Hämmentynyt kalliolla
Hieman iäkkäämmät sanovat, että lumi tulee vielä pysyvästikin - täksi talveksi.
Mutta kevätkin sitten kuulemma tulee aikaisin. Kun maa ei ole ehtinyt olla roudassa
normaalia routaaikaansa, niin lumi sulaa kevät auringossa pikaisesti, vaikka sitä olisi metrisetkin hanget.
Ilmatieteenlaitoksen nettisivuilla kerrotaan, että tämä leuto joulukuu on poikkeuksellinen ääriarvo, eikä
edes pitkällä maapallon historian ajalla, mikään toistuva ilmiö. Ilmoittavat, että
"jos kasvihuonekaasujen päästöjä ei rajoiteta merkittävästi, vuosisadan loppua lähestyttäessä tällaiset joulukuut ovat tavanomaisia."
Viime kesä oli niin kuiva, jotta useat pensaat, puut ja kasvit kuolivat kuivuuteen.
Se vaikuttaa useisiin hyönteislajeihin. Niin kuin nyt tämä lumeton ja lämmin alkutalvikin niihin vaikuttaa, koska lumi ja pakkanen eivät suojaa niiden normaaleja talvivaiheita...
Kun hyönteislajipopulaatiot kärsivät kuivasta kesästä ja lämpymästä talvesta,
niin sitten jatkossa kärsivät myös linnut. Sillä hyönteiset ovat lintujen ruokaa.
Milloin se näkyy lintupopulaatiossa? Ei ensi keväänä, eikä ensi kesänä, vaan sitten seuraavanako?
Tieteilijät kertovat, että Etelä-Mantereen jääpeite on vähentynyt ja vähentynyt, ja sen vähenemisvauhti on melkoisesti hurjistunut. Mutta jää sulaa myös pohjoisessa: Grönlanti pienenee, katoaa mereen, sillä sen jää sulaa sulamistaan. Myös Huippuvuoret ovat liukenemassa mereen.
Mitä siitä seuraa, kun pohjoisesta ja etelästä jäät sulavat ja nostattavat merenpintaa?
Riemuitsevatko sinivalaat saadessaan lisää peitettä siniselle pinnalleen?
Ehkä ne riemuitsevat siitä, mutta jotkut tiedeihmiset kertovat, että meren elävät alkavat voida huonosti, sillä meren ekologia tulee muuttumaan... Ja, mannerten ekologiakin tulee muuttumaan, koska merenpinnan nousu kertaa asioita, nostattaa ja muuttaa suurten merten tuulia. Ja, ne muuttavat asioita mantereilla...
"Lumi- ja jääalueilla on tärkeä merkitys koko maapallon ilmastoon, koska lumi pystyy heijastamaan jopa 90% tulevasta auringon säteilystä takaisin avaruuteen. Lumipeitteisten alueiden viilentävä vaikutus on siten merkittävä. Jos lumipinta-ala alkaa kutistua ja maanpinta imeä enemmän auringonsäteilyä, niin lämpeneminen voimistuu".
Geofysiikan tutkija Eija Kanto.
Mitä täällä oikein tapahtuu?
Voiko tätä kierrettä enää pysäyttää?
On sellainen olo kuin luonnolla: tuulilla, merillä, jäillä, hyönteisillä, kaloilla, kasveilla, ilmalla... Kaikilla olisi levoton olla. Liikkuvat miten sattuu, kun tuntevat itsensä huonovointisiksi. Ovat kuin sisältäpäin sairauden itseensä saaneet,
eivätkä kykene itseään auttamaan. Eivät kykene itseään parantamaan. Ovat haavoitettuja ja peloissaan omasta sairaasta olotilastaan, eivätkä tiedä mitä tekisivät. Nuo tuulet ja meret, suuret nisäkkäät ja linnut, hyönteiset, kalat, sateet, ilmat ja lämpötilat, maat, roudat, mullat, kasvit ja puut...
