Anonyymin kommentti hoitokokouksista

Kirjoitukseeni Omantunnon asioita on kommentti, jonka nostan tähän omaksi postaukseksi, koska aihe ansaitsee uudelleen ja enemmän huomiota, jotta mahdollisimmaan moni tiedostaisi kyseessä olevan ongelman todellisuuden.

Jos nämä kirkon lähimenneisyyden ikävät tapahtumat jätetään tutkimatta, kirkko antaa vallan väärinkäytölle siunauksensa hiljaisuudellaan. Asiat täytyy tutkia, koska jokaiselle on selvää, että on tapahtunut jotakin, jota kirkon on täytynyt salata: on selvitettävä mitä oikeasti tapahtui ja mitä ei oikeasti tapahtunut, ts. salatut asiat on selvitettävä avoimesti. Niin kauan kun asioita ei selvitetä, nämä asiat painavat ihmisten mieliä ja voivat saada myös sellaisia sisältöjä, joita oikeasti ei ole edes tapahtunut, mutta itse kunkin meidän on mahdotonta tietää, mikä on todellisuudessa tapahtunutta ja mikä ei. Siksi ne asiat on tutkittava, että asioista saataisiin oikea ja todellinen tieto.

Jokainen tietää, että jos papilta on pyydetty apua, mutta pappi on kieltäytynyt auttamasta, silloin pappi on syyllistynyt virkarikkeeseen. Vai, onko asia niin? Minä en tiedä, onko oikeasti tapahtunut niin, että papit eivät ole auttaneet, jos heiltä on apua tähän vanhoillislestadiolaiseen hoitokokoushelvettiin pyydetty. Se asia tulisi tutkia oikeasti, sillä jo ajatuksena se, että niin olisi tapahtunut, saa ainakin minut niin suuresti pettymään kirkkoon ja tuntuu hirvittävän pahalta ja surulliselta. Pelkään, että ei savua ilman tulta. Siksi näitä asioita olisi kirkon alettava tutkia, jotta jokainen meistä saa tietää,
mitä oikeasti tapahtui ja mitä ei tapahtunut. Miten pieni ihminen voi kuulua kirkkoon, jos kirkossa on todella käytetty valtaa väärin, eikä siihen ole puututtu ja asioiden salaamisella annetaan hyväksyntä vallan väärin käyttämiselle kirkon sisällä?

Seurakuntavaalit ovat tärkeä asia myös näiden kirkon ja vanhoillislestadiolaisen liikkeen lähimenneisyyden asioiden
esiinnostamisen kannalta. Olisi hyvä, että mahdollisimman moni, joka ei ole aiemmin äänestänyt, aktivoituisi nyt äänestämään ja vaikuttaisi äänestyskäyttäytymisellään siihenkin, että valituiksi tulisi henkilöitä, joilla on kyky ajaa seurakunnissaan ja kirkossa myös sitä, että kirkko ei enää antaisi hiljaisella vaikenemisellaan siunausta vallan väärinkäytölle sisällään. Olisi äänestettävä vaaleissa ihmisiä, jotka konkreettisesti toimivat Arkkipiispa Jukka Paarman peräänkuuluttaman kirkon avoimuuden eteen, jottei nämä Paarman sanat jäisi taas pelkäksi kirkolliseksi sanahelinäksi ja ideaaliksi, joka ei toteudu. Paarma sanoi Kirkolliskokouksen avuspuheessan 8.5.2006 (Oletan, että Anonymous kommentissaan Paarmaan viittasi tähän kirjoitukseen. Vai viittasiko?) jotakin, jota nyt täytyisi alkaa soveltaa myös kirkon ja vanhoillisletadiolaisen liikkeen lähimenneisyyden tapahtumiin: olisi tutkittava käytettiinkö valtaa väärin niissä
ilmiöissä, joita kutsutaan hoitokokouksiksi, ja toimivatko kirkon papit aivan täysin oikein, kun eivät puuttuneet asioihin, vaikka olisivat olleet niistä tietoisia (olisi tutkittava kuinka suuressa määrin papit olivat asiasta tietoisia, esim. vanhoillislestadiolaiset papit jne. Toisaalta on selvää, että papit tiesivät asioista, koska nämä hoitokokoukset saivat myös mediassa, jo tapahtuma-ajankohdissaan, jonkin verran huomiota). Paarma 8.5 2006:

