Piispan mainio blogikirjoitus

Piispa Mikko Heikan blogikirjoitus on herättänyt keskustelua vähemmistöseksuaaliasioista. Osallistuin kyseiseen keskusteluun. Keskusteluhan on hyvä asia - vaikka, mielestäni, on paljon puhuvaa, että uskovaisien täytyy keskustella siitä, miten he suhtautuisivat lähimmäisiin, kun he eivät näköjääm tiedä, miten lähimmäisiin tulisi suhtautua.

Kirkko on ainoa instituutio tässä yhteiskunnassa, joka viljelee kansalaisille aineksia homovihaan ja homojen eriarvoistamiseen ja antaa käytännössä eriarvoistamisen ja torunnan toiminnan/asennoitumisen mallin. Muut instituutiot ovat luopuneet tästä väkivallan ainesten viljelemisestä, ts. torjuvasta ja eriarvoistavasta asenteestaan. Vain kirkko ja uskovaiset jatkavat niiden ainesten viljelemistä, mistä kansalaiset saavat aineksia ja suoran toiminnan mallin homojen eriarvoistamiseen ja homovihaansa.

Kun arkkipiispa, kirkkohallitus, papit ja uskovaiset puhuvat ja kirjoittavat julkisesti, netissä tai muualla, homoja eriarvoistavia näkemyksiään, joka ainoa kerta, joka ainoalla näillä kirjoittajalla, olisi vastuu siitä, mihin käytännön tekoihin heidän sanansa johtavat lukijoiden mielissä ja elämässä. Sanoistakin tulisi kantaa vastuu.
Kirkko ja sen uskovaiset ovat yhteiskunnassa ainoa instituutio, joka viljelee aineksia homojen eriarvoistamiselle. Kun uskovainen kirjoittaa homoja eriarvoistavia kirjoituksiaan, niin seuraus on esim. tämä: sen lukenut nuori ihminen koulussa tai muualla alkaa nimitellä toista ihmistä "vitun homoksi": juuri se uskovaisen ihmisen kirjoitus, sai sen aikaan.
Kyllä: sillä ainoastaan uskovaiset ja kirkko viljelevät sytemaattisen järjestelmällisesti tässä yhteiskunnassa homovastaisuutta ja eriravoistavia aineksia homoja kohtaan. Tähän kirkon harjoittama ihmisten eriarvoistaminen on johtanut: se on antanut aineksia väkivallan harjoittamiselle ja se on antanut käytännön mallin, että homoihin tulee suhtautua eriarvoistavasti..

Kirkon harjoittama ja antama malli eriarvoistaa ihmisiä toteutuu käytännön elämässä niissä "vitun homo" lausahduksissa, pilkassa ja ivassa, jota ihmiset harjoittavat homoja kohtaan. Käyttäytymisen malli on kuin suoraan uskovaisilta opittu käyttäytymisen kaava, mutta sanat ovat vaihtuneet Raamatun lauseista "vitun homo" huudahduksiksi, tosin uskovaisten viljelemät ja ihmisille antamat sanat, kuten "perverssi", "luonnoton" jne. ovat kaikkien muidenkin homovihaajien sanavarastoa: "perkeleen perverssi", "vitun homo", "luonnoton friikki". Tämän käyttäytymisen mallin uskovaiset ja kirkko antavat. Mikään muu instituutio aktiivi jäsenineen, tässä yhteiskunnassa, ei tätä lähimmäisiin suhtautumisen mallia enää anna.
Ainoastaan kirkko antaa mallin eriarvoistaa ihmisiä. Ja, siitä kirkko ei ole ottanut minkaanlaista vastuuta: se on kaikin tavoin kieltäytynyt kantamasta vastuuta siitä, mihin käytännön tekoihin sen harjoittama ihmisten eriarvoistaminen on johtanut.

