Eeli Aalto

Toisinaan tapahtuu, että joku onnistuu tehdä niin vetävän mielenkiintoisat kotisivut, että niille palaa toistamiseen ja vielä senkin jälkeen, vaikkei henkilökohtaisesti tuntisikaan kyseistä persoonaa.

Olen useasti palannut kuvataiteilija, monitoimikylddyyrimiehen, Eeli Aallon (s.1931) kotisivuille.

Vuonna 1993 hän vain päätti maalata 100 kuvaa Oulusta tietämättä, mitä kuvillaan tekisi. Niin ihanissa täpinöissään hän oli, ettei edes Pariisiin ehtinyt taidenäyttelyä laittamaan, vaan jatkoi tätä loistavaa missiotaan maalata kuvia kaupungistaan. Ja, sitten hän hankki tietokoneen, ja laittoi poikansa kanssa kuvat nettiin - kaikkien katseltavaksi: ei vain pariisilaisten, vaan koko maailman ihmisten.

Sivuilla Aalto kertoo lämminhenkisesti sanoin ja kuvin matkaa, joka alkoi jostakin osasta kaukaista Viipuria, mutkitteli Ouluunkin, ja jatkuu edelleen...

Sota ja evakkous - siitä kertoo Airikin omin sanoin ja kuvin. Mitä olivat pommitukset ja pommitusten uhat...

Kun lapset juoksivat kesken koulupäivän pommisuojiin, tai koulun pihalla olevaan ojaan, hälytysten alkaessa ujeltaa... Siitä on oma äitinikin niin useasti aikoinaan kertonut...

Ja, se ilo, mitä on tehdä ja elää tätä elämää. Tekemisen ilo, elämisen ilo. Eikä taikuuttakaan puutu ihmisen elämästä :) Sitä on aina hyppysellinen mukana, jokaisen meidän elämässä :) Se täytyy muistaa, aina!

Aalto kertoo sivuillaan aidosti ilosta ja murheesta, elämän ihmeellisyyksistä ja arkirutiineista ilman, että tyrkyttäisi jotakin filosofiaa. Hänen kuvissaan arkinen nousee kohteeksi, ja dokumentoituna piirroksena arkinen saa merkityksen ja arvon. Hän on kertoja: sekä kuvillaan että sanoillaan. Monitoimi kertoja kertoo kuviinsa pienet tekstit, vähän kuten elokuvissakin on tapana: kuvaa ja sanaa sopivissa (tai sopivuuksia rikkovissa) mittasuhteissa :) Niitä kertomuksia ja kuvia palaa mielellään lukemaan :)

J.K

Muistelisin joskus lapsena hänet tavanneeni... Ehkä se oli juuri hän, joka joskus filmasi koululuokassani tv-elokuvaa tytöstä, jolla oli epilepsia... Ja, elokuvassa isä paistoi silakoita, eikä paistinrasvaa pannussa ollut liiemmin, kun rahat olivat vähissä... Vähässä rasvassa ne paistettiin... Vai olivatko ne räiskäleitä, joita se isä siinä elokuvassa paistoi vähässä rasvassa... Tai, ehkä sen elokuvan ohjaaja ei ollut Aalto... Tai, sitten oli :) Mistä sitä muistaa kaikista elokuvaohjaajista, jotka ovat tielleni sattuneet elokuviaan filmaamaan, että kuka filmasi ja mitä ;)