Virkavapausanomus
Ajattelin anoa töistä virkavapaata päiväksi. Perustelen vapaapäivän anomuksessani seuraavalla tavalla:
J.K
-Kyseisenä päivänä työvuorossa on henkilö, jonka kanssa en voi työskennellä, sillä se sotii uskonnollista vakaumustani vastaan ja työskenteleminen hänen kanssaan on mielestäni Raamatun vastaista.
-Miltä asiakkaista tuntuisi olla asiakkaana tietäen, että yksi työntekijöistä on pakotettu tehtävään ja hän työskentelee vastoin sitä, minkä hän ymmärtää oikeaksi? On oikein asiakkaiden tunteita kohtaan, että minulle myönnetään vapaapäivä.
-Voin tehdä töitä kyseisenä päivänä jonkin verran itseni määrittelemissä työtehtävissä.-Kyllä työnantaja saa kollegat tekemään minun työvuoroni, joten ei työpaikalla työt jää tekemättä. Siksi minulle tulisi myöntää vapaapäivä.
-Alamme ylin johto on kirjoittanut artikkeleita ja antanut lausuntoja siitä, että työpaikoilla tulisi olla joustava ja keskusteleva ilmapiiri. Vapaapäivän myöntäminen minulle on mielestäni juuri sitä työpaikan joustavuutta, josta ylimmät johtajat ovat kirjoitelleetkin julkisesti.
Eräs mies anoi töistään päivää vapaaksi ja perusteli sen työnantajalleen em. kaltaisella tavalla. Työnantaja ei antanut hänelle vapaapäivää kyseisillä perusteilla. Miehen perustelut vapaapäivälle olivat kestämättömiä ja mielestäni on oikein, että hän ei vapaata saanut tuollaisin perustein. Hän on hieman kai tuohtunut ja surullinen, kun työnantaja ei toimikkaan hänen tahtonsa mukaan. Ja se tuntuu hänestä väärältä ja sekin siis sotii hänen vakaumuksiaan vastaan: työnantaja toimii hänen mielestään väärin, kun ei toimi hänen toiveittensa mukaan. Hän purkaa tuntojaan blogissaan, jossa myös kirjoittaa em. perustelut jotka virkavapausanomukseensa laati.
Jos me muut anoisimme vapaata käyttäen hänen perustelujaan, niin vähitellen, tai kertaheitolla, saisimme potkut töistämme. Meidän on työskenneltävä kaikkien työkavereittemme kanssa, vaikkemme heistä pitäisikään uskonnollisista/eettisistä/henkilökohtaisista tai muista omantunnon syistä. Hyvin suuri osa suomalaisista toimii ammateissaan päivittäin, vaikka toiminta työssä sotii omia periaatteita tai vakaumuksia vastaan (Esim. lähes joka ainoa lääkäri tällä hetkellä on "pakotettu" toimimaan työssään vastoin sitä, minkä he sydämessään kokevat oikeaksi, ts. tarkoitan priorisointia, jota lääkärit joutuvat harjoittamaan, vastoin omaa vakaumustaan). Emme voi jäädä töistä pois perustellen sitä sillä, että asiakkaat/potilaat jne. ajattelisivat, että työnantaja "pakottaa" meitä toimimaan vastoin omaatuntoamme. Emme voi hakea vapaata ja sitten määritellä työnantajalle, että millä ehdoin suostuisimme tehdä töitä (kuten kyseinen mies määritteli voivansa hoitaa esim. kinkereitä). Emme voi hakea vapaata ja perustella työnantajalle sitä siten, että työnantaja saa kyllä kollegat hoitamaan työt, joten ei ne tekemättömiksi jää. Emme voi vedota siihen, että toiset kyllä tekevät omat työmme. Se on huonoa työmoraalia.
Tänäkin päivänä, ehkäpä kymmenet tuhannet suomalaiset, menevät töihin työpaikoilleen ja tekevät työnsä, vaikka työpaikan toimintafilosofia on muuttunut sellaiseksi, ettei oma omatunto sitä sallisi, tai työpaikalla on jotakin muuta, joka aiheuttaa omantunnon tuskia tai syyllisyyttä. Ihmiset menevät töihin ja tekevät työnsä. Ja, jos, omantunnon syistä, työ käy liian raskaaksi henkisesti, silloin ihmiset kouluttautuvat toisiin ammatteihin: sellaiseen ammattiin, jossa voi työskennellä kaikkien työkavereiden kanssa ja työnantajan toimintafilosofia vastaa omaa toimintafilosofiaa.