Esim. nettikirjoitus, jossa eriarvoistetaan ihmisiä vetoamalla irrallisiin Raamatun jakeisiin, antaa aineksia eriarvoistamiselle ja on käyttäytymisen malli toimia eriarvoistavasti: nettikeskustelussa kirjoittava yksityinen ihminen ei voi tietää kuinka monta homoa tai lesboa aletaan koulussa pilkata juuri hänen kirjoitustensa antaman ainesten perusteella, eikä hän voi tietää kuinka monta juuri hänen kirjoitustensa innoittamana kiusattua ja torjuttua ihmistä tekee esim. itsemurhan tai ajattelee itsemurhaa jne.
Sen voin sanoa, että varmasti tuota kaikkea tapahtuu, kun homoja ja lesboja eriarvoistetaan uskovaisten toimesta: uskovaiset antavat mallin heidän eriarvoistamiselleen ja väkivallanteoille heitä kohtaan. Mutta- siitähän vastuusta uskovaiset vetäytyvät sanomalla, että Raamattu kehoittaa antamaan tämän mallin ja toimimaan ihmisiä eriarvoistaen ja torjuen. Eivät he ole kantaneet vastuutaan, eikä monilla, näköjään, ole pientäkään halua kantaa vastuuta siitä, että antaa toisille aineksia väkivallan teoille: jotkut vierittävät tämän oman toimintansa vastuun Jumalalle itselleen.

Kirkko on yhteiskuntamme ainoa instituutio, joka antaa ihmisille aineksia ja käytännön toiminnan mallin homotorjuntaan ja homovihaan. Eikä kirkko ole koskaan välittänyt siitä, mihin kaikkeen maanpäälliseen helvetilliseen väkivaltaan sen antamat ainekset ovat johtaneet (sillä helvetillistä tuskaa se on varmasti heille, jotka kohteena ovat, sekä heidän läheisilleen).
Surullista on, kun jotkut ihmiset haluavat vedota olevansa vapaita vastuusta koskien väkivallan tekoja ja vierittää vastuun omista väkivallanteoistaan Jumalalle. Homotorjunnan ja homojen eriarvoistamisen teon oikeuttaminen Raamatun irrallisilla jakeilla on aina yritys siirtää vastuu omista teoista Jumalalle: kun ihminen vetoaa väkivallanteossaan (homotorjunnassaan) irralliseen Raamatun jakeeseen, silloin hän ainoastaan yrittää vierittää väkivallantekonsa syyn Jumalan (Raamatun) vastuulle. Mutta, tällaiset ihmiset eivät näy tiedostavan sitä, että vierittävät vastuunsa omista vääristä teoistaan Jumalalle.

Raamattua on aina käytetty aseena, jolla iskeä ja kivittää niitä, joiden suhteen kivittäjät haluavat tuntea ylemmyydentuntoa ja synnittömyydentuntoa. Vaikka kuinka kirkko ja uskovaiset vetoavat väkivaltaa tehdessään Raamattuun, että Raamattu heitä kehoittaa tähän väkivaltaiseen asennoitumiseen, niin siinä aina kirkko ja uskovaiset ovat kadottaneet yhteytensä Jumalaan, joka ilmaisee itseään Evankeliumeissa.
Jeesus ei kehoittanut meitä osoittelemaan toisten syntisyyttä ja sen jälkeen sanomaan "mene, äläkä enää syntiä tee", ja jättävät toisen siihen. Ne uskovaiset, jotka toimivat noin, ovat vain Raamatun väärinkäyttäjiä: käyttävät Raamattua kirveenä, jolla loukata ja hakata ihmisiä - ja eivät he koskaan ole kantaneet vastuuta näistä teoistaan, joita ovat tehneet, kun ovat Raamattunsa kirveeksi teroittaneet.
Jeesus kehoitti elämään syntisten rinnalla ja olemaan heidän palvelijansa, eikä osoittelemaan heitä heidän synneistään.

Kirkko ei ole ottanut minkaanlaista vastuuta siitä, mihin käytännön sovellutuksiin sen ja sen jäsenten harjoittama ihmisten eriarvoistaminen on johtanut ja johtaa.

