Chrisse Johansson
Kuka hän oikeastaan on?
Ja, toisaalta: mitä siitä kuka hän on? Tärkeintä on, että hän on ollut, ja on. Hän on vain se ihminen, joka on kirjoittanut ne kaikki sanat, jotka ovat soineet ja eläneet lävitse lähes kaikkien suomalaisten... Ihmeellistä... Hän on sanoineen ollut koskettamassa kai satojatuhansia ihmisiä. Sanoillaan vienyt heitä eteen päin. Sanoillaan ollut läsnä, kun ihmiset ovat elämäänsä ja tunteitansa kokeneet ja toinen toisilleen jakaneet.
Ihmeellistä. Että joku ihminen on niin paljon ja koko ajan ollut niin monille läsnä. Ja, kuitenkaan meistä tuskin monikaan häntä tuntee. Tuskin meistä monikaan hänestä mitään tietää. Ja, ei kai meidän tarvitsekaan tietää. Eikä kai tarvitse häntä tuntea.
Hän vain on kaikille sanoillaan läsnä, ja kuitenkaan monikaan ei tiedosta persoonaa, ihmistä sanojen takana. Hän antaa lahjaa: sanoja tunteiden jakamiseen.
Ja, hänen lahjaansa ilolla vastaanotetaan. Mutta - kuka tuntee hänet? Kuka tietää hänet?
Ja, mitä siitä, vaikkei häntä tunnettaisikaan... ...
Onhan niin paljon siinä, mitä hän on meille sanoillaan jakanut*. Minä vain mykistyn siinä, miten hän on kyennyt siihen... Mistä ne kaikki sanat ovat kummunneet... Mitä on se lahjakkuus ja nerokkuus, ja elämä, joka synnyttää näitä sanallisia kosketuksia, ja jotka löytyvät kymmenien vuosien saatoissa, aina vaan, uusiin tilanteisiin...
Kuten nyt tähänkin suuntaan (ulkomuistista):
Ylle meren ja hiekan
alle lokkien viitan
sunt ajatuksissani tuon
ja toivon yhtä suudelmaa.
Tuon sieluni rantaan -
sen otatko vastaan?
Sen sinulle voisinko antaa
kuin ainoan tähden?
Niin paljon mä tunnen
kenet syliini suljen
kenelle antaa nämä tunteeni saan
En kasvojas tunne
en nimeäs kuule
en sanaakaan sano kun etsin sua itseäin vasten.
Niin nosemme laivaan
ohi meren ja taivaan
sä heräsit vierelläin
ja sanoisit
kulta
Niin paljon mä tunnen
sinut syliini suljen -
On kaikki mitä sanoa voin:
mä olen vain sun
---
Vasten auringon siltaa
säteet myöhäiseen iltaan
sinut vierelleni tuon ja sulle hellyyteni suon.
Jäisit siihen ystäväin, jäisit siihen ystäväin -
on hyvä näin.
-Chrisse Johansson-
*Vuodesta 1969 alkaen Chrisse Johansson on sanoittanut yli 2500 laulua. Sanoitusten laajuus on mykistävää...
Hän on antanut sanoja ihmisten tunteille laidasta laitaan, kuten esimerkiksi biiseissä Hymyillen, De va kukku de, R-a-k-a-s, Rotunainen, Syysunelma... Hän on ollut sanoineen mukana niin monessa ihmisen elämässä...
Ja, useimmille hän on vain Se Chrisse Johansson: nimi, biisien päätteeksi. Ja, ehkä muistikuva kasvoista.
Ja, tarvitseeko enempää ollakaan...
Ja, toisaalta: mitä siitä kuka hän on? Tärkeintä on, että hän on ollut, ja on. Hän on vain se ihminen, joka on kirjoittanut ne kaikki sanat, jotka ovat soineet ja eläneet lävitse lähes kaikkien suomalaisten... Ihmeellistä... Hän on sanoineen ollut koskettamassa kai satojatuhansia ihmisiä. Sanoillaan vienyt heitä eteen päin. Sanoillaan ollut läsnä, kun ihmiset ovat elämäänsä ja tunteitansa kokeneet ja toinen toisilleen jakaneet.
Ihmeellistä. Että joku ihminen on niin paljon ja koko ajan ollut niin monille läsnä. Ja, kuitenkaan meistä tuskin monikaan häntä tuntee. Tuskin meistä monikaan hänestä mitään tietää. Ja, ei kai meidän tarvitsekaan tietää. Eikä kai tarvitse häntä tuntea.
Hän vain on kaikille sanoillaan läsnä, ja kuitenkaan monikaan ei tiedosta persoonaa, ihmistä sanojen takana. Hän antaa lahjaa: sanoja tunteiden jakamiseen.
Ja, hänen lahjaansa ilolla vastaanotetaan. Mutta - kuka tuntee hänet? Kuka tietää hänet?
Ja, mitä siitä, vaikkei häntä tunnettaisikaan... ...
Onhan niin paljon siinä, mitä hän on meille sanoillaan jakanut*. Minä vain mykistyn siinä, miten hän on kyennyt siihen... Mistä ne kaikki sanat ovat kummunneet... Mitä on se lahjakkuus ja nerokkuus, ja elämä, joka synnyttää näitä sanallisia kosketuksia, ja jotka löytyvät kymmenien vuosien saatoissa, aina vaan, uusiin tilanteisiin...
Kuten nyt tähänkin suuntaan (ulkomuistista):
Ylle meren ja hiekan
alle lokkien viitan
sunt ajatuksissani tuon
ja toivon yhtä suudelmaa.
Tuon sieluni rantaan -
sen otatko vastaan?
Sen sinulle voisinko antaa
kuin ainoan tähden?
Niin paljon mä tunnen
kenet syliini suljen
kenelle antaa nämä tunteeni saan
En kasvojas tunne
en nimeäs kuule
en sanaakaan sano kun etsin sua itseäin vasten.
Niin nosemme laivaan
ohi meren ja taivaan
sä heräsit vierelläin
ja sanoisit
kulta
Niin paljon mä tunnen
sinut syliini suljen -
On kaikki mitä sanoa voin:
mä olen vain sun
---
Vasten auringon siltaa
säteet myöhäiseen iltaan
sinut vierelleni tuon ja sulle hellyyteni suon.
Jäisit siihen ystäväin, jäisit siihen ystäväin -
on hyvä näin.
-Chrisse Johansson-
*Vuodesta 1969 alkaen Chrisse Johansson on sanoittanut yli 2500 laulua. Sanoitusten laajuus on mykistävää...
Hän on antanut sanoja ihmisten tunteille laidasta laitaan, kuten esimerkiksi biiseissä Hymyillen, De va kukku de, R-a-k-a-s, Rotunainen, Syysunelma... Hän on ollut sanoineen mukana niin monessa ihmisen elämässä...
Ja, useimmille hän on vain Se Chrisse Johansson: nimi, biisien päätteeksi. Ja, ehkä muistikuva kasvoista.
Ja, tarvitseeko enempää ollakaan...

2 Comments:
CJ on säästynyt Seiskalta ja muilta kärkyiltä ehkä juuri maantieteellisen välimatkan takia. Hänhän on asunut Espanjassa kai jo vuosia. ("Kai" tuossa merkkaamassa, etten tiedä olisiko lähempänä totuutta sanoa "vuosia" vai "vuosikymmeniä").
Tuntuu tosi hyvältä, että CJ on saanut olla ja elää medialta rauhassa - jotta sitten ollaan saatu myös nauttia hänen sanoituksistaankin :)
Lähetä kommentti
<< Home