Ihmisistä tuntuu pahalta, kun sitten muutamat miespapit vaativat erityiskohteluita sellaisista syistä, joista he itse eivät voi vaatia työnantajiltaan erikoiskohteluita, vaan joutuvat kouluttautumaan toisiin ammatteihin. Tästä naispappeutta hyväksymättömien miespappien eriskummallisen egoistisesta ja kestämättömästä työetiikasta, olen jo aiemminkin kirjoittanut: täällä.
Ehkä tällainen miespappi katsoo liiaksi itseensä ja omaan vakaumukseensa, eikä huomaa, että kymmenet tuhannet muut ihmiset yhtä aikaisesti ovat vastaavan kaltaisessa tilanteessa ja toimivat työpaikoillaan vaatimatta erityiskohteluita itselleen. Meidän on hoidettava työmme, kun kerran olemme työpaikoissamme työsopimuksemme allekirjoittaneet ja nautimme palkkaa: työnantajamme sitoutuvat työsopimuksiimme ja niin mekin työntekijöinä sitoudumme niihin.
Ehkä tällainen miespappi katsoo liikaa itseensä ja omaan vakaumukseensa, kun ei näe, miten lapselliselta ja, anteeksi nyt: surullisen hupaisalta, hänen perustelunsa vapaapäivälle vaikuttavat. Ei tosiaan, huvittumatta, tuollaisia perusteluja missään työpaikassa lueta. Traagistahan tässä on, että tuollaisin perusteluin on todella haettu vapaapäivää: tämä on totta, eikä vitsi.
Ehkä tällainen miespappi katsoo liiaksi itseensä ja vakaumukseensa, kun ei kykene suhteuttamaan toiveitaan ja vaatimuksiaan siihen, miten yleensä tässä yhteiskunnassa toimitaan, ja miten asennoidutaan työpaikoilla omien vaatimusten ja ehtojen asettajiin: työpaikan työt pysähtyisivät, jos muutkin alkaisivat käyttäytyä kuten nämä papit, jotka tahtovat erikoisjärjestelyjä työvuoroihinsa omien mielihalujensa ja toiveittensa mukaan. Toivon, että kyseisen kaltaiset miespapit löytävät itselleen toisenlaisen muodon toimia pappina: sellaisen, jossa ei tarvitse työvuorolistojen kertomien työvuorossa olevien kollegojen perusteella jättää töihin menemättä. Nyt he vain aiheuttavat ylimääräistä touhua sekä esimiehilleen että kollegoilleen, kun toimivat siten kuten toimivat. Eikö papinkin tulisi olla toisten palvelija, eikä palveltavana?
Tämä toinenkin surullinen miestapaus... Mies on Messussa saarnaajaksi kutsuttu. 10 minuuttia ennen Messun alkua hän kertoo, että poistuu työpaikaltaan, koska ei voisi tehdä töitään, kun paikalla on kollega, jota hän ei katso päteväksi hoitamaan virkaansa. Koska mies oli saarnaaja, ja muut kollegat eivät olleet valmistelleet saarnaa, vaan olivat luottaneet kyseisen miehen saarnaavan, oli työvuorosta poistuttava sen papin (nainen), joka saarnaajan mielestä oli epäpätevä työtä hoitamaan. Jos kyseinen naispappi ei olisi poistunut, olisi saarnaaja poistunut, ja niinpä ei olisi siinä Messussa saarnaa kuultu. Vaihtoehtoja ei ollut: naisen oli luovuttava työvuorostaan (ja ehkä samalla menetti palkkansakin?), jotta kirkkoväki sai kuulla saarnan.