"Minkäänlainen salailu tai peittely ei edistä kirkon asiaa. Tämä on muistettava niin kokonaiskirkon kuin paikallisseurakuntienkin tasolla.
--- Julkisuusperiaate hallinnossamme nousi esiin erityisesti lakimuutosten myötä kolmekymmentä vuotta sitten. Arkkipiispa Martti Simojoen puheenvuoron ajatukset vuoden 1975 kirkolliskokouksessa ovat edelleen ajankohtaiset. Hän sanoi: "Julkisuusperiaatteen hylkääminen tai kiertäminen tekee mahdolliseksi sellaisen kontrolloimattoman vallankäytön, johon saattaa kätkeytyä monenlaista moitittavaa, jopa suoranaisia vääryyksiä. Asioiden julkistaminen on vastapainona harvainvallalle, jota kristillisinkin tunnuksin harjoitetaan." Toisessa yhteydessä Simojoki antoi ohjeet kirkon tiedottajille: "Kirkossa ei saa olla mitään salattavaa. Jos sellaista on, sitä tärkeämpää on, että sellainen tulee julki."

Anonymoksen viesti, joka löytyy kirjoitukseni Omantunnon asioita lopusta:

"Kiitos tästä kolumnista.
Kuvaat erittäin totuudenmukaiseti ja oikein niitä toimenpiteitä ja raakaa mielivaltaa, joita hoitokokouksissa harjoitettiin. Se oli juuri tuollaista hengellistä painostusta, olin itse mukana useammassa hoitokokouksesa kahdella eri paikkakunnalla. Nyt kun sitä ajattelee, on vaikea uskoa todeksi. Nykynuoret vl-liikkeessä eivät tunnekaan näitä asioita, sillä heidän vanhempansa ovat salanneet tapahtumat. Salaaminen on ollut kollektiivista ja laajaa. Jo silloin itse kokousta vetäneet saarnamiehet vannottivat paikalla olleita ehdottomasti olemaan paljastamatta mitään tilaisuuden asioita ulospäin. Kokouksetkin pidettiin lukittujen ovien takana.
Tämäkin tuntuu oudolta. Miksi Suomessa laillisesti ja oikein toimivalla hegellisellä liikkeellä on jotain salattavaa?
Moni otti yhteyttä silloin ev.lut.-kirkon edustajiin, ja silloinen arkkipiispa Mikko Juva otti tämän asian julisuudessa esiin. Hän myös oli yhteydessä yksittäisiin hoidoista kärsineisiin lestadiolaisiin ja koetti lohduttaa. Jotenkin hänet vaiennettiin, sillä kirkko ei halunnut silloin puuttua SRK:n toimiin.
Myös v. 1981 Hannu Karpon hoitokokouksista tekemässä ohjelmassa "Syntisin silmin" vaatii pfor. Pekka Raittila kirkkoa vastuuseen ja puolustamaan pientä ihmistä. Kirkko ei silloin välittänyt.
Välittääkö nytkään? Nyt kirkko on arkkipiispa Paarman puheissa vaatinnut läpinäkyvyyttä ja avoimuutta. Entä se konkreettinen askel tuumasta toimeen?
On aika avata julkinen keskustelu SRK:n harjoittamasta hengellisestä painostuksesta. Itse se on väistänyt monta kertaa asian ja jopa kiistänyt oman vastuunsa (Kotimaa-lehdessä julkaistut SRK:n johdon haastattelut helmikuussa ja heinäkuussa 2006)."


J.K
Minä olen pieni ihminen, enkä kykene vaikuttamaan kirkon sisällä asioihin. Lähes jokainen kirkon 4 miljoonasta jäsenestä on kaltaiseni pieni ihminen. Tällä hetkellä koen hyvin tärkeäksi sen, että kirkon vaaleissa nukkuneet pienet ihmiset aktivoituisivat äänestämään. Vaaleissa valitut edustavat meitä pieniä ihmisiä. Vaaleissa äänestäminen on juuri nyt akuutti ja ajankohtainen keino saada muutetuksi kirkon sisällä henkeä avoimeen suuntaan.