Kirkko ja homot

Ev.lut. kirkko asetti työryhmän tutkimaan homo- ja heteroseksuaalisuutta. Intentiona on selvittää, miten homoihin tulisi suhtautua. Parisuhdelaki oli tekijä, jonka tähden kirkon täytyi alkaa miettiä, miten kirkko suhtautuu samaa sukupuolta olevien rekisteröityihin parisuhteisiin. Pohdintaa on myös se, miten tulisi suhtautua kirkon eiheteroseksuaalisiin työntekijöihin.

Kirkon Tutkimuskeskus avasi tätä aihetta varten nettisivun, jolla se tahtoo edistää keskustelua näistä aiheista. Siitä KTK:lle lämpöiset kiitokset :)

---
Suomalaisista nyt jo 40% sallisi rekisteröityneessä parisuhteessa eläville samaa sukupuolta oleville parisuhteen kirkollisen siunauksen, jos he sitä tahtovat.
Enää vain 45% suomalaisista on sitä mieltä, että rekisteröityneessä parisuhteessa eläviä samaa sukupuolta olevia pariskuntia ei tule siunata kirkossa, vaikka he sitä toivoisivat.

Kirkolla on siis muutoksen paikka jälleen edessään. Se ei voi jatkaa välinpitämätöntä tai torjuvaa linjaansa enää. Kirkon on otettavaa kantaa ihan virallisestikin nyt. Kutakuinkin puolet sen jäsenistä toivoisi samaa sukupuolta oleville pareille kirkollisen siunauksen, jos pariskunnat vain itse sitä tahtovat.
Oletettavaa on, että tuo lukumäärä tulee kasvamaan lähi vuosina. Kirkon tuleva kannanotto tulee muuttamaan joitakin asioita kirkossa: ennen kaikkea, sen kannanotto, johtaa siihen, että ihmisiä tulee eroamaan kirkosta. Siten, muuten, kävi Amerikoissa, kun kirkko julkaisi kannanottonsa vastaavan seksuaalisuutta tutkivan työryhmän työskentelyn jälkeen.
---
Eilen päättyi kirkon ko. työryhmän kaksipäiväinen seminaari. Seminaarista vain muutama huomiota KTK:n nettisivulla julkaistujen alustusten perusteella.

Alustuksissa havainnollistuu selkeästi kahden tyyppinen lähestymistapa aiheeseen. Ensin on praktinen ja realistinen, ja toinen on puhtaasti teoreettinen, ulkopuolisen näkökulma.

Siten esimerkiksi psykiatri Mikko Naaralan lähestymistapa aiheeseen oli puhtaan teoreettinen, eikä praktisuudesta nouseva asiantunteva lähestymistapa. Vastaavasti pyskiatri Hannu Säävälän lähestymistapa aiheeseen oli tietämyksestä ja praktisuudesta nouseva.

Naarala kertoi näkemyksiään siitä, miten psykiatriassa asiaan suhtaudutaan. Säävälä puolestaan ei puhunut psykiatristen teorioiden lävitse, vaan laajemman asiantuntemuksen kautta.

Säävälän puheessa plussaa oli muun muassa hänen mainintansa siitä, että psykodynaamiset orientaatiot ovat muuttuneet suhtautumisessaan homoseksuaalisuuteen.
Se on asia, jota itse olen toisinaan eri yhteyksissä tuonut esiin. Jotkut vähemmistöseksuaalit yhä ylläpitävät esillä yksioikoista näkemystä, että psykoanalyysin lähtökohta ja intentio on homoja kohtaan epähyväksyvä. Sehän ei enää nykyään pidä paikkansa, sillä psykoanalyysi on muuttunut sekin. Asia ei ole psykoanalyysissäkään enää niin mustavalkoista kuin se on joskus aikoinaan ollut. - Historialla ei kannata pelotella ihmisiä, vaan olisi katsottava, miten asiat ovat nyt ja miten asiat voisivat olla tulevaisuudessa.

Säävälä esitti muun muassa, että homojen "eheyttäminen" heteroiksi psykoterapian tai hengellisen terapian keinoin ei ole mahdollista. Sellaisiin päämääriin pyrkivä psykoterapia ja terapia ovat helposti manipulointia.
Hän päätti puheensa näin:

"Yhteiskunnan tulisi tukea eettisesti hyväksyttäviä ja toisia vahingoittamattomia seksuaalisuuden muotoja kuten homoseksuaalisuutta. Yhteisön arvonanto homo- ja lesbopareille sellaisten symbolien kuten parisuhteen rekisteröimisen tai adoptio-oikeuden kautta vähentää liiallisen seksuaalisen muovautuvuuden haittoja. Esimerkiksi homoseksuaalisuuteen liitetty alttius haitalliseen seksuaaliseen liikkuvuuteen ja monimuotoisuuteen johtuu ainakin osittain homojen ja lesbojen syrjinnästä ja halventavasta kohtelusta eikä niinkään itse homoseksuaalisuudesta."


