mainitaan kielteisesti ja negatiivisena. Miksi kirkon nettisivun tekijä ei ole laittanut hakusanaksi heteroseksuaalisuus, ja miksi hän ei listannut sen alle näitä Vanhan testamentin jakeita, joissa miehen ja naisen välinen yhdyntä ja seksi ilmaistaan kielteisesti? Miksi nettisivun tekijä oli päättänyt tehdä sen vain kahden miehen välisen orgiatyyppisen seksin kielteisesti ilmaisevien jakeiden kohdalla?

Tämän tyyppinen Raamatun valikoiva käyttäminen homoseksuaalisuuden leimaamiseen on surullista ja kestämätöntä. Annetaan kuvaa, että homoseksuaalisuus olisi toisiaan rakastamattomien ihmisten orgiatyyppistä seksiä. Sen kuvan ja käsityksen nettisivun tekijä tahtoo antaa, ja antaa. Hän luo ja ylläpitää käsitystä, että homoseksuaalit eivät rakasta toisiansa, eivät ole emotionaalisesti ja henkisesti kuten heterot, vaan he ovat rakkauteen kykenemättömiä paneskelijoita. Sellainen käsitys hänen Homoseksuaalisuus-listastaan tulee: ja todellisuudessa, yksikään kohta hänen listassaan ei kuvaa eikä käsittele homoseksuaalisuutta, eikä tavallisia homoja.

Kun nettisivun tekijä on tällaisten epätavalliseen miesten väliseen seksiin viittaavien Raamatun irrallisten jakeiden ylle laittanut otsakkeen Homoseksuaalisuus, hänen tulisi ottaa Raamatusta miehen ja naisen väliseen seksiin liittyvät jakeet ja laittaa niiden ylle otsake Heteroseksuaalisuus.

Mitä kirkko haluaa tällaisella toiminnalla, jossa se leimaa ja ylläpitää homoseksuaaleista käsityksiä, jotka eivät vastaa todellisuutta, vaan luovat vääriä mielikuvia?

Jos ajattelisin aihehakemiston laatijan logiikalla, niin esim. 3.Moos.15 luvun perustalla tiedämme, että miehen ja naisen välinen seksi on saastaista (erityisesti avioparien välillä). Miksi nettisivun laatija ei laita näitä Vanhan testamentin kohtia listaksi ja sen ylle otsaketta Heteroseksuaalisuus? Miksi hän sen sijaan tällaisia epäasiallisia homouteen liittymättömiä kohtia listaa ja laittaa ne Homoseksuaalisuus otsakkeen alle?

Jos listaisimme Raamatun jakeet, joissa miehen ja naisen välinen seksi ilmaistaan saastaiseksi ja synniksi, ja laittaisimme otsakkeeksi heteroseksuaalisuus, silloin saisimme heteroista kuvan ja käsityksen: heteroseksuaalisuus on iljettävää orgiatyyppistä panemista, raiskaamista ja syntiä, ja heterot ovat saastaisia, aggressiivisia ja iljettäviä.

Yhtä lailla aihehakemiston laatijan tapa irrottaa tietyntyyppisiä jakeita Raamatusta ja liittää ne homoihin, tulee tehdä samoin koskien myös heteroita. Esimerkiksi:

Hän on listannut Homoseksuaalisuus otsakkeen alle kertomuksen Lootista. Sodomassa ja Gomorrassa harjoitettiin seksuaalista rietastelua ja orgioita (homoseksuaalit eivät harjoita orgioita ja sellaista rietastelua sen enempää kuin heterotkaan, ja sillä kohdalla todellisuudessa siis ei ole mitään tekemistä homouden kanssa). Tällaiset aggressiivisessa seksihurjasteluissa rypevät miehet olivat tahtoneet Lootia, väkipakolla, orgioihinsa mukaan. Loot ei mennyt mukaan ja Jumala tuhosi Sodoman ja Gomorran.
Sillä Raamatun kohdalla ei siis ole mitään tekemistä homoseksuaalien kanssa. Eivät homot ole aggressiivisia, tunne-elämältään sairaita rietastelijoita kuten ko. Raamatun kohta kuvaa sodomalaisten olleen.

