Tabut puoluepolitiikassa

Suomalaisessa puoluepolitiikassa on siis haluttu ottaa askel kansainvälisempään puoluepoliittiseen ”tapakulttuuriin”, kun SDP:ssä on perustettu Pinkkiruusu ;)
Pinkkiruusun tavoitteena, lukemani perusteella, on ajaa demarilaisen politiikan sisällä tietoutta hlbt-asioista ja näkökulmista (hlbt = homo, lesbo, bi, trans), jotta niitä näkökulmia otettaisiin huomioon demarilaisessa politiikassa. (Jos Pinkkiruusulla on muitakin intentioita, minä en niistä tiedä, enkä niihin siten tässä kantaa ota)

Suomalaisessa puoluepolitiikassahan on näitä erityispiireteitä verrattuna esimerkiksi eurooppalaiseen puoluepolitiikkaan. Meille omalaatuista on mm. se, että puoluepoliittisissa instituutioissa on tabu-aiheita, joihin liittyviä asioita ei puolueessa avoimesti käsitellä. Jokainen puolue kokee yksimielisesti nämä tabu-aiheet tabu-aiheiksi, ja niinpä nämä tabu-aiheet ovat suomalaisessa puoluepolitiikassa suurin ja ainoa totaalisesti eri puolueita yhdistävä tekijä. Näitä tabuja koskien, niihin liittyen yhteiskunnassa saa tehdä lähes mitä haluaa, eikä puoluepoliitikot välitä puuttua niihin asioihin, koska…

Puolueinstituutioissa tabu-asioita on mm. seksuaalivähemmistöt, kirkko ja uskonto. Niiden tabu-asemaa ja -statusta tehdään ja ylläpidetään vetoamalla ”omantunnon vapauteen” tai muuhun vastaavaan, johon vetoamalla voidaan vetäytyä käsittelemästä niihin liittyviä asioita. Siksipä maassamme on saanut niin monin tavoin suhtautua eriarvoistavasti vähemmistöseksuaaleihin, koska poliitikot eivät ole välittäneet asiasta tyylillä: eihän se nyt herran jestas kuulu puoluepolitiikkaan, kun se on omantunnon kysymys!
Ja, vastaavasti on tässä maassa saanut kirkko antaa lausuntojaan yhteiskunnallisiin asioihin ilman, että puoluepoliitikot olisivat julkisesti kommentoineet kirkon lausuntoja yhteiskunnallisissa kysymyksissä, vetoamalla tyyliin: eihän nyt herran jestas kirkon lausuntoja sovi poliitikon kommentoida, kun ne on omantunnon kysymyksiä!

Puolueista ainoastaan Vihreät ovat kuta kuinkin onnistuneet luomaan melkoisen avoimen keskustelukulttuurin puolueessaan koskien näitä puoluepoliittisia tabu-aiheita. Vihreiltä lentää näkemyksiä ja kannanottoja niin kirkon lausuntoja koskien kuin hlbt-asioitakin koskien.

Mutta, muut puolueet pitävät kiinni suomalaisesta puoluepoliittisesta sulkeutuneisuudestaan ja taitavatpa jopa paheksuakin, kun joku puoluetoveri alkaakin kommentoida julkisesti näitä tabu-asioita koskien. Suomalaisissa puolueissa ollaan oltu harvinaisen yksimielisiä siitä, että tabu-aiheet on tabuaiheina pidettäväkin – jo vetoamalla siihen mystiseen omantunnon vapauteen, johon vetoaminen vapauttaa poliitikon tekemästä työtään niissä asioissa, joissa hän pelkää vakiäänestäjäkuntansa äänien menettämistä, mikäli niiden asioiden suhteen toimisi.

Suomalaisen puoluepolitiikan tervehdyttämisen kannalta vaikuttaa siis hyvältä, kun Pinkkiruusu on perustettu.

Vielä kun Kokoomuskin ja Vasemmistokin vastaavat järjestöt omiin puolueisiinsa perustaisivat, niin siinäpä alkaisi vihdoin ja viimein yksi puoluepoliittinen tabuasia menettää tabustatuksensa. Tai, ainakin niin sopisi toivoa.

Kuuna päivänä en jaksaisi uskoa Keskustan kykenevän luopumaan puoluepoliittisista tabu-asioistaan. Keskusta pitää tabuista kiinni ja saa ääniä niiltä, jotka tabuja tahtovat tabuina jatkossakin pitää. (Onneksi tämäkään asia ei ole minun uskostani riippuvainen ;)

Vasta myöhemmin voi arvioida onnistuiko Pinkkiruusu elävöittämään SDP:tä ja viemään hlbt-asioita SDP:n sisällä eteen päin – ja vasta myöhemmin voidaan arvioida, mitä muita vaikutuksia tai merkityksiä Pinkkiruusun perustamisella mahdollisesti on tai olisi.

Jokaisessa muussakin puolueessa, kuin Vihreissä ja SDP:ssä, olisi syytä huomioida tämä fakta asia, josta olen jo aiemminkin kirjoittanut:

Väestöstä ainakin 6% on homoja ja lesboja. Tämä merkitsee sitä, että kuusi prosenttia väkiluvustamme, 5236611, tekee yhteensä 314 196 lesboa ja homoa :)
Se puolestaan merkitsee muutamaa sataa tuhatta äänestäjää vaaleissa. Tätä äänimäärää ei kannattaisi yhdenkään poliittisen puolueen enää nykyään sivuuttaa.

Pinkkiruusun perustamisessa on lehtitietojen mukaan ollut mukana myös kansanedustaja Susanna Rahkonen, jonka blogia kävin tänään katsastamassa. Ottamatta muutoin kantaa hänen kirjoituksiinsa ja ajatuksiinsa, täytyy yksi vallan mainio postaus sieltä mainita tässä yhteydessä. Rahkonen antaa mukavasti tuta Toukokuun kirjoituksessaan Miehuuskoe :) Ihanaa, että löytyy vielä kansanedustaja, jolla on siviilirohkeuttakin ;)