Tuntuu hassulle, että tällaiselle miespapille täytyisi esimiesten etukäteen ilmoitella, että ketä milloinkin on työvuorossa, jotta kyseinen pappi voi sitten harkita, että haluaako tehdä töitään vai eikö halua, miellyttävätkö työtoverit työvuorossa vai eivätkö miellytä. Eipä meille muillekaan esimiehet ala etukäteen ilmoittelemaan ketä milloinkin on työvuoroissa, jotta voisimme sitten hyvissä ajoin ilmoittaa, ettemme ota vastaan niitä ja näitä työvuoroja, koska emme pidä työvuoroissa olevista kaikista työntekijöistä. Aivan kauhean valtavasti nämä muutamat miespapit vaativat itselleen: että työnantaja, esimiehet ja muut kollegat toimivat ylimääräisiä touhuten heidän eteensä ja heidän puolestaan ja joustaisivat heidän toiveittensa mukaisesti. Eihän missään muissakaan työpaikoissa tällaisia työntekijöitä suvaita, että työntekijälle tulisi ilmoitella työvuorolistoja, joista työntekijä sitten päättää, minkä työvuoron ottaa: sillä perustein, että valitsee ihmiset, joiden kanssa työvuoronsa tekee. Näillä muutamalla miespapilla on kuin mennyt jotenkin sekaisin asioita. He odottavat ja toivovat, että muut työntekijät ja esimiehet toimisivat heidän toiveittensa mukaisesti. Ylipäänsä tässä elämässä me jokainen menemme työvuoroihimme mukisematta ja odottamatta, että esimies ilmoittaa keitä milloinkin on työvuoroissa. Eivät esimiehet anna meille mahdollisuuksia muutella työvuorojamme omien toiveittemme mukaan. Joku toinen laatii työvuorot, ja me noudatamme niitä. Jos emme noudattaisi, vaan niitä olisi meidän toiveittemme mukaan muutettava, niin työnteosta ei tulisi mitään. Jos muutkin alkaisivat käyttäytyä kuin nämä miespapit vaatimuksineen, niin työpaikoille syntyisi anarkia: kukin menee töihin sillä vuorolla, kun työkaverit sattuisivat olemaan itseä miellyttäviä. Ja, työpaikan järjestys alkaisi muuttua anarkiseksi ja kaoottiseksi.
Jos minä työpaikalla sanoisin 10 minuuttia ennen työvuoron alkamista, että lähtisin kotiin, enkä tekisi töitä, koska työvuorossa on henkilö, jota pidän epäpätevänä. Ja, sitten kyseinen työntekijä katsoisi parhaimmaksi poistua, jotta voisin jäädä työvuorooni, ettei työn kokonaisuus kärsisi. Ja, sitten asiasta nousisi mekkala ja minä puolustelisin toimintaani sillä, että esimies ei ollut selkeästi etukäteen minulle ilmoittanut, että työvuorossa olisi henkilö, jota pidän epäpätevänä. Joten koko episodista syyttäisin esimiestäni, joka ei antanut minulle selkeästi etukäteen mahdollisuutta valita kieltäytyä työvuorostani, koska en halua olla töissä epäpätevänä pitämäni kollegan kanssa.
Niin... Minähän kai saisin potkut. Ja, minä ansaitsisin potkut. Sillä, minähän silloin olisin sellainen, joka sanelisin esimiehilleni ja työtovereilleni ehtoja, joilla minä tekisin töitä, enkä tekisi töitä niillä ehdoilla, jotka työpaikalla vallitsee.
Näiden miespappien tulisi ymmärtää virkansa kaksi puolta. Hengellinen, johon heillä on oikeus vedota hengellisissä asioissa. Maallinen, joka koskee työsopimusta, virkasopimusta ja niiden mukaisia velvotteita ja palkkaa, joka sekin on täysin maallista rahaa. He eivät voi rikkoa virkansa maallista puolta ja sen maallisia allekirjoittamiaan sopimuksia vaatien erioikeuksia vedoten hengelliseen puoleen eli Raamattuun. Voidakseen nauttia virkansa maallisista puolista (mm. palkka) heidän on myös toimittava näiden allekirjoittamiensa maallisten sopimusten mukaisesti ja työehtojen ja työmääräysten mukaisesti.
On ok, että hengellisestä vakaumuksesta ei hyväksy naispappeutta. Se on varmasti näille muutamille miehille tärkeä ja arvokas asia. Heillä on oikeus mielipiteisiinsä. Mutta, heidän tapansa osoittaa sitä, ei ole oikeanlainen. Ei voi jättää töitä tekemättä kyseisen vakaumuksen tähden, eikä työpaikalla voi ennen työvuoron alkua uhata sillä, että lähtee töistä pois, kun ei pidä kollegaansa pätevänä. Emme me muutkaan jätä töitämme tekemättä, emmekä vaadi oikeutta muuttaa työvuoroja omien toiveittemme mukaan, kun olemme työsopimuksemme allekirjoittaneet. Yhteiskunta pysyy pystyssä ja toimivana, kun me soitudumme sopimuksiin, jotka olemme allekirjoittaneet. Työnantajat sitoutuvat, ja työntekijöidenkin olisi sitouduttava, vaikka kuinka tuntuisi, omantunnon syistä tai muista syistä, toisinaan tosi vastenmieliseltä mennä työvuoroon.