Mitä täällä oikein on alkanut tapahtua.... Ja, missä minä seison tämän kaiken keskellä? Missä me seisomme, ja miten tämä pääsi tapahtumaan, ja eikö nyt voi enää muuta kuin seisoa ja katsoa ja tuntea... Seisoa jossakin kaiken keskellä, tai reunassa, tai... Seisoa vain ja katsoa, kun luonto ei voi hyvin...?
Mutta kevätkin sitten kuulemma tulee aikaisin. Kun maa ei ole ehtinyt olla roudassa
normaalia routaaikaansa, niin lumi sulaa kevät auringossa pikaisesti, vaikka sitä olisi metrisetkin hanget.
Ilmatieteenlaitoksen nettisivuilla kerrotaan, että tämä leuto joulukuu on poikkeuksellinen ääriarvo, eikä
edes pitkällä maapallon historian ajalla, mikään toistuva ilmiö. Ilmoittavat, että
"jos kasvihuonekaasujen päästöjä ei rajoiteta merkittävästi, vuosisadan loppua lähestyttäessä tällaiset joulukuut ovat tavanomaisia."
Viime kesä oli niin kuiva, jotta useat pensaat, puut ja kasvit kuolivat kuivuuteen.
Se vaikuttaa useisiin hyönteislajeihin. Niin kuin nyt tämä lumeton ja lämmin alkutalvikin niihin vaikuttaa, koska lumi ja pakkanen eivät suojaa niiden normaaleja talvivaiheita...
Kun hyönteislajipopulaatiot kärsivät kuivasta kesästä ja lämpymästä talvesta,
niin sitten jatkossa kärsivät myös linnut. Sillä hyönteiset ovat lintujen ruokaa.
Milloin se näkyy lintupopulaatiossa? Ei ensi keväänä, eikä ensi kesänä, vaan sitten seuraavanako?
Tieteilijät kertovat, että Etelä-Mantereen jääpeite on vähentynyt ja vähentynyt, ja sen vähenemisvauhti on melkoisesti hurjistunut. Mutta jää sulaa myös pohjoisessa: Grönlanti pienenee, katoaa mereen, sillä sen jää sulaa sulamistaan. Myös Huippuvuoret ovat liukenemassa mereen.
Mitä siitä seuraa, kun pohjoisesta ja etelästä jäät sulavat ja nostattavat merenpintaa?
Riemuitsevatko sinivalaat saadessaan lisää peitettä siniselle pinnalleen?
Ehkä ne riemuitsevat siitä, mutta jotkut tiedeihmiset kertovat, että meren elävät alkavat voida huonosti, sillä meren ekologia tulee muuttumaan... Ja, mannerten ekologiakin tulee muuttumaan, koska merenpinnan nousu kertaa asioita, nostattaa ja muuttaa suurten merten tuulia. Ja, ne muuttavat asioita mantereilla...
"Lumi- ja jääalueilla on tärkeä merkitys koko maapallon ilmastoon, koska lumi pystyy heijastamaan jopa 90% tulevasta auringon säteilystä takaisin avaruuteen. Lumipeitteisten alueiden viilentävä vaikutus on siten merkittävä. Jos lumipinta-ala alkaa kutistua ja maanpinta imeä enemmän auringonsäteilyä, niin lämpeneminen voimistuu".
Geofysiikan tutkija Eija Kanto.
Mitä täällä oikein tapahtuu?
Voiko tätä kierrettä enää pysäyttää?
On sellainen olo kuin luonnolla: tuulilla, merillä, jäillä, hyönteisillä, kaloilla, kasveilla, ilmalla... Kaikilla olisi levoton olla. Liikkuvat miten sattuu, kun tuntevat itsensä huonovointisiksi. Ovat kuin sisältäpäin sairauden itseensä saaneet,
eivätkä kykene itseään auttamaan. Eivät kykene itseään parantamaan. Ovat haavoitettuja ja peloissaan omasta sairaasta olotilastaan, eivätkä tiedä mitä tekisivät. Nuo tuulet ja meret, suuret nisäkkäät ja linnut, hyönteiset, kalat, sateet, ilmat ja lämpötilat, maat, roudat, mullat, kasvit ja puut...
