Jodie Foster. Ja, valinnoista.

Tennispelaaja Venus Williams ei lähtenyt mukaan erilaisten "tummaihoisten oikeuksia" ajaviin liikkeisiin. Pyynnöistä huolimatta hän on kieltäytynyt niistä, johdonmukaisesti. Hän on sanonut, että hän ei ota julkisesti kantaa tummaihoisten ihmisten ihmisoikeusasioihin, koska hän kokee olevansa tennispelaaja, eikä ihmisoikeusaktivisti. Hän on sanonut halunneensa tehdä ammattiaan niin hyvin kuin suinkin, eikä ole halunnut sotkea siihen mitään kannanottoja yhteiskunallisiin kysymyksiin.
Ja, niinpä Venus on pidättäytynyt kaikista yhteiskunnallisista kannanotoista - ainakin koskien tummaihoisten ihmisten kansalaisoikeuksia.
Se on luonnollisesti suututtanut ja tympäissyt monia aktivisteja, jotka olisivat tahtoneet tehdä Venuksesta "oman tähtensä":
tummaihoisille ihmisille uusia uria aukovan supertähden. Mutta, sellainen ei onnistunut Venuksen kohdalla. Hän kieltäytyi systemaattisesti kaikesta aktivismista tummaihoisten kansalaisoikeuksien eteen.

---

Haluta tehdä ammattinsa niin hyvin kuin suinkin. Kun ammatti on julkinen, niin tehdä myös ammatin julkinen puoli niin ammattimaisesti kuin suinkin.
Harkiten ja toimien suunnitelmien mukaan. Keskittyä ammattiinsa, eikä sekoittaa siihen ammattinsa ulkopuolisia kysymyksiä.

Kunnioitan sitä, tavallaan. Vaikka, julkisuutta voisikin käyttää tärkeiden asioiden hyväksi. Venus Williamsin kengissä minä olisin käyttänyt julkisuuttani hyväksi tummaihoisten ihmisten kansalaisoikeusasioissa. Minun luonteellani se olisi mennyt siten. Jokaisen julkisuuden henkilön on vain päätettävä se, mitä haluaa tehdä julkisuudellaan. Haluaako käyttää julkisuuttaan työnantajiensa hyväksi, omaksi hyväksi ja/tai joidenkin yhteiskunnallisten asioiden hyväksi. (Selvyyden vuoksi: minä en ole julkisuuden henkilö - onneksi :)
---
Aikoinaan, näyttelijätär Greta Garbokin esitti julkisesti vain ammattiinsa liittyviä asioita. Oman yksityiselämänsä hän piti pois julkisuudesta.
Julkisuudessa ollessaan, hän oli siellä ammattinsa puitteissa: esittämässä elokuviaan, edustamassa elokuviaan ja filmiyhtiötään.
Yksityiselämäänsä hän varjeli julkisuudelta niin kauan kuin julkisuudessa eli. Päätettyään näyttelijän uransa, hän vetäytyi kokonaan pois julkisuudesta: edelleen hän varjeli oman yksityiselämänsä täysin ja johdonmukaisesti.
Olen siitä aiemmin kirjoittanut postauksessani Greta Garbo.

---
Jodie Foster (45) on pitänyt yksityiselämänsä pois julkisuudesta. Vaikkapa, kuten Greta Garbo. Foster on julkisuudessa ollut ammattinsa edustaja, ja ammattinsa hän on hoitanut loistavasti - myös siihen kuuluvan julkisen esiintymisen.
Mutta, yksityiselämäänsä hän on varjellut kunnioitettavan johdonmukaisesti. Yksityiselämänsä hän on pitänyt omanaan, ja läheistensä omana.
Julkisuudessa hän on ollut työnanatajiensa edustaja: elokuviensa ja tuotantoyhtiöittensä edustaja. Upea ammattilainen.

