Työvoimapoliittinen koulutus II

Seppo sai kirjeen Työvoimatoimistosta. Hänen olisi osallistuttava Työvoimapoliittiseen koulutukseen, ja kirjeessä luki, että jos hän ei osallistuisi, hän joutuisi määräajaksi karenssiin.

Seppo on työtön työnhakija, joka on lähettänyt sekä avoimia hakemuksia että muita hakemuksia avoimiin työpaikkoihin. Hänellä on aina känny mukana, koska hän toiveikkaana odottaa, että saisi puhelun, jossa hänet kutsuttaisiin työhaastatteluun.

Työvoimakoulutuksessa, ensimmäisen päivän ensimmäisellä tunnilla kouluttaja sanoi, että kaikkien on suljettava puhelimet: puhelimet eivät sitten saa olla koulutuksen aikana auki.

Seppo ahdistui.Eihän hän voisi työttömänä työnhakijana sulkea puhelinta! Hän halusi olla tavoitettavissa, jos hänelle vaikkapa soitettaisiin ja kutsuttaisiin työhaastatteluun.

Hämmentyneenä ja ahdistuneena Seppo pelkäsi Työvoimapoliittisen koulutuksensa ensimmäisestä tunnista alkaen, että hän ja kaikki muutkin koulutuksessa olevat on katsottu Työvoimatoimistossa jotenkin sellaisiksi tapauksiksi, etteivät tulisi töitä koskaan saamaankaan, koska puhelimet kehotettiin sulkea… Hän pohti, että miten ihmeessä Työvoimapoliittisessa koulutuksessa kehotetaan toimia siten, että työllistyminen hankaloituisi… Hän näet olit kuvitellut tulleensa koulutukseen, jossa jotenkin edesautettaisiin hänen työllistymistään, eikä suinkaan kehotettaisi olemaan tavoittamattomissa mahdollisista työhaastattelukutsuista…

***
On ristiriitaista, että Työllistymistä edistävässä Työvoimapoliittisessa koulutuksessa kehotetaan työnhakijoita (koulutettavia) sulkemaan puhelimet, sillä lähtökohdanhan kouluttajillakin tulisi olla tiedossa: työhakijat (koulutettavat) ovat hakeneet töitä, ja heidän niin ollen tulisi olla valmiustilassa vastaamaan puhelimeensa.
Tällainen ristiriitaisuus Työvoimapoliittisessa koulutuksessa aiheuttaa koulutukseen pakotetuille hämmennystä ja levottomuutta.

Voisikohan Työministeri alkaa organisoida asioita siihen suuntaan, että Työvoimatoimistot ja niiden palvelut, sekä Työvoimapoliittiset koulutukset laitettaisiin jatkuvan tutkinnan ja tarkastelun alaisiksi? Sillä osaltaan siten ne voisivat kehittyä oikeasti oikeita, reaalielämän tarpeita vastaaviksi. Nyt eivät Työvoimatoimistot, eivätkä Työvoimapoliittiset koulutukset oikein vastaa sitä, mitä työttömät työnhakijat tarvitsevat…. Ne eivät juurikaan palvele työttömiä työnhakijoita. Eikä niissä kuulla työttömiä työnhakijoita, vaikka heitä kuunneltaisiinkin: ts. työttömillä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa työvoimapalveluiden sisällä siihen, että työvoimapalvelut muuttuisivat palveluiksi, eivätkä ne enää olisi ainoastaan valtionhallintoa palveleva instanssi.

Työvoimatoimistot ja Työvoimapoliittiset koulutukset palvelevat valtionhallintoa ja ovat valtionhallintoa varten olemassa. Se tilanne tulisi muuttaa. Tilanteen tulisi muuttua sellaiseksi, että ne palvelisivat työttömiä ja olisivat olemassa työttömiä varten.

Työministeriön alaiset julkishallinnon instanssit tarvitsisivat totaalisen asennemuutoksen, jotta tässä yhteiskunnassa mahdollistuisi työttömien työllistyminen ja työttömyyden vähentyminen.

J.K
Olen vapaaehtoisesti käynyt eräällä Työvoimatoimiston tarjoamalla kurssilla. Kurssin ensimmäisen tunnin aikana innokas ja tehokas kouluttaja teki selväksi, että pitäkää kännykät auki, jotta tulevat työnantajat tavoittavat teidät. Voin myös kertoa, että sillä kurssilla olleista työnhakijoista (olivat he työttömiä työnhakijoita tai sitten vain työnhakijoita) myös useat työllistyivät kurssin aikana. Ja, kurssilaisten kännykät soivat, kun työnantajat alkoivat soitella!

Mutta, että on olemassa Työvoimapoliittista koulutusta, jossa heti ensimmäisen tunnin aikana koulutettavilta viedään itsetunto ja toiveet työllistymisen suhteen ilmoittamalla, että kurssin aikana on puhelimet oltava kiinni!

Joidenkin tulisi alkaa ja tosissaan tarkastella näiden Työvoimapoliittisten koulutuksien sisältöjä ja asennemaailmaa, sillä…