Esimerkki siitä, miten puhuja puhuu teorian lävitse, on kirkkoherra, dosentti Sammeli Juntusen puheenvuoro.
Hänellä oli lähtökohtanaan psykologinen teoria, jonka mukaan homojen eheyttäminen, muuttaminen heteroksi on mahdollista. Käänteisesti: Homojen siis tulisi muuttua heteroksi, jotta tilanne olisi hänen mielestään paras mahdollinen. Hänen puheenvuoronsa oli hyvin teoreettisestä viitekehyksestä nouseva: miten kirkon työntekijöiden tulisi kohdata homoja. Puheessa puhui kylmä teoria, eikä syvällinen kokemus tai realismi. Erittäin tyypillinen lähestymistapa uskovaislle, joka puhuu aiheesta, josta ei juuri mitään tiedä ja koko puhe jää sisällytyksettömäksi. Haluaa vain soveltaa jotakin kirjoista lukemaansa teoriaa, eikä tajua, ettei ymmärrä siitä, mistä puhuu.

Ja, taustaa siitä, miten asiaa lähestyttiin realismin ja elämänkokemuksen lävitse.
Perheasiankeskuksen työntekijäthän ovat aina kohdanneet homoja. Heille on kymmenien vuosien työkokemuksella tuttua esimerkiksi, että ns. uskovaisessa heteroperheessä toinen ei olekaan hetero, vaan on vain näytellyt heteroa, koska uskonnollinen ympäristö suhtautuu kielteisesti homouteen ja homot ovat joutuneet valitsemaan vaihtoehdon näytellä heteroa: avioitua vastakkaisen sukupuolen kanssa jne. (näitä perheitä Suomessa lienee kymmeniä tuhansia). Sellaisissa perheissä kuitenkin on mm. parisuhdeongelmia. Se voi heijastua myös perheen lapsiin. Tällaiset uskovaiset, hengellisissä piireissäkin arvostetut, ns. "heteroperheet" ovat useille perheasiainkeskuksen työntekijöille tuttua arkea.
He ovat kohdanneet homoja mitä erilaisemmista lähtökohdista. Siksi heidän lähestymistapansa homouteen ei välttämättä olekaan teoreetinen kuten useimmilla muilla kirkon työntekijöillä.
Heille lähtökohta on elämän oikeissa kohtaamissa hioutunutta. Heillä ei ole hengellistä, opillista tai psykologista teoriaa joiden kautta lähestyvät homoja, ja yrittäisivät asettaa sekä homoja että omia reaktioitansa teorioiden viitekehyksiin - kuten yleensä usein muut uskovaiset, huomaamattaan, tekevät. Elämän realiteetit ovat, parhaimmillaan, pudottaneet heiltä hienot hengelliset teoriat (Raamatun tulkinnat) ja psykolgiset teoriat. Sijaan, parhaimmillaan, on astunut aito ihmisen kohtaaminen. Aito ihmisen vastaanottaminen.

Niinpä esimerkiksi lehtori, perheneuvoja Hanna-Liisa Konttisen puheenvuoro on nöyrää lähestymistapaa tähän aiheeseen. Hän puhui asiaa, eikä teoriaa.
Hän ei puheessan lähestynyt homoutta psykologisten teorioiden lävitse, eikä hän lähestynyt hengellisen teorian (Raamatun tulkinnan) lävitse, vaan kokemukseen, asiantuntemukseen perustuen.

Hän mm. totesi, että kirkon antamassa ammattikoulutuksessa ja maallisessa ammattikoulutuksessa, ei homoseksuaalisuutta ole juuri käsitelty. Se ns. tutkimustieto, mitä on saatu, on ollut puutteellista, ja usein näitä tutkimuksia on leimannut tarkoituksenhakuisuus. Asiallista tietoa on ollut niukasti. Ja, vain asiallinen tieto auttaa asennoitumaan oikein homoseksuaalisuuteenkin.