Mutta,
lukekaapa tarkoin, mitä kyseisessä Raamatun kohdassa oikeastaan kerrotaan. Siinä ei nimittäin kerrota vain sitä, mitä yllä esitin. Siinä kerrotaan jotakin aivan järkyttävää, ja kirkko näköjään tahtoo, että ihmiset eivät ajattelisi sitä, mitä siinä todella on kirjoitettuna, koska se tahtoo johdattaa ihmisiä kuvittelemaan, että siinä ilmennettäisiin jotenkin homoseksuaalisuutta. Nimittäin siinä Raamatun kohdassa kerrotaan tämä:

Aggressiiviset orgiarietastelumiehet tahtoivat väkipakolla Lootin mukaan menoihinsa. Mitä teki Loot välttyäkseen näiden aggressiivisten hurjimusten raiskaukselta? Loot tarjosi heille tyttäriään, jotta itse ei tulisi raiskatuksi! Hän tarjosi raiskaajille raiskattavaksi tyttäriään, jota itse säästyisi raiskaukselta!

Niin toimi Loot.
Millainen isä on isä, joka aggressiivisen raiskauksen uhan alla pyrkii pelastumaan tilanteesta tarjoamalla raiskaajille raiskattavaksi omat lapsensa?
Loot oli sellainen isä: ”Älkää minua raiskatko, vaan raiskatkaa tyttäreni”! – Kaiken lisäksi nämä tytöt, joita Loot tarjosi raiskaajille raiskattaviksi, olivat naisia, jotka eivät olleet koskaan olleet miehen kanssa: he olivat neitsyitä… Luoja, millainen isä Loot olikaan… Täysin epäkypsä isäksi, itseään ajatteleva…. Jätän kirjoittamatta, mitä todella ajattelen hänestä!

Eikä siinä vielä kaikki.

Loot makasi omia tyttäriään, kun hänen vaimonsa oli kuollut. Hän juopotteli ja juovuspäissään makasi omien tyttäriensä kanssa. (Niiden, jotka eivät olleet vielä olleet miesten kanssa… Luoja, millainen isä ja ihminen Loot olikaan… Tsiisus sentään…)
Millainen isä juopottelee ja kännipäissään makaa omia tyttäriään?
Loot oli sellainen isä.

Kyseinen Raamatun kohta on järkyttävä. Sodoma ja Gomorra kaupungeissa elettiin sairaalloisissa seksuaalisissa ja aggressiivisissa orgioissa – mutta Loot eli samalla tavoin kuin mielipuoli: hän ajatteli vain itseään ja pelastukseen raiskaukselta hän tarjosi raiskattaviksi omia tyttäriään, ja sitten hän itse, leskeksi jäätyään, nai omia tyttäriään. Hänen kaltaisensa mies ei ole kypsä vanhemmuuteen. Ja, lasten makaajat tulisi olla vankilassa, eikä vapaalla jalalla…

Loot itse asiassa on moraaliltaan ja mieleltään aivan yhtä hirvittävä kuin ehkä olivat Sodoman ja Gomorran asukkaat. Mielestäni Lootin seksuaalisuus oli sairas. Hän oli mieleltään epästabiili mies, joka ei seissyt omilla jaloillaan, vaan juopotteli, ja ehkä vetosi siihen, että muut juottivat hänet humalaan. Ehkä hän maattuaan omia tyttäriään, vetosi siihen, että lapset olivat juottaneet hänet humalaan ja lapset viettelivät hänet, eikä hän siis olisi syyllinen, vaan lapset itse... Kuka aikuinen mies on niin epästabiili, että antaa lastensa juottaa itsensä humalaan? Aikuisen tulisi seisoa omilla jaloillaan, eikä vedota kuin murrosikäinen: ”no kun munt juotettiin känniin.. enhän minä muuten olisi, mutta kun ne juottivat…”

Jos nykyiseen oikeuslaitokseen tulisi Lootin tapaus, Loot tuomittaisiin lastensa insestisestä makaamisesta. Ei oikeudessa humalatila olisi mikään puolustelu omien lasten makaamiselle. Ovat insestitekoja tekevät isät humalassa tai selvin päin, oikeudessa omien tyttärien makaaminen on omien tyttärien makaamista, ja tuomittavaa. Vain persoonaltaan keskenkasvuinen ja häiriintynyt mies menee kännipäissään, tai selvänä, makaamaan omia tyttäriään. Isä, joka vierittää lastensa makaamisesta syyt lastensa niskoille (kuten ehkä Loot), on tyypillinen pedofiili ja insestintekijä. Hänen paikkansa ei ole vapaalla jalalla, koska hän ei kykene ymmärtämään omaa tekoansa ja sen sairaalloisuutta ja vääryyttä, vaan syyllistää uhrejaan eli lapsiaan.