Kymmenisen vuotta Jodie Fosteria on houkuteltu julkisuudessa kertomaan lesboudestaan.
Vähemmstöseksuaalien magazinet ja nettisivut ovat kirjoitelleet hänestä yhtenä tunnetuimpana Hollywoodin kaappihomoista.
Mutta - Jodie Foster on ollut ammattilainen, ja pitänyt yksityiselämänsä omanaan. Hän ei ole lähtenyt painostuksestakaan madialle esittelemään yksityiselämäänsä.
Ja, julkisuudessa hän on hoitanut vain ammattiaan, eikä ole pörrännyt julkisuudessa lesbona, tai elämänkumppaninsa esittelijänä.

Minä arvostan Jodie Fosterin valintaa tässä asiassa. Arvostan hänen upeaa uraansakin.

Viime viikolla vastaanottaessaan hänelle myönnettyä Sherry Lansing Leadership palkintoaan, Jodie Foster kiitti palkinnon saannin yhteydessä elämänkumppaniaan Cydney Bernardia.

Nämä kaksi naista ovat eläneet yhdessä 14 vuotta, ja heillä on kaksi lasta. Molempien lapsien toinen nimi on Bernard :)
Ja, se on kaunista sekin :)

Ajattelen niin, että Fostersin ja Bernardin valinta pitää yksityiselämä omanaan on ollut hieno valinta. Heidän valintaansa on helppoa arvostaa, vaikka heille itselleen se ei ehkä helppoa olekaan aina ollut.

Yksityinen ei ole julkista. Ja, yksityinen ei ole poliittista.

Rakkaus, perhe, lapset kuuluvat yksityiseen.

Ja, Fosterin ja Bernardin kasvavat lapset tietävät, että on luonnollista kiittää palkintojen saamisen yhteydessä omaa rakastaan ja puolisoaan.

Minusta siinä ei ole mitään sen ihmeempää.
Kysymys on ihmisten valinnoista. Valinta elää elämää siten, että on hyvä olla itsensä ja lähimmäistensä kanssa.

---
Ehkä he ovat tavallaan kuin kaksi tavallista keski-ikäistä naista. Jotka varjelevat itseään ja toisiaan, ja rakkauttaan.
Ehkä he ovat tavallaan kuin kaksi tavallista keski-ikäistä naista, jotka varjelevat perhettään. Ehkä he ovat niin tavallisia äitejä. Tai, ainakin toinen heistä.
Ehkä heillekin, elämänkumppanin esittäminen luontevasti luonnollisessa tilanteessa, on myös tavallista perhe-elämää: sitä, että lapset sisäistävät kasvaessaan, että perhe ja rakkaus on ilon ja onnen, ylpeyden aihe.

Ja, ehkä he ovat tavallisia keski-ikäisiä, joille myös merkitsee työ, ja ammatin hoitaminen työnantajan eduksi. Kuten, jokaiselle työnarkomaanille, työnantajansa palvelukseen heittäytyneelle perfektionistille.
Ehkä he ovat kuin kaksi tavallista keski-ikäistä naista, jotka ovat eläneet tätä elämää tekemättä numeroa suhteestaan - kuten meistä ihmisistä, heteroista ja homoista, suurin osa elääkin.
---

On, toki ihmisiä, joille yksityinen on poliittista. Ja, poliittinen julkista.
Ja, sitten on jopa niitäkin, jotka ajattelevat, että politisoimalla yksityisen pääsee julkisuuden henkilöksi. Heitä, viimeksi mainittuja, on iltapäivälehdistön sivut pullollaan...
Heille julkisuuden tavoittelu on elämäntehtävä ja julkisuus on päämäärä. Ilman sen kummempaa sisältöä.

Minä jotenkin arvostan sen kaltaisia valintoja, joita Foster edustaa...

Mutta, jokainen tekee valintansa. Ja, toisilla valinnat ovat toisenlaisia. Kaikenlaista tarvitaan. Monenlaisia valintoja tarvitaan. Valinnoille ja asioille tapaa kaikille olla omat aikansa :)