Mitä täällä oikein on alkanut tapahtua.... Ja, missä minä seison tämän kaiken keskellä? Missä me seisomme, ja miten tämä pääsi tapahtumaan, ja eikö nyt voi enää muuta kuin seisoa ja katsoa ja tuntea... Seisoa jossakin kaiken keskellä, tai reunassa, tai... Seisoa vain ja katsoa, kun luonto ei voi hyvin...?
posted by Helena K | 2:33 ip.
4 Comments:
Hyviä kysymyksiä. Kun tietäisikin, mihin maailma on menossa.
Hyvää alkanutta vuotta sinulle :)
Suoraan sanottuna mulle ihan sama mihin maailmansa tuuppaavat. Mä poistun täältä enkä jätä jälkeläisiä - se on soromnoo. Ne ketkä tänne tekee pentuja, niitä kuuluukin kiinnostaa maapallon ja samalla omien lastensa tulevaisuus.
Niinpä, tuhoa kohtia ihan varmasti mutta kuinka nopeasti sitä ei tiedä kukaan.
Mutta olikos se Juice vainaa, joka lauloi "Kuule, istuta vielä se omenapuu vaikka tuli jo tukkaasi nuolee..."
-Tassu-
Marko, kiitos. Ja, hyvää alkanutta vuotta sinullekin :)
Ei tässä ole minulle kysymyksessä jälkipolvet ja se että säilyykö heille luontoa ja millaista luontoa heille säilyy (mutta ymmärrän kyllä Zepan oikeutetun näkökulman).
Minulle tässä sattuu se, että jotenkin kuitenkin minä itse olen osa luontoa: osa kallioita ja mäntymetsää kalliolla, olen siinä kovakuoriaisen kilven päällä tai vilahdan muurahaisen varjossa tai ... En kykenisi elää ilman tietoisuutta meren läsnäolosta minulle.
Sitä kokee voimakkaasti itsensä osaksi sitä kaikkea.
Ja, siksi se tuntuu voimakkaasti omassa sisimmässä, kun luonnolla ei ole nyt kaikki hyvin... Sen tuntee omassa sisimmässä...
En ole runoilja enkä taiteilija, mutta siitäkin huolimatta sen tuntee itsessään... Luonto on osa itseä, tai itse on osa luontoa: tätä yhtä kokonaisuutta... En ole luonnosta huolissani tulevien ihmispolvien tähden, vaan luonnon itsensä tähden.
Minun vaan tulisi olla se osa luontoa, joka tässä tilanteessa osaisi toimia ja tehdä jotakin auttaakseen hädissään olevaa luontoa... Minä olen se osa, jonka
tulisi ottaa vastuu ja auttaa kuten minä autan ihmisiäkin, jos näen jonkun ihmisen hädässä...
Mutta, mitä sitä tekee? Mitä minä teen? Kirjoitan Jouluna blogiini, että kulutushysteria Jouluna on lähestulkoon ok ja aina muulloinkin... Hymh...
Sitäpä minun sopii miettiä, että miten asiat oikeasti ovat, kun niitä erilaisista näkökulmista pohtii...
Minäkin istuttaisin sen omanapuun, tai lehtikuusen taimen, tai jonkun muun puun.. (Viitaten Tassun Juice sitaattiin, joka kai puolestaan on viittaus Lutherin lausahdukseen). Elämässä, ja elämästä on kyllä hyvä mieli ja ihana olo noin muutoin,
mutta tämä luonnon tilanne nyt tosissaan huolettaa... Ja, sitä tuntee itsensä ihan avuttomaksi tämän luonnon tilanteen keskellä.
Lähetä kommentti
<< Home