J.K
Toisen ihmisen blogin kommentoiminen omassa blogissa on vähän kyseenalainen juttu? Mutta, kun Rankisen blogi on virkaa tekevän papin blogi, jossa hän tekee julkiseksi omaan virkaansa liittyviä yksityisiä asioita, katson voivani kommentoida hänen blogikirjoitustaan, sillä hänen virkansa on julkinen virka ja kyseisen viran edustajana hän blogiansa kirjoittaa, joten... Itse hän tahtoo kirjoittamistaan asioista keskusteltavan.
Sinänsä tämä aihe jo tympii äärimmilleen :(
posted by Helena K | 10:45 ap.
10 Comments:
Maailman lait eivät voi koskea näitä mentaalisia keskosia, koska he ovat Jumalan lapsia ja Hyviä Paimenia. Nih.
No, sano älä muuta. Siltähän se vaikuttaa.
Lisäksi olen kyllästynyt tähänkin, että.
Me kirkkoon kuuluvat, maallikot ja työntekijät, annamme näille naispappeutta vastustaville miespapeille tilaa ilmaista kirkon kannoista eriäviä näkemyksiään. Arvostamme ja kunnioitamme heidän mielipiteitään, vaikka itse olemmekin eri mieltä.
Tietenkin toivomme, että he kohtelisivat meitä samoin kuin me heitä kohtelemme.
Vaan kattia kanssa! Nämä kyseiset miespapit eivät kunnioita eivätkä arvosta kirkossa yhtään ketään muuta kuin vain heitä, jotka ajattelevat kuin he itse.
He jatkuvasti implisiittesesti ja suoraan esittävät halveksuvia, suvaitsemattomia ja toisten uskoa, omaatuntoa ja Raamatun tulkintoja alentavia näkemyksiä niistä kirkon jäsenistä ja työntekijöistä, jotka eivät ajattele kuin he itse ajattelevat.
Nämä tietyn tyyppiset miespapit toivovat ja odottavat, että me suvaitsemme heidän eriäviä mielipiteitään ja sitä, että he saavat ilmaista eriäviä mielipiteitään ja että kunnioittaisimme ja arvostaisimme heitä. Mutta itse he jatkuvasti ja toistuvasti osoittavat epäkunnioitusta ja suvaitsemattomuutta niitä kirkon jäseniä ja työntekijöitä kohtaan, jotka myös ilmaisevat omia mielipiteitään, jotka eroavat heidän mielipiteistään. Kts. esim. viittamassani Rankisen blogin keskustelussa Henrik Perretin kommennti: ilmaiseekö hän siinä arvostusta niitä kohtaan, joiden usko, omatunto ja Raamatun tulkinnat ovat erilaisia kuin Perretin itsensä? Mitä, Perret, sen sijaan ilmaisee, implisiittisesti ja suoraan, heitä kohtaan, jotka uskovat ja ajattelevat eri tavoin kuin hän?
Jos me alkaisimme käyttäytyä näitä miespappeja kohtaan samalla tavalla kuin he käyttäytyvät kaikkia niitä ihmisiä kohtaan, jotka ajattelevat eri tavoin kuin he ja ilmaisevat mielipiteensä, niin sitten he huutaisivat suureen ääneen, että "heitä ei suvaita kirkossa"!
Jos he tahtovat, että arvostamme ja kunnioitamme heitä ja heidän mielipiteitään, vaikka olemmekin eri mieltä, niin vähintä olisi että myös he samoin suhtautuisivat meihin muihin kirkon jäseniin ja työntekijöihin.
Vaan, sitähän heiltä on turha odottaa näköjään... He ovat jotenkin sellaisia, että toivovat ja odottavat valtavasti suvaitsevaisuutta ja arvonantoa itseään kohtaan, mutta itse lausuvat ja kirjoittavat koko ajan suvaitsemattomia ja arvoa alentavasti heistä, jotka eivät ajattele ja usko samoin kuin he. He haluavat itselleen niin monin tavoin erikoiskohteluita, mutta itse asennoituvat toisiin suvaitsemattomasti ja osoittaen epäkunnioitusta heitä kohtaan, joilla on eri näkemyksiä kuin heillä.
