Tiedon puute synnyttää pelkoja

Minulle on asioita epäselvänä, koskien nyt ehkä asetettavaa hedelmöityshoitolakia.

Omasta taustastani johtuen, olen ollut lääkäreiden kannalla tässä asiassa: hedelmöityshoidot olisi sallittava myös itsellisille naisille ja naispareille, mutta sukusolujen luovuttajien juridinen asema tulisi turvata, ja antaa mahdollisuus luovuttaa sukusoluja myös anonyymeinä ja määritellä se, mitä henkilötietoja luovutetaan ja miksi, mihin käyttöön sukusoluilla syntyneet niitä saavat käyttää.

Lääkärit ovat pelänneet, että jos miehille ei anneta vapautta valita sitä, mitä haluavat sukusoluillaan syntyvien heistä tietää, silloin sukusolujen luovutus vähenee ja siten hedelmällisyyshoitojen lukumäärät vähenevät: Väestöliitto on ilmoittanut, että sellainen tilanne tulee hankaloittamaan erityisesti naisparien ja itsellisten naisten mahdollisuuksia hedelmöityshoitoihin.

Maikkarin uutisista 13.10:

”Järki voitti ja me voimme jatkaa toimintaa lapsettomuusklinikoillamme kuten tähänkin asti, sanoo toimitusjohtaja Helena Hiila Väestöliitosta.
Väestöliitossa lapsettomuushoitoja on annettu tähän asti kaikille. Valtaosa lapsettomuusklinikoiden asiakkaista on luonnollisesti heteropareja. Yksinäisiä naisia ja naispareja on hoitoa saaneista ollut yhteensä vain noin kolmisen prosenttia, eikä Hiila ei usko, että lain voimaantulo tätä osuutta kasvattaisi. Ongelmaksi lain myötä voi tulla hankaluudet sukusolujen saannissa. Lapsen oikeus saada tietää biologinen alkuperänsä saattaa vähentää halukkuutta luovutukseen. Tämä voi vaikeuttaa etenkin yksinäisten naisten ja naisparien mahdollisuuksia hoitoon. ”

Minä en tiedä, onko Väestöliitto ehdottanut jotakin konkreettista tähän. Jos on, niin niihin en voi ottaa kantaa, tietämättä niitä. Väestöliiton lausunto itsessään ei sisällä ehdotuksia siitä, miten käytännössä luovuttajat saisivat valita anonyymiteetin ja henkilötietojensa luovuttamisen suhteen.

Mikä nyt on oikeasti sukusolujen luovuttajien juridinen asema? En tiedä.

Muutaman miesystäväni kanssa jutellessani näistä, he ovat kertoneet, etteivät luovuttaisi sukusolujaan nyt enää. Heistä olisi henkisesti ja emotionaalisesti liian paljon vaadittu, että noin 18-20 vuoden kuluttua heille oudot ihmiset ottaisivat heihin yhteyttä haluten tutustua heihin biologisena isänään. He myös pelkäävät, että lakien mukaan heidät velvoitettaisiin joihinkin vastuutehtäviin näitä heidän sukusoluillaan syntyneitä ihmisiä kohtaan.

Mikä on oikeasti tilanne sukusolujen luovuttajien asemasta?

Miksi laissa ei määritelty sitä, että mitä sukusolujen luovuttajilta edellytetään, kun heidän henkilötietonsa annetaan heidän sukusoluillaan syntyneille?
Mitä heiltä edellytetään, aivan todella?
Ovatko he taloudellisesti, henkisesti, fyysisesti vastuussa näistä sukusoluillaan syntyneistä ihmisistä?
Ovatko he velvoitetut keskustelemaan heidän kanssaan, jos he sattuvat ottamaan heihin yhteyttä?
Mitä kaikkea sukusolujen lahjoittajilta velvoitetaan lahjoituksestaan?

Siis: Suomen Lakien mukaan, mitä kaikkea sukusolujen lahjoittamisesta velvoitetaan lahjoittajilta?

Sehän on periaatteessa okei, jos lahjoitetuilla sukusoluilla alkunsa saaneet saavat tietää biologisen alkuperänsä, mutta miksi tätä asiaa ei määritelty, ts. miksi ei määritelty mitä kaikkea se edellyttää luovuttajalta ja mitä kaikkea se vaatii luovuttajalta, ja mitä tietoja näille biologisille jälkeläisille annetaan ja mitä varten annetaan, ts. mihin tarkoituksiin niitä tietoja annetaan? Mihin kaikkeen luovuttaja sitoutuu luovuttaessaan sukusolujaan? Miksi ei määritelty sitä, mitä tarkoittaa se, että lahjoitetuilla sukusoluilla syntyneet saavat tietää biologisen alkuperänsä?

Vai, onko nämä määritelty? Onko nämä asiat määritelty tässä lakiehdotuksessa, vai onko tarkoitus nyt jälkeen päin määritellä lakiin nämä asiat: mitä tietoja sukusoluilla syntyneille annetaan, saavatko he ottaa yhteyttä biologiseen isäänsä, vaikka mies ei sitä tahtoisi, velvoitetaanko luovuttaja kohtaamaan esim. puhelimitse, kirjeitse tai kasvotusten biologiset jälkeläisensä, velvoitetaanko hänen kertovan omasta itsestään ja suvustaan (ja mitä hänet velvoitetaan kertomaan), velvoitetaanko häntä ottamaan taloudellinen vastuu biologisista jälkeläisistä, velvoitetaanko hänen lapsiaan kohtaamaan luovutetuilla sukusoluilla syntyneitä ”sisarpuolinaan” jne. jne. Onko sukusolujen luovuttajilla laillista oikeutta olla keskustelematta ja kohtaamatta heidän sukusoluillaan syntyneitä jälkeläisiä?

Mihin kaikkeen sukusolujen luovuttajat ja heidän perheensä (puolisonsa ja lapsensa) velvoitetaan, jos sukusoluja luovutetaan?

Mitä kaikkea voi tarkoittaa tämä, ts. voidaanko tätä kohtaa väärinkäyttää:

”Avioliiton ulkopuolella hoidon avulla syntyneen lapsen isäksi vahvistetaan siittiöiden luovuttaja, jos tämä on antanut suostumuksen isyyden vahvistamiseen. ”

Voidaanko kyseiseen kohtaan vedota sellaisessa, jota varten kyseistä kohtaa ei luotu?

Kaikki tämä pelottaa miehiä. Eikä oikein ole tietoa nyt kenelläkään. Minulla ei ole tietoa sitten yhtään tästä problematiikasta.

Minua pelottaa se, että sukusoluja ei enää tässä tilanteessa luovuteta ja hedelmöityshoitojen määrät vähenevät – kuten lääkärit ovat pelänneet…

Nämä asiat ovat niin epäselviä minulle… Siis, kun ei ole tietoa, niin asiat huolettavat.
Kunpa kaikki kävisi nyt hyvin, ja miehet eivät lopettaisi sukusolujaan luovuttamasta…

Olisi ihana juttu, jos esim. Toivottulapsipistecomin ylläpitäjät ja muut järjestöt aktivoisivat näistä asioista infosivun, jotta epäselvyydet selvenisivät, ja pelot hälvenisivät, ja miehiä voisi rohkaista luovuttamaan sukusolujaan.