Heikan blogin keskustelussa, joku kirjoitti minulle, että onhan kirkko kantanut asiasta vastuunsa.
Ei, kirkko ei ole kantanut asiasta vastuuta: piispat ja kirkko eivät sitä ole tehneet. Ei millään tavoin.
Yksinkertainen toive kirkolle: pitäisi vähän ajatella minkalaisen toiminnan mallin sitä sanoillaan antaa, ja mihin kaikkeen ne sanat ihmisten mielissä ja elämässä johtavatkaan, kun he alkavat käyttäytyä sen mallin mukaan, ts. torjuen ihmisiä ja eriarvoistaen ihmisiä.
Olisi kannettava vastuu siitä, minkalaisen toiminnan mallin kirkko antaa lausunnoillaan ja sanoillaan, eikä vetäytyä vastuusta vetoamalla irrallisiin Raamatun jakeisiin.
Kirkon lausunnot antavat toiminnan ja asennoitumisen mallin, ja tähän asti kirkon lausunnot ovat antaneet eriarvoistamisen mallin ja asenteen. Kirkon olisi otettava vastuuta siitä, minkalaisiin erilaisiin käytännön torjumisiin ja eriarvoistamisiin sen lausunnot ovat johtaneet ja johtavat käytännön elämässä.

Kirkon ainoa muoto kantaa vastuu sen itsensä harjoittamasta väkivallan ainesten viljelemisestä, on
Yhteys-liike. Yhteys-liike on ainoa yritys kantaa vastuuta siitä, että kirkko viljelee aktiivisesti ja systemaattisesti aineksia, joilla väkivalta oikeutetaan. Mitään muuta ei kirkko ole tehnyt kantaakseen vastuuta siitä, että kirkko järjestelmällisesti antaa aineksia ja käytännön toiminnan mallin homojen eriarvoistamiselle ja homovihalle. Sen sijaan kirkko ja uskovaiset jatkavat väkivallan ja eriarvoistamisen ainesten viljelemistä.

Kun vaikkapa jokunen piispa ja uskovaiset ylipäänsä kirjoittavat ja lausuvat sen suuntaisia, että hyväksyvät kyllä homot, mutta eivät homoseksuaalisia tekoja, niin se on silkkaa naurettavaa sanojen kolinaa, jolla ei käytännössä ole mitään sisältöä. Se on vain yksi muoto viljellä aineksia eriarvoistamiselle ja väkivallalle, ja ennen kaikkea se on sanallinen muoto vetäytyä vastuusta jakaessaan aineksia väkivalalle. Sellaiset lausahdukset sisällytyksettömyydessään ovat pahempaa kuin poliitikkojen sisällytyksettömät fraasit. Nämä fraasit eivät ole rinnalla kulkemista, vaan ne ovat keino torjua lähimmäisen rinnalla kulkeminen. Eivät nämä fraasit pelasta uskovaisia vastuultaan, jota he ovat paenneet ja pakenevat. Omia omaatuntojaan he näillä tyhjillä fraaseillaan rauhoittavat ja pesevät käsiään julkisesti toisten nähden. Todellisuudessa: ei se vastuu katoa tuollaisella tyhjänpäiväisellä omantunnon rauhoittelulla, eikä julkisella käsien pesulla.