Jotenkin he ovat aivan itsekeskeisiä, eivätkä huomaa sitä itse... Miten sitä jaksaa tuollaisia sitten arvostaa ja kunnioittaa, kun he eivät osoita toisille, eri mieltä oleville, arvostusta ja kunnioitusta:
He vaativat että heidän mielipiteitään (uskoa, omaatuntoa, Raamatun tulkintaa) arvostetaan ja niille annetaan kirkossa tilaa, mutta he itse eivät osoita toisten mielipiteille (uskolle, omalletunnolle ja Raamatun tulkinnoille) arvostusta ja tahtoisivat ettei niitä edes esitettäisi (haastavat hyvinkin vaikka Tuomikapituliin kuultaviksi, jos joku erehtyy esittämään uskoa, Raamatun tulkintaa, joka eroaa heidän näkemyksistään). He osoittavat halveksuntaa, eivät arvonantoa, toisten vilpittömälle uskolle, herkälle omalletunnolle ja Raamatun tulkinnalle. Mutta he odottavat muilta, että heidän omaatuntoansa, Raamatun tulkintojansa ja uskoansa arvostettaisiin ja niiden ilmaisemista kohtaan olisimme suvaitsevaisia...
Tympäisee todella, eikä tätä tällaista tosiaan kovin kauan jaksa katsella ja kuunnella :(
Mielestäni nämä naispappeutta vastustavat miespapit itse omalla toisia ihmisiä suvaitsemattomilla ja halveksuvilla puheillaan ja kirjoituksillaan suurelta osin aiheuttavat sen, että kaikki eivät enää jaksa sitten heidänkään uskoaan ja mielipiteitään suvaitsevasti ja arvostavasti vastaanottaa, vaan heitä kohtaan aletaan käyttäytyä yhtä suvaitsemattomasti ja alentavasti kuin he käyttäytyvät niitä kohtaan, joiden vilpitön usko, Raamatun tulkinta ja omatunto ovat erilaisia kuin heillä...
Tästä keskustelusta unohtuu usein eräs näkökohta. Pastori Rankinen on SLEY:n eli Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen hallituksen uusi puheenjohtaja. Hän siis johtaa Suomen kolmanneksi suurimman herätysliikkeen hallitusta. Liike on jakautunut virkakysymyksessä. Tällä hetkellä enemmistö vuosikokouksen osanottajista torjuu naispappeuden. Johtokunnassa taitaa olla vain yksi hyväksyjä, joka hänkin tullaan äänestämään seuraavassa Ylistaron vuosikokouksessa ulos (=johtuu sääntöjen mukaan sovellettavasta enemmistövaalista, vuosittain vain osa hallituksesta erovuorossa).
Olen evakelinen. Rankisen blogissa hän kannattaa 4 kohdan ohjelmaa kirkossa. Esitän hänelle yhden kohdan ohjelman: oletko valmis edistämään vähemmistön huomioimista SLEY:ssä? Esim siten, että sopuvaalilla hallituksessa voisi olla edes yksi hyväksyjä. Vaikka Ylistaron kirkkoherra Markku Toivio, jota E-P:n edustajat yrittivät Joensuussa hallitukseen? Työntekijäkunta on tietääkseni jo "puhdistettu" kaikista hyväksyjistä.
Helena. Kyseessä ei ole vain muutama miespapit. On paljon samanlaisia naisia, jopa naisteologeja, jopa naispappeja, jotka ajattelevat omantunnonvapaudesta kuten nuo mollaamasi miehet. On lapsiperheitä, jotka ovat niitä ainoita oman seurakuntansa jumalanpalveluksiin lasten kanssa osallistuvia, on vanhoja naisia ja miehiä, jotka eivät pidä melua itsestään, mutta haluavat pitää kiinni siitä, mitä Raamatussa virasta kirjoitetaan.
Mukavaa, että Sinä kykenet olemaan suvaitsevampi kuin he.
Anonymous, tuosta suvaitsevaisuudesta... Vallankin viimeisen puolen vuoden aikana ei minulla ole ollut enää paljon pinnaa näitä omia itsekkäitä toiveitaan ajavia miespappeja kohtaan.
Täytyisi yrittää jaksaa sietää heitä, mutta koska he eivät itse näy kohtelevan kollegojaan ja toisia ihmisiä sillä kunnioituksella, ymmärryksellä ja arvostuksella joilla he tahtovat heihin suhtauduttavan, niin on ollut hyvin vaikeaa enää jaksaa heidän itsekästä käyttäytymistään...
