Virpi Kuitunen

Julkisuuden henkilöistä, pitkällä aikavälillä, paljon arvostamani ihminen ja urheilija Virpi Kuitunen kertoo nettipäiväkirjassaan 21.12. 2006:

"Kankaan Jukka hoiti minut maanantaina Helsingissä ja antoi seuraavan lausunnon, jotta termit olisivat oikein: "Ongelmana alaselän oikean puoleinen kipu, joka on estänyt täysipainoisen hiihdon. Vasemman lonkan ojentuminen estynyt kokonaan SI-nivelen liikerajoituksen ja neurogeenisen kivun vuoksi. Vasemmassa nilkassa sekundaari neurogeeninen liikehäiriö. Vasemman puolen liikerajoitukset ovat aiheuttaneet alaselän voimakkaan kivun ja lihasinhibition, mikä on estänyt täysipainoisen hiihdon tekemisen.""

En voi kuin ihailla Kuitusen määrätietoista treeniä ja harjoittelemista :)

Kun meillä taviksilla tulee polviin, jalkoihin tai selkään jotakin vastaavaa, me olemme lähes rättipoikkiväsyneitä masennuksessamme, helpotusta hakiessamme ainoastaan syömme kipulääkemömmöjä, valitamme lääkärihoidoista, että lääkärit ne eivät osaa auttaa kyllä. Ja, ajattelemme hakeutuvamme sairaseläkkeelle - ja hakeudummekin.

Mutta, tuollainen Virpi Kuitunen ei ole jättänyt ammattiaan: hiihtämistä - vaan on jatkanut treenausta: kuunnellen omaa kehoaan, kuunnellen oireitaan ja tehnyt treeniohjelmansa sen mukaiseksi.

Minusta tuntuu, että julkiseen terveydenhoitoon kannattaisi lisätä fysioterapiapalveluja:

antaa erilaisista jalkojen ja selän vaivoista kärsiville ihmisille motivoivia mahdollisuuksia itsensä treenaamiseen.

Eikä se ainoastaan riittäisi, että fysioterapiapalveluja laajennettaisiin: niitä täytyisi myös monipuolistaa tarjonnan sisällöiltään.

Ja, saada koko asenneilmasto muuttumaan: että ihmiset ymmärtäisivät, että ohjatulla, valvonnan alaisella treenillä useatkin vaivat saataisiin siedettävään kuntoon ja elämämisen laatu pysyisi hyvänä ja nautittavanakin.

Nythän julkisella terveydenhoitosektorilla saa kyllä loistavaa fysioterapiapalvelua, jos vain potilas huomaa itse kertoa lääkärille olevansa motivoitunut sellaiseen,

ts. potilaan tulee osata itse sitä lääkäriltä pyytää, jolloin lääkäri sitten lähetteen fysioterapeutille kirjoittaa. Ja, sitten potilas voi alkaa fysioterapeuttinsa kanssa laatia hoito- ja treeniohjelmaa.

Tai, en tiedä, onko edes kaikissa kaupungeissa näin, mutta ainakin Helsingissä tämä homma toimii, jos vaan potilas itse on aktiivinen ja kertoo lääkärille halustaan treenata itseään.

Kun kropassa on jotakin vialla, niin treenauksella ainakin saa kaiken terveen osan kropasta vahvennettua. Ja, se puolestaan tukee kokonaisolemista ja liikkumisen helpoutta.

Treenillä on myös psykologiset vaikutuksensa: liikunnallinen suorite antaa hyvää mieltä, ja järjestelmällisenä osana elämän rytmiä, se myös tukee monin tavoin sisäistä elämänlaatua:

antaa onnistumisen ja etenemisen iloa - sitä, kun voi omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, minkalaisessa kunnossa kroppa on - voi itse tehdä itsensä fyysisen hyvinvoinnin eteen, ja kokea siitä tulevaa iloa ja mielihyvää.

By the way, Kuitunen kirjoittaa englanninkieliseen nettipäiväkirjaansa hieman eri asioita kuin suomenkieliseen. Minusta on hauskaa lukea hänen, maailman parhaimman naishiihtäjän, päiväkirjasta sellaista pilke silmäkulmassailottelua kuin hän kirjoitti 20.2. jatkuvasta lumen satamisesta ;)