Hän päätti puheenvuoronsa, ei teorioista käsin, vaan kokemuksesta lähtevästi:
"Seksuaali-identiteetti, sukupuolinen suuntautuminen on äärimmäisen intiimi ja herkkä osaalue ihmisessä. Me haavoitumme ja haavoitamme toisiamme ihan tahtomattammekin. Onnellisia ne henkilöt, jotka tuntevat läheltä yhdenkin homon. Jo tämä auttaa miettimään mitä sanomme ja miten."

---

Puheenvuoroissa tulee esiin, että osa lähestyy aihetta teoreettisesti ilman asiantuntemusta, kun taas toinen osa tietää, mistä puhuu, eivätkä he lähesty aihetta teorioiden kautta.
Teoriat rapisevat, kun kohtaa ja elää elämää. Oli kysymyksessä sitten hengelliset teoriat (Raamatun tulkinat) tai psykologiset teoriat.

---

Ihmettelen, ja hieman paheksun sitä, että kirkko oli kutsunut ryhmäänsä aslanilaisia.
Aslan on ns. eheyttämisliike. He julistavat homouden olevan syntiä, ja että Jumalan tahto olisi, että ihminen muuttuu homosta heteroksi. He antavat ns. eheyttämisterapiaa, jossa pyrkivät muuttamaan homot heteroiksi - ja sanovatpa vielä sen kliseisen valheen, että homot muuttuvat heteroiksi.

Paheksun aslanilaisten mukaan ottamista kirkon kyseiseen projektiin, koska länsimaissa on aslanilainen terapia kuten muutkin eheyttämisterapiat tunnustettu ihmiselle vaarallisiksi liikkeiksi. Useissa länsimaissa psykiatri- ja psykolgiyhdistykset varoittavat näistä ehyttämisterapioista. Myös Suomen psykiatriyhdistys ja Lääkäriliitto saisivat antaa varoituksen näistä aslanilaisista eheyttäjistä.
Eheyttämisterapiat nimittäin perustuvat manipulaatioon, ja siihen, että ihmistä opetetaan suggestiivisilla menetelmillä manipuloimaan itseään itsepetokseen asti. Niissä eivät ole ihmiset muuttuneet homosta heteroksi, mutta ihmiset ovat oppineet niissä näyttelemään heteroa erilaisilla menetelmillä pyrkien samaistumaan heteroihin.

Ulkomailla näiden eheyttämisliikkeiden perustajat ja jäsenet ovat perustaneet liikkeitä, jossa he kertovat, että heidän perustamissaan ja julistamissaan eheyttämisliikkeissä ei oikeasti muututa homosta heteroksi.
He kertovat, että lähes kaikki eheyttämisliikkeissä olleet, jotka ovat julistaneet Jumalan muuttaneen heidät homosta heteroksi, jättävät myöhemmin liikkeen.
Ja kertovat, että todellisuudessa Jumala ei heitä ollutkaan heteroksi muuttanut, vaan he ainoastaan uskottelivat siten niin itselleen kuten toisillekin.

Jopa kymmeniä vuosia eheyttämislikkkeessä olleet, jotka ovat kirjojakin kirjoitelleet siitä, miten Jumala muutti heidät homosta heteroksi, ovat nyt jälkeen päin alkaneet varoitella ihmisiä näistä aiemmin mainostamistaan liikkeistä: todellisuudessa niissä ei homo heteroksi muutu, mutta siellä opetetaan manipuloimaan itseä käyttäytymään kuten hetero (esim. avioitumaan vastakkaisen sukupuolen kanssa), opetetaan että kun tarpeeksi julistaa Jumalan muuttaneen homosta heteroksi, niin sitten muutos tulee todelliseksi jne. - vaikka todellisuudessa ko. muutosta ei koskaan tule tapahtumaan, vaan ko. liikkeen jäseneksi jäänyt on vain jäänyt kiinni siihen harhaan, että julistamalla muutostaan heteroksi hän vielä oikeasti joskus muuttuisi heteroksi...

Nämä eheyttämisliikkeet, perustuvat rankkaan itsemanipulaatioon ja menetelmiin, joissa ihmistä saatetaan tilaan, jossa hän alkaa suggestiivisin menetelmin kuvitella muuttuneensa heteroksi.
Eheyttämisliikkeiden perustajat ja niissä kymmeniä vuosia olleet kertovat nyt siitä, että todellisuudessa he olivat vain heterosti käyttäytyviä homoja, sillä eheyttämisliikkeissä vain opitaan välttämään eiheteroseksuaalista käyttäytymistä, mutta niissä ei muututa heteroksi, eikä Jumala ole ketään homosta heteroksi muuttanut.

