Elävä jumalatar

Nepalissa hindujen ja buddhalaisten keskuudessa elää neitsytjumalatar Kumaris.

Kumaris tuo häneen uskoville onnea, varallisuutta ja rauhaa. Ja, siksi tämä jumalatar valitaan huolella 4-7 -vuotiaiden tyttölasten keskuudesta. Jumalattareksi syntynyt tyttö on löytö hetkellä noin 4-7 -vuotias ja yleensä hän on köyhästä perheestä. Kumaris jumalatar löydetään Shakya-klaanista, johon myös itse Buddha aikoinaan kuului.

Kun tyttölapsi oletetaan jumalattareksi, hän joutuu lävitsekäymään testejä, joilla selvitetään onko hän todella Kumaris vai tavallinen tyttö. Lapsi esimerkiksi joutuu nukkumaan yönsä rituaalisesti teruastettujen vuohien päiden seassa. Pelottaviin naamioihin pukeutuneet pelottelevat häntä piemeässä öisessä huoneessa valtavalla melulla ja metelillä. Kumariksen ulkonäkö on myös tärkeä, sillä hänellä tulee olla täydellinen iho, hiukset, silmät. Hänen nenänsä muotokin on tarkoin määrätty.

Kun tyttölapsi on lukuisilla testeillä koettelemisen jälkeen havaittu jumalattareksi, hänet eristetään perheestään ja vanhemmistaan. Kumaris joutuu asumaan palatsissa eristettynä ympäristöstään. Hänelle on sallittu muutama, tarkoin valittu leikkitoveri, jotka saavat silloin tällöin käydä palatsissa. Muutamia kertoja vuodessa Kumaris on päässyt palatsistaan ulos, kun häntä on kannettu kantotuolissa uskovaisien palvoessa häntä jumalattarenaan. Ja, länsimaalaiset turistit innolla ovat ylläpitäneet tätä Kumaris-instituutiota tungeksiessaan näkemään elävän jumalattaren.

Kun Kumaris tulee murrosikään ja hänellä alkavat kuukautiset, hänen jumaluutensa katoaa hänestä. Silloin hän ei ole enää jumalatar, vaan hän on entinen jumalatar. Hänen tilalleen valitaan uusi 4 - 7 -vuotias neitsytjumalatar, Kumaris.

Murrosikäinen entinen Kumaris on viime vuosikymmeninä joutunut elämässään melkoisen heitteille. Nimittäin, on uskottu, että entinen Kumaris tuo huonoa onnea, joten häntä ei ole kovin mieluusti sitten enää köyhään lapsuuskotiinsakaan toivotettu tervetulleeksi. Entisten neitsytjumalattarien on ollut myös viime vuosikymmeninä vaikea avioitua, sillä ihmiset uskovat, että avioituminen entisen Kumariksen kanssa johtaa aviomiehen nopeaan kuolemaan. Eikä juuri kukaan mies ole enää halunnut avioitua entisen Kumariksen kanssa, koska pelkää kuolevansa nuorena, jos avioituisi sellaisen kanssa.

Niinpä, entinen Kumaris, on murrosikäisestä alkaen melkoisen yksin, köyhä ja hyljeksitty, eikä hänellä ole ollut elämässään mahdollisuuksia paljon mihinkään.

Kumaris-instituutio on luonnollisesti tyttölapsen hyväksikäyttöä aikuisten ihmisten uskonnollisten fantasioiden pönkittämiseksi. Instituutioon on pyritty vaikuttamaan lastensuojelun puitteissa. Ja, pieniä muutoksia on tullutkin: tyttö saa nykyään Kumariksena ollessaan käydä koulua, vaikka muutoin joutuukin elämään palatsissaan eristettynä (tai, ainakin jotkut Kumariksista saavat käydä koulua...). Koulunkäynnillä yritetään taata työtölle jonkinlaista turvaa tulevaisuutta ajatellen: että hän voisi hakeutua elämässään eteen päin, kun hänen kuukautisensa alkavat ja häntä ei enää pidetäkään jumalattarena, vaan naisena joka tuottaa huonoa onnea. Myös Nepalin valtion on täytynyt kansainvälisen painostuksen alla tulla hieman vastaan: Vuoden 2001 alusta alkaen valtio on alkanut maksaa tytölle palkkaa sen jälkeen, kun hän on menettänyt murrosiässä jumalattaren statuksensa. Palkka on 40 dollaria kuukaudessa. Tällä rahalla murrosikäisen, luultua huonoa onnea tuottavan työttölapsen, on selviydyttävä elämässään.

Nykyisistä kolmesta Kumariksesta jumalattarena arvostetuin, 10-vuotias Sajani Shakya, pääsee käymään Amerikassa. Hänestä ja Kumaris-instituutiosta tehdään amerikkalaista dokumenttia ja tämä tyttölapsi päästetään jopa matkustamaan Yhdysvaltoihin.

Kun Dalai Lama kuolee, valitsevat Tiibetin buddhalaiset hänen tilalleen uuden jumalan: pikkupojan, josta kasvatetaan jumala. Tämän pikkupojan kohtalo ei ole kovinkaan synkkä verrattuna niiden pikkutyttöjen kohtaloihin, joista on tehty jumalattaria. Näet, tämä pikkupoika kasvatetaankin ehkä eristyksissä, muttei niin kovin eristyksissä. Hänen annetaan käydä koulua ja opiskella. Todennäköisesti häntä tulevat opettamaan amerikkalaiset yliopistomiehet. Kun hän kasvaa aikuiseksi hän tulee matkustelemaan länsimaita lennellen bisnesluokassa ja asustelee loistohotelleissa ja syö hienoimmissa ravintoloissa nautiskellen länsimaisesta kulinarismista, käy länsimaalaisissa taidenäyttelyissä, museoissa... Sen kaiken hänelle tarjoaa länsimaalaiset, jotka lennättävät häntä ympäri länsimaita puhumaan viisaita jumalallisia sanojaan. Vaikka hänestä kasvatetaankin jumala jo lapsesta, hänelle taataan poikkeuksellisen rikas länsimaalainen elämä ylellisyyksineen kuten nykyisellekin Dalai Lamalle.

Toista on Kumaristen kohdalla, vaikka heidänkin asemaansa on nyt hieman parannettu kansainvälisen lastensuojelullisen painostuksen vuoksi.

Onko eettisesti oikein puuttua vieraan kulttuurin uskontoon, kun sen harjoittaminen on lapselle vahingollista?

Mielestäni Kumaris-intituutioon tulee puuttua vähintäänkin siten, että Nepalin valtiota on painostettava siihen, että Kumaris-jumalatarta ei saa eristää palatsiinsa, ja että hän saisi tavata vanhempiaan, perhettään ja ystäviään. On myös taattava tälle tyttölapselle taloudellisesti hyvä tulevaisuus.

Vähintähän olisi, että länsimaalaiset, jotka osaltaan turisteina Kumaris-instituutiota ylläpitävät, alkaisivat sitten myös lennätellä entistä jumalatarta bisnesluokassa ja kustantaa hänelle elämä länsimaisissa loistohotelleissa hyvän ruoan ja johtavien länsimaisten intellektuellien kanssa keskustellen kuten Dalai Lamallekin tämä kaikki kilvan tarjotaan...

Miltähän tuntuisi, kun kasvatetaan sisäistämään, että ei ole ihminen, vaan jumalatar - ja sen jälkeen yhtäkkiä taas pitäisi tajuta, ettei olekaan jumalatar, vaan ihmisille huonoa onnea tuottava nuori ihminen...