K18-lausahdukset ja Omatunto

Bloggaajan moraalisia ongelmia ;)
Moraalinen krapulani ;) on kirjoitukseni, jossa ilmaisen lakivaliokunnan keski-ikäisten miesten olevan lihavia. Katsokaas, kun minun tapani ei ole nimitellä ihmisiä lihaviksi… Ko. postatuksesta asti olen kärsinyt omantunnontuskia :( Tänään aamulla viimein rohkaistuin uudelleen lukemaan tuon postaukseni: ei siinä ollutkaan sanaa ”lihava”, vaan ”ylipainoiset”… Yhtä paha juttu kuitenkin!

Koko suuttumukseni sai alkunsa siitä, kun luin kansanedustajien käyttämiä puheenvuoroja ja kommentteja koskien vähemmistöseksuaaleja. Nämä kansanedustajat käyttivät todella alhaisia ja asiattomia kielikuvia homoista ja lesboista. Tuntui lukiessa, ettei ole tottakaan, että nämä ovat lausutut Eduskunnassa…

No, siinä Eduskunnan asiattoman puheenkäytön hengessä, minä sitten annoin keski-ikäisille sedille takaisin muka samalla asiattomalla mitalla kuin he vähemmistöseksuaaleja puheissaan käsittelivät. Tokihan minä en antanut samalla mitalla takaisin, sillä sana lihava/ylipainoinen ei ole mitään siihen verrattuna, mitä nämä kansanedustajat vähemmistöseksuaaleista puhuivat…
Mutta, minun omaatuntoani jäytää käyttämäni sana lihava/ylipainoinen. Eihän minulla normaalisti ole tapana mennä mukaan toisten ihmisten asiattomaan puhetyyliin, niin miksi sitten menin mukaan kansanedustajien käyttämään asiattomaan puhetyyliin…

Asiahan on näin, että reilusti päälle 20 vuotta olen useasti puuttunut siihen, jos joku (yleensä nainen) on sanonut jonkun miehen (yleensä oman miehensä) olevan lihava. Olen silloin hyväntahtoisesti huomauttanut, että miehestä ei saa sanoa, että mies on lihava, sillä ei kukaan mies ole lihava. Jos miehellä näyttäisi olevan ylipainoa tai elopainoa yllin kyllin, niin silloin miehellä vain on voimakas rintakehä, eikä hän suinkaan ole lihava.

Tämän asian opin jo varhaismurrosikäisenä. Olin silloisen tapani mukaan, Oulussa Raatissa seuraamassa SM-tason jalkapallo-ottelua. Ja, kerran yhtäkkiä joku, ilmeisen turhautunut mies, huusi katsomossa isoon ääneen kentälle päin tähän tapaan: ”Hei Rissanen! Tuu pois sieltä kentältä, kun nää oot niin lihava ettet jaksa ennää pallon perässä juosta”!
Silloin, välittömästi, edessäni istuva nuori upea blondinaishenkilö nousi seisomaan ja kääntyi mieshuutajaan päin ja tämä upea nainen huusi isolla, puoli Raatin kentällistä kattavalla äänellään, kutakuinkin näin:
”Rissanen ei oo lihava! Sillä on vaan voimakas rintakehä!”

Ja, sitten se upea nainen istui alas ja vielä tupisi tuohtuneena vierustoverilleen, että kaiken maailman idioottimaisuuksia sitä katsomossa huudellaankin, eikä hän varmaan edes noteerannut, että yleisö