Heikan peräänkuuluttama avoimuus ja avoin keskustelu ovat tärkeitä asioita. Avoimuus ja avoin keskustelu on ainoa tie, joka käsittääkseni voi johtaa niin maallisten kuin hengellistenkin asioiden suhteen totuudellisuuteen ja Jumalan mielenmukaiseen yhteisölliseen elämään: yhteisöllistä elämää meistä jokainen elää niin kirkossa kuin laajemmin tässä yhteiskunnassa. Ei Raamattu oikeuta ketään, eikä mitään instanssiakaan, käyttäytymään ja puhumaan vastuuttomasti viljellen aineksia, joilla ihmiset jakavat toisiaan huonoihin ja hyviin kansalaisiin.
Kirkon harjoittama menetelmä jakaa kansalaiset hyviin ja huonoihin ihmisiin, muka vetoamalla Raamattuun, ei ole oikein kristillisen etiikan eikä edes Raamatun perusteella. Heikka on aiemminkin, muissakin yhteyksissä mm. tämän saman tematiikan kyseessä ollessa, peräänkuuluttanut avoimuutta reflektion suhteen.
Tavallaan näen Heikan toistuvan avoimen keskustelun toiveen olevan yksi muoto vastuunottamisesta: on alettava ottaa vastuu siitä, mihin kirkon jäsenten eriarvoistava lähimmäisenrakkaus on johtanut kansalaisten elämässä. Luulenpa, että monikaan kirkossa ei pidä siitä, että Heikka ajaa avoimuuden ja keskustelun asiaa. Siksipä Heikalle voi toivoa vain tsemppiä lisää tälle tielle :)

Koska kirkolla on vaikeuksia ymmärtää, miten lähimmäiseen tulisi suhtautua, kun lähimmäinen on hieman erilainen kuin valtaosa ihmisistä, niin ehkäpä kirkko voisi jotakin ammentaa tästä Äiti Teresan asenteesta:

Jeesuksen itsensä on sanottava sinulle: "Minä janoan." …
"Minä janoan" on jotakin paljon syvällisempää kuin se, että Jeesus sanoisi vain: "Minä rakastan sinua."

Ennen kuin puhut, on tärkeää, että ensin kuuntelet. Sillä Jumala puhuu sydämen hiljaisuudessa.

Älä ainoastaan välitä ihmisistä, vaan anna heille myös sydämesi.

Rukoilen, että ymmärtäisit Jeesuksen sanat: "Rakastakaa toisianne kuten minä olen teitä rakastanut".
Kysy itseltäsi: "Miten Jeesus on minua rakastanut? Rakastanko minä toisia ihmisiä todella samalla tavalla?"
Niin kauan, kun Jeesuksen rakkaus ei ole keskuudessamme, me voimme tappaa itsemme hyvillä töillä/teoilla ja se on ainoastaan työntekoa/tekoja, eikä rakkautta.
Teot ilman rakkautta on orjuutta.

There is only one God and He is God to all; therefore it is important that everyone is seen as equal before God.
I’ve always said we should help a Hindu become a better Hindu, a Muslim become a better Muslim,
a Catholic become a better Catholic. We believe our work should be our example to people.
We have among us 475 souls - 30 families are Catholics and the rest are all Hindus, Muslims, Sikhs—all different religions.
But they all come to our prayers.

There are so many religions and each one has its different ways of following God. I follow Christ:
Jesus is my God,
Jesus is my Spouse,
Jesus is my Life,
Jesus is my only Love,
Jesus is my All in All;
Jesus is my Everything.

-Äiti Teresa-

J.K
Väkivallalla (kirkon ja uskovaisien harjoittamalla väkivallalla ja väkivallan ainesten antamisella) tässä kirjoituksessa tarkoitan erityisesti niitä torjunnan ja eriarvoistamisen asenteita, sanoja ja tekoja, jotka ovat tässä yhteiskunnassa ainoa systemaattinen institutionaalinen ja julkisesti annettu malli ihmisten eriarvoistamiselle, homovihalle ja homotorjunnalle - sekä mallia toimia siten, että sanoistaan ei tarvitse vastuuta kantaa.
Eriarvoistaminen on, ja johtaa, henkiseen ja hengelliseen väkivaltaan. Olisi kannettava vastuu, kun tällaista eriarvoistamista harjoittaa: tiedostaa, että annettuna käyttäytymisen ja sennoitumisen mallina, se myös johtaa monenlaisiin käytännön eriarvoistamisiin ja väkivallan tekoihin, joista lausuja ei sitten mitään enää tiedäkkään (ja tähän asti on myös halunnut sulkea silmänsä siltä, kun on tietoiseksi siitä tullut).