Kohtaaminen aamulla

Eräänä aurinkoisena aamuna, kun nousin jostakin Takatöölön takaa (tai sieltä päin) raitiovaunuun, vaunussa nainen vieressäni kysyi menisinkö Lasipalatsille asti. Vastasin myöntävästi ja hän kertoi haluavansa kirjoittaa minulle runon. Ja, niin hän alkoi kirjoittaa kassistaan kaivamaansa lehtiöön.

Kansallismuseon jälkeen hän ojensi minulle runon. Kiitin ja toivotin hyvää päivänjatkoa.

Kahvilassa luin runon rauhassa.

Runossaan hän kirjoitti minun "harvinaisen aistikkaasta ja ylväästä" kasvoistani. Ja siitä, miten olin aamulla tanssinut bluessin tahdissa. Ja, vielä muustakin.

Hän vain taisi olla sellainen, joka näki sensitiivisyydellään ja vaistoillaan. Ja, tiesi.

J.K
Tuttaville: luen sähköposteja vasta joulukuun puolella.