Kiitos siis ihanasta muistutuksesta, joka erityisesti kolahtaa kyllä itseeni. Olen itse varmasti myös aina toisinaan (kuten me kaikki) sangen
egoistinen ja itseäni ajatteleva, eikä suvaitsevaisuus ole silloin hyveeni - eikä paheenikaan ;) Onneksi kyllä lähelläni on aina toistaiseksi ollut joku, joka pudottaa minut suhteellisen nopeasti takaisin maanpinnalle ja ruotuun :)
Niitä pudotuksia tällä itsekkäällä luonteella tarvitaan!
Toinen Anonymous kirjoittaa Sley:n sisäisestä valtapolitiikasta, joka vaikuttaa kyllä mielenkiintoisalta ilmiöltä...
Niin, olisipa mukava tietää että miksi mustamaalattavana on ainoastaan Rankisen ja muut hänenlaisensa "fundamentalistipapit", mutta ryöpytyksen ulkopuolelle jäävät heidän takanaan seisovat ja heitä tukevat tavalliset ihmiset/seurakuntalaiset. Kummallista kuinka naispappeuden vastustajat mediassa henkilöityvät aina yleensä (pappis)miehiin. Kuinka ei hyökätä esimerkiksi niitä nuoria naisia vastaan jotka vastustavat naispappeutta yhtä tinkimättömästi kuin Rankinen ja muut "fundamentalistit"? Ai niin, hehän saavat ajatella mitä tykkäävät niin kauan kun ymmärtävät pitää suunsa kiinni kirkollisilla foorumeilla. Mutta senhän he kyllä osaavatkin koska ovat sovinistimiestensä ja isiensä alistamia reppanoita..
Niinpä... Niiden fundamentalistinaisien omatunto on toisenlainen kuin ei-fundamentalisti naisien :)
On kaksi ihmisryhmää, joita frundamentalistiuskovaisien mielestä ei saa puolustaa (huom. JOITA EI SAA PUOLUSTAA), kun heitä
eriarvoistetaan fundamentalistiuskovaisien toimesta: naispapit ja vähemmistöseksuaalit.
Jos heitä puolustat, kun fundamentalistiuskovaiset heitä eriarvoistavat ja torjuvat, niin fundamentalistiuskovaiset alkavat nimitellä sinua erilaisin surkeahupaisin termein tai sanoin (saattavatpa nimitellä sinua jopa sielunviholliseksi tai itse saatanaksikin, joko suoraan tai mutkien kautta). Nimittelyn taito heillä on ;)
Fundamentalistiuskovaiset ehkäpä vetoavat omaantuntoonsa, kun eriarvoistavat naispappeja ja vähemmistöseksuaaleja ja nimittelevät heidän puolustajiaan.
Me taas puolustamme naispappeja ja vähemmistöseksuaaleja, koska omatuntomme käskee niin tehdä :)
Siispä: luotetaan omaantuntoomme, ja puolustetaan edelleenkin heitä, joita toiset eriarvoistavat ja torjuvat omientuntojensa pakottamina ;)
On se mukavaa, kun Jumala puhuu meille omatunnossa: itse kullekin Hän puhuu, mitä haluaa ja jokaiselle Hän puhuu aivan erilailla ;)
Omatunto on siksikin erittäin, erittäin hyvä peruste myös anoa virkavapautta töistä, kun työvuorossa on henkilöitä, joita kokee omatuntonsa vastaiseksi tavoilla tai toisilla, sillä niinhän näköjään jopa muutamat papitkin tekevät ;)
Helena,
olet "suvaitsevaisuutesi" ja "rakkautesi" kanssa kuin ihminen, joka huutaa keskellä toria kovaan ääneen: "EI SAA HUUTAA!!! EI SAA HUUTAA!!!".
Pysähtyisit ajattelemaan ja vaikka lukemaan Raamattua välillä. Olet aivan pihalla näistä asioista, mikä surettaa minua suuresti.
Suomalaisen median naurettava ja itkettävä mantra "naispappeja syrjitään ja kiusataan työpaikoilla" on aikansa elänyt ja säälittävä. Ota asioista selvää ja näe sen läpi. On surullista että sinäkin uskot tämän neuvostopropagandan. Vanhan virkakannan edustajia syrjitään ja kiusataan, jopa rääkätään, ei ketään muuta.
Puhut rakkaudesta ja ystävällisyydestä ja muusta, mutta itse kirjoitat vanhalla virkakannalla olevista uskomattoman ikävään ja typerään sävyyn. Taitaa olla joku roska omassakin silmässäsi (ja niin minunkin, kun näin sinulle kirjoitan.:)
Ystävällisin terveisin,
liikaa nähnyt
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Lähetä kommentti
<< Home