En pidä kirkolta järkevänä, että se on kutsunut tällaisen eheyttämisliikkeen edustajia tähän projektiinsa.

Kirkon tulisi sanoutua irti kyseisestä liikkeestä, jonka menetelmät ovat länsimaissa psykiatrien ja psykolgien kysenalaistamia, ja liikkeen entisten jäsenten mukaan, liikkeissä opetetaan suggestiivista ja manipulatiivista "itsepetosta", eikä ko. liikkeissä todellisuudessa kukaan muutu homosta heteroksi.
Kuten esimerkiksi eräs eheyttämisliikkeessä ollut, Jumalan armosta, "lesbosta heteroksi muuttunut" kertoo viiden vuoden eheyttämisterapian kokemuksella:

"That's when I started realizing that being an ex-gay does not mean a change in orientation, but a change in behavior. The term "ex-gay" does not mean that someone becomes heterosexual. It just means that the person has stopped behaviors associated with homosexuality. I never remembered reading that in all the ex-gay advertisements!"
(Aloin tajuta, että olla "entinen homo" ei merkinnytkään muutosta seksuaalisessa suuntautumisessa, vaan muutosta käyttäytymisessä. Termi "entinen homo" ei tarkoittanutkaan, että homosta voisi tulla hetero. Termi "entinen homo" tarkoittikin vain sitä, että oli lopettanut homouteen liitetyn käyttäytymisen. Mutta sitähän ei eheyttämisliikkeet kerro")

---

Kirkon homotyöntekijät ja Suomen laki?

Valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen Turun yliopistosta sanoo, että mikäli esimekiksi parisuhteensa rekisteröinyt homopappi saisi virkakiellon, kirkon tulisi kyetä todistaa, että homoseksuaalin sulkeminen kirkon viran ulkopuolelle kuuluu kirkon oppiin.

Lainopillisesti kysymys on siitä, että Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän sukupuolisen suuntautumisen perusteella.
Kun uskonnon sisällä harjoitetaan syrjintää sukupuolisen suuntautumisen perusteella, joudutaan silloin tarkastelemaan sitä, mikä on kyseisen uskonnon oppi homoseksuaalisuutta koskien. Kirkolla tulee olla tästä asiasta siis oppi, jossa se joko hyväksyy tai kieltää homotyöntekijänsä ja rekisteröityneessä parisuhteessa elävät homotyöntekijänsä. Tämä asia ei voi olla pelkästään kirkolliskokouksen äänestyskysymys, vaan sen olisi oltava kirkon oppeihin painettuna.

Asiasta kirjoittaa Kotimaa-lehti: Homokysymys vaikea todistaa kirkon oppiin kuuluvaksi.
----

Kirkko käsittelee homoasiaansa seuraavaksi hiippakunnallisissa keskusteluissa, tammikuussa.

Ihmettelen kyllä myös eräitä hiippakunnallisiin keskusteluihin tehtyjä henkilövalintoja. Kuka nämä valinnat on tehnyt?
Esimerkiksi, pidän vitsinä sitä, että keskusteluun on valittu Henrik Perret, joka on tunnettu siitä, että hän ei osaa keskustella niiden kanssa, jotka ovat asioista eri mieltä kuin hän itse. Ja, toisekseen Perret ei tiedä homoseksuaalisuudesta mitään, eikä ole edes halukas tietämäänkään, vaan julistaa sokeana ja kuulematta ja pohtimatta:"Homous on syntiä".

---

Ihmisiä ei tulisi kohdata hengellisten teorioiden (Raamatun tulkintojen) tai psykologisten teorioiden lävitse.
Yleisesti ottaen tuntuu, että se on kovin vaikeaa useille uskovaisille ja kirkolle.... He tahtovat asettaa kohtaamansa ihmiset ensin johonkin teoriaan (Raamatun tulkintaan) ja sitten...

Olen ennenkin maininnut siitä, että on tavallaan traagista, että kirkko miettii, miten lähimmäisiin tulisi suhtautua, kun kirkko ei sitä oikein tunnu tietävän.
Ikään kuin kirkon vanhoillisimman siiven mielestä, Jeesuksen sanat "Kohtele lähimmäistäsi kuten toivoisit itse tulevan kohdelluksi" olisivatkin Jeesuksen lausuma epäluterilainen harhaoppi, jota ei missään nimessä tule noudattaa...