Loot oli persoonallisuudeltaan kuin murrosikäinen vastuuntunnoton ja epästabiili, ei aikuinen mies alkuunkaan. Hän oli isänä järkyttävän julma ja kylmä.

On vaikea ymmärtää, miksi tässä tarinassa Jumala ei tuhonnut Lootia, sillä hänhän on tämän kertomuksen järkyttävin hahmo. En näe hänessä mitään, mikä olisi tehnyt hänestä sodomalaisia ja gomorralaisia kummemman.

Miksi kirkon nettisivulle ei laiteta otsikkoa Vanhemmuus ja sen alle tarinaa Lootista, joka selviytyäkseen raiskaukselta tarjoaa raiskaajille raiskattaviksi omia tyttäriään, ja joka itse makaa omia tyttäriään, vedoten sitten ehkä kuin mieleltään sairaalloinen murrosikäinen siihen, että hänet nyt juotettiin humalaan ja kännipäissään ei tullut oikein tajuttua, että mitä tuli tehtyä.

Sen sijaan kirkko laittaa kyseisen kohdan otsakkeen Homoseksuaalisuus alle, vaikka kyseisessä kohdassa ei mitään homoseksuaalisuudesta mainita.

Jos sodomalaisten ja gomorralaisten sairaalloisen aggressiivisen orgiaelämän maininnan perusteella kuvittelemme heidät homoseksuaaleiksi, niin vastaavasti, samalla logiikalla, meidän on Lootin perusteella kuviteltava leskiheteroisät tyttäriensä makaajiksi, tahdottomiksi juopoiksi, vastuuntunnottomiksi ja tyttäriään halventaviksi raukoiksi.

Pointti:
Raamatun kuvaukset seksistä ovat kielteisiä ja koskevat yleensä orgiatyyppistä rakkaudetonta paneskelua (paitsi miehen ja naisen välinen seksi on jopa avioliitossakin saastaista, Raamatun mukaan). Niitä ei tule liittää homoseksuaalisuuteen eikä heteroseksuaalisuuteen: ne eivät kuvaa homoja, eivätkä heteroita sen enempää.

En ainakaan tunne yhtäkään homoa, joka olisi aggressiivinen sodomatyyppinen orgiarietastelija. Enkä tunne heteromiestä, joka kännipäissään makaisi omia tyttäriään ja väkivallan uhan alla yrittäisi pelastua tarjoamalla väkivallan kohteeksi omia lapsiaan.

Kirkko tekee nettisivullaan Raamatun aihehakemistollaan propagandaa: luo ja ylläpitää tietoisesti harhaanjohtavaa kuvaa ja käsitystä homoista ja homoseksuaalisuudesta.

Kirkolle tulisi lähettää postia ja mainita heidän Raamatun asiasanahakemistostaan tämä:
jos kertomus Sodomasta ja Gomorasta laitetaan käsitteen Homoseksuaalisuus alle, silloin nettisivulle tulee samalla logiikalla vastaavasti laittaa Isyys sanan alle jakeet siitä, kun Loot tarjoaa raiskaajille tyttäriään uhreiksi selviytyäkseen itse raiskauksilta, ja Loot makaa omia tyttäriään.
Jos päättelemme kyseisen Raamatun kohdan todella kuvaavan homoseksuaalisuutta, silloin päättelemme kyseisen Raamatun kohdan todella myös kuvaavan heteroisyyttä.

Kirkkoa olisi pyydettävä listaamaan käsitteen heteroseksuaalisuus alle miehen ja naisen välisen seksin kielteiseksi ja ”saastaiseksi” ilmentäviä jakeita, koska siten on tehty käsitteen homoseksuaalisuus allekin.

Vielä parempi: niitä kumpiakaan ei tulisi olla siellä… Sillä Raamatussa ei käsitellä normaalilla ja aikuisella tavalla mitään seksuaalisuutta…

J.K Ja Raamattu vielä mainitsee tämän Lootin olevan Jumalalle mieleinen mies… Niitä asioita, joita on nykyisestä ajankohdasta, etiikastamme katsoen, mahdotonta käsittää…

keskiviikkona, elokuuta 09, 2006

Persoonallisia..

..persoonia...

Aikuisen naisen elämää

Apinalaatikko

Arjentola

Desire!

Kohtuus kaikessa

Kyllitellen Livejournal

Linnunradan liftaaja

Madame K

Menopaussi

Mette miettii

Paljon melua

Pettäjän kotona

Pink Lady

Z


Eikä siinä vielä kaikki ;)

maanantaina, elokuuta 07, 2006

Laila Pullinen

Kuvataiteilija tutkii muotoa ja/tai liikettä. Jokainen, jossakin vaiheessa, on yrittänyt saada muodolle liikkeen, jonka muodossa havaitsee (ei ole mitään muotoa ilman liikettä: jokaisessa muodossa on aina myös liike). Mutta – usein yritykset päätyvät vain pelkkään muotoon. Tai sitten pelkkään liikkeeseen. Harvat kykenevät luomaan muodon, jossa on läsnä myös liike.
Siten kuvataiteilijat ovat yleensä joko muotojen tutkijoita, tai sitten liikkeen tutkijoita, tutki hän kohdettaan sitten värein ja valoorein, tai viivoin, tai miten vain.
Ja, ne poikkeukset. Ne, joiden lahjakkuus menee lahjakkuuden lävitse jopa nerouden puolelle, heitäkin on. Heitä, jotka onnistuvat vangitsemaan liikkeen muotoon, ja muodoissa on myös liike. Sellaisia on, kuten esimerkiksi Picasso ja Pullinen.

Kuvanveistäjä Laila Pullinen syntyi vuonna 1933. Hänen näyttelynsä koti- ja ulkomailla, julkiset teoksensa koti- ja ulkomailla, palkinnot, huomionosoitukset etc. muodostavat niin pitkän luettelon, että niiden luetteloimiseen menisi pienessä postauksessa aikaa ja tilaa :)

On arveltu, että ehkä Pullisen elämässään kokemat kolme vakavaa sairaustilaa ohjasivat häntä, osaltaan, yhä vain intensiivisempään ja antaumuksellisempaan työskentelyyn: tutkimiseen ja löytämiseen.
Ensimmäinen sairauden pysäyttävä kokemus hänellä oli jo 14-vuotiaana, jolloin sairastumisen tähden hänen koulunkäyntinsäkin hetkeksi keskeytyi. Ja, sairastellessaan hän ehti lukea, miettiä, visioida, nähdä mielen silmin. Filosofia, kuvataide, kirjallisuus, klassinen musiikki ”antoivat merkityksen elämälle”, kuten hän kirjoittaa. Ja, kun parani ja palasi kouluun takaisin, hän myös aloitti Lahden taiteilijaseuran piirustusilloissa maalauksen opiskelemisen.
Mutta pian hänet, murrosikäinen tyttö, kirjattiin kansaneläkkeelle sataprosenttisena keuhkoinvalidina. Vaan hänpä ei suostunut alkamaan eläkeläiseksi, ja niinpä hän kieltäytyi jäämästä eläkkeelle.

Vuonna 1953 hänen teoksiaan oli ensi kerran esillä: Hämeenlinnan taiteilijaseuran näyttelyssä. Samana vuonna hän aloitti opiskelunsa Suomen Taideakatemiassa kuvanveistoluokalla (vaikka hänet hyväksyttiin maalausluokalle). Ja, siitä lähtien hänen töitään alkoi hiljalleen tulla julki eri näyttelyissä.

Taideakatemiasta hän valmistui 1956. Ja, kuten kaikki tutkimukselle itsensä menettäneet, hänkään ei tietenkään rypenyt rahassa, vaan päinvastoin. Hän mm. ”silmoi sukkia lähiliikkeisiin” myytäviksi, jotta sai rahaa töittensä materiaalikustannuksiin. Hänen nuoruuden päiväkirjamerkinnöissään on tämänkaltaisia muistoja materiaalin hankinnasta: ”Hakkilan romuvarastosta rahapulassa mm. Kastor-hellan osia ja laivapellin kappaleita markan kilohintaan” (1959)

Pullisen toinen pieni pakollinen elämänpysähdys tapahtui, kun hän vuonna 1960 vespallaan kolaroi henkilöauton kanssa, ja joutui olemaan puoli vuotta kipsiin paketoituna. Jonka jälkeen hän matkusti Italiaan jatko-opintojaan suorittamaan.

Hänellä on visio. Hän näkee muodon ja liikkeen. Yksityiskohtia ja kokonaisuuden. Ja, neroudessaan hän kykenee intensiivisesti ja johdonmukaisesti pitämään kiinni visiosta, silloinkin kun toteutuksessa löytyy koko ajan uutta: ongelmia ja ongelmanratkaisuja. Uutta ja uutta. Sillä hänhän tutkii, ja löytää koko ajan uutta.

Kuvanveistäjällä, kivenveistäjällä, piirtäjällä – hänellä on monta tietä, monta kohtaa, monta yksityiskohtaa ja teknistä ja älyllistä, esteettistä mutkaa, joiden kaikkien lävitse mennessään hänen visionsa pysyy koossa ja yhtenäisenä hänen mielessään. Sisäinen visio, ja miten se toteutetaan: yksi esimerkki Pullisen päiväkirjamerkintöjen pohjalta:

1966 Pullinen sai kutsun tehdä Montrealin maailmannäyttelyyn metalliteoksen. Niinpä hän etsi ja löysi yhteistyökumppanin: Outokumpu Oy:n. Hänellä on visio isosta metalliteoksesta, mutta miten sen voisi valaa sellaiseksi, kuin sisäinen visio näyttää? Miten se tehdään? Minkä uuden menetelmän voisi keksiä, jotta metalli käyttäytyisi kuten haluaisi? Mitä tutkija keksikään, ja mitä joutui tekemään toteuttaakseen tutkielmansa loppuun asti, valmiiksi teokseksi, joka salpauttaa hengen: muoto, jossa on liike? Fysiikkaa, visio, matematiikkaa, runoutta, visio, fysiikkaa, hikeä, fyysistä voimaa, intohimoa, päättäväisyyttä, lahjakkuutta, lihasvoimaa, hikeä, intohimoa, visio, lahjakkuutta, runoutta, matematiikkaa, lihasvoimaa, peräänantamattomuutta, älykkyyttä, intohimoa, intohimoa, neroutta, lahjakkuutta, visio…

Pullisen päiväkirjamerkintöjen perustalta, hän ja Rakel Liehu kirjoittivat: Toteuttaakseen visionsa Pullisen oli tehtävä ”neljä kertaa yhdeksän metrisen reliefin viiden millimetrin paksuisesta valssatusta kuparilevystä. Räjäyttämismenetelmän idea syntynyt keskusteluissa hivenfyysikko Ilkka Laakson kanssa Roomassa, tavoitteena informalistista ilmaisua toteuttava tekniikka. --- Teoksen suuren koon vuoksi saa luonnosteluvaiheen jälkeen Outokummun Porin tehtailta osan tehdashallista työtilakseen. --- 45 neliömetrin kipsimalli valmistuu ennätysajassa, neljässä kuukaudessa – kaltevassa näyttelyasennossa. Yksin työskennellen kantaa vettä 2000 litraa, kipsiä 600 kiloa. Räjähdysvaihe Harjavallassa hiekkakuopassa. Kuparilevyt muotoillaan räjäytyksen voimalla kipsimallin päälle. Sopimuksen vastaisesti kuparilevy on vain kolmen millimetrin paksuista. Viimeistelyä metallissa kaksi kuukautta. Iho- ja niveloireita.”

1967 Montrealissa Pullisen kuparireliefit Aurinko tunturissa ja Kevät ihmisessä herättävät ihastusta. Stanfordin yliopisto haluaa reliefit kokoelmiinsa, mutta suomalaiset vastaavat, että teos kuuluu Suomelle. Ja, niinpä teos on Suomessa, kuten Suomessa suurteoksia kohdellaan: teos makaa varastossa kaksi vuotta. Vuonna 1969 Outokumpu lunastaa Aurinko tunturissa ja se asetetaan Helsinki-Vantaan matkustaja paviljonkiin.

Se oli esimerkki vain yhden työn alusta ja matkasta.

Ja, vuonna 1968 taiteilija jälleen, vakavasti sairaana, sai lääkäriltä synkeän tuomion: elinaikaa olisi jäljellä vain vuosi. Pullinen oli vastannut siihen: ”Olkoon se elämäni onnellisin viimeinen vuosi”!

Onneksi, hän on viettänyt elämän onnellisia, tuottavia, vuosia aina vuoden 1968 jälkeenkin, ja niitä paljon vielä viettäköön :)

Sitaatit:
Pullinen: 1994, Otava. Tekstit Rakel Liehu ja Laila Pullinen.


J.K
Daidalos.
Näin grafiikanvedoksen Daidalos Pullisen myyntinäyttelyssä jossakin Annankadun galleriassa, muistaakseni 1990-luvun jälkimmäisellä puolella. Kiertelin Pullisen töitä edes ja takaisin, ja aina palasin tähän punaisella värillä vedostettuun Daidalokseen. Olihan siellä Daidalos jo pronssisenakin, pienenä veistoksena. Olihan? Mutta, tämä viivoin vangittu muoto, joka liikkui…

Ensin on Daidalos. Sisäinen visio, näky ja uni, ja valve. Todellisuus Daidaloksesta. Ja, sitten on alkanut Daidaloksen muodon tutkiminen viivoin ja vedoin. Liikkeen irrottaminen muodosta, ja muodon leikki liikkeen kanssa. Ja, mitä enemmän taiteilija on muotoa ja sen liikettä tutkinut, sitä vahvemmaksi on käynyt muoto ja sen liike. Sen huomaa pienestä pronssiveistoksesta, Daidaloksesta. Ja sen mykistävyyden saa tuntea voimakkaana läsnäolona, kun katsoo suurempaa Daidalosta.

Kuinka pitkä ja tarkka matka, tutkimustyö, on Daidaloksenkin matka ollut! Ja, miten nautittavaa on sitä katsoa!

Mutta, missä Daidalos oli ennen kuin Pullinen löysi sen itsestään, ja antoi sille muodon? Missä oli tuo iänikuinen Daidalos, joka kulkee meissä jokaisessa – joskus – joka koskettaa, jonka kosketuksen voi itsessään havaita ja tuntea, tai olla tuntematta, ohittaa tiedostamattaan?

Ihmeellistä, miten taiteilijat voivatkaan antaa muodon sellaiselle, joka on olemassa meissä kaikissa… Ja, sitten kun sen kohtaa, näkee muodossaan, sen tuntee itsensä sisällä… Kylmiä väreitä, ja mykistystä. Pelkkää rauhallisuutta, levollisuutta: kuin jotakin olisi tullut kotiin omassa sisimmässään… Syvä, levollinen huokaus. Pelkkä olotila ilman tietoista järkeilyä. Pelkkä olotila, jossa ei voi, eikä halua mitään tiedostaa itse teoksesta. Olla vain siinä, ja tuntea miten jokin itsessä herää tai tulee kotiin.

Koskaan en ole sen myyntinäyttelyn jälkeen nähnyt sitä punaista etsausta Daidaloksesta. Mutta, vieläkin minun mieleni sitä katsoo. Minun mieleni vieläkin muistaa sen, ja jo muistokin siitä herättää Daidaloksen hellästi koskettamaan, kuin sipaisten jotakin jossakin itsessäni…

Jotkut työt ovat sellaisia.

perjantaina, elokuuta 04, 2006

Miehiä deittaileville naisille ;)

Kama Sutrastavalintani naisille, jotka deittailevat miehiä ;)

Ihannerakastaja on tietenkin nuori,
vailla perhesiteitä
ja fantastisen rikas,
joten hän voi käyttää rahojaan miten haluaa -
mieluimmin sinuun.

Nuoret miehet, jotka ovat äskettäin
perineet isältään suuret omaisuudet,
ovat täydellisiä rakastajia;
koska he eivät ole ansainneet itse rahoja
ei heille tuota vaikeuksia niiden tuhlaaminen.

Tulet saamaan hyviä saaliita
keski-ikäisistä miehistä, joiden pakkomielteenä
on nuoruudestaan kiinnipitäminen,
ja miehistä, jotka ovat impotentteja
mutta kuolisivat ennen kuin päästäisivät sen julki.

Varo rikkaita huvittelijoita,
astrologeja, lääkäreitä, ulkomaisia kauppiaita,
miehiä joita kuningas kuuntelee
ja syyllisyyden raastamia askeetikkoja
jotka tahtovat aina käydä luonasi salaa.

Ota ainoastaan kuuluisia ja taiteellisia:
jalosyntyisiä miehiä,
yliopiston professoreita, oppineita brahmineita
ja hovimiehiä, jotka ovat kyllin teräviä
tietääkseen mistä tuuli puhaltaa.

Anna talosi olla koti kodin ulkopuolella
nuorille runoilijoille ja muusikoille,
kuuluisille kirjailijoille, balladilaulajille,
maalareille, käsityömestareille, tarinankertojille
ja älykkäiksi tunnetuille nautiskelijoille.

Näistä valitse mies, joka on kohtelias,
antelias, lempeä ystävilleen,
ei juoruile eikä lyö laimin jumalia;
ota tämä mies rakastajaksesi
ja anna kunnianhimosi ratsastaa hänen omallaan.

Vielä parempi jos rakastajasi loistaa
seuraelämässä,
rakastaa puhumista julkisissa väittelyissä
ja kutsuilla käymistä
(unohtamatta koskaan ottaa sinua mukaan).

Hänen tulee olla terve, solakka ja vahva,
kohtelias, ei koskaan mustasukkainen,
ei väkijuomien, huumeiden tai toisten naisten orja,
vuoteessa kiihkeä ja silti hellä
ja ennen muuta henkisesti itsenäinen.

Vältä miehiä, jotka kärsivät leprasta,
keuhkotaudista, loisista,
tai muista tarttuvista taudeista,
äläkä ota rakastajaa jolla
on huono hengitys tai kielenkäyttö.

Karta saitureita, julmia tai väkivaltaisia miehiä,
varkaita, taikureita, vakoilijoita,
miehiä, jotka vanhemmat on hylänneet,
niitä jotka välittävät ainoastaan kunniastaan
ja miehiä, jotka rakastavat vaimojaan.


Kama Sutra. Suom. Mikko Kilpi. Wsoy, 2000.


J.K

Miss Foxy, mutta sehän on hyvä, kun et huomannut!
Asia siis hyvin :)

torstaina, elokuuta 03, 2006

Naisia deittaileville naisille ;)

Jokaisessa naisessa on jotakin vain hänessä olevaa kauneutta.
Jotakin, jota ei muissa ole. Jotakin, joka tekee juuri hänet häneksi,
ja kauniiksi ja täydelliseksi naiseudessaan, ja naiseuden täydelliseksi hänessä. Hänen erityisyytensä naiseudessaan ja naisellisuudessaan.

Se on helppo havaita :)

Kama SutrastaValintani naisille, jotka deittailevat naisia ;)

Tulevan morsiamesi tulee olla kaunis,
hyvin käyttäytyvä, viehättävä, terve, ja hänellä
pitää olla hyvät hampaat, kynnet, korvat, hiukset,
silmät, rinnat
ja vartalo, jossa ei ole moitteen sijaa.
Tietysti sinunkin tulee olla yhtä hyvä naimakauppa.

Ota huolellisesti selko siitä ettei tyttö
ole laiska, hermostunut tai itsepäinen
ja ettei hänellä ole salaista rakastajaa
tai löyhätapaisen mainetta ja varmistaudu
että hänen hiuksensa ovat omat eivätkä peruukki.

Naiset ovat herkkiä kuin kukat ja heitä pitää
käsitellä yhtä varovasti.
Jos olet kovakourainen tai harkitsematon
niin hän alkaa vihata sukupuolisuutta, mutta jos
ansaitset hänen luottamuksensa, saat pian hänen rakkautensa.

Kun hän voi rentoutua sinun ollessasi läsnä
ojenna kätesi ja kosketa hänen vartaloaan
hyvin hellästi ja häntä loukkaamatta.
Hivele häntä hellästi, kuin ohimennen,
äläkä hyväile tällä tavoin liian pitkään.

Ellette tunteneet toisianne paljon aiemmin
niin hyväile ainoastaan
hänen rintojaan ja ylävartaloaan;
torju kiusaus sallia sormiesi
seikkailla alaspäin hänen navastaan.
... .... ;)

Kama Sutra. Suom. Mikko Kilpi. Wsoy, 2000.

J.K.
Sorry, Miss Foxy...
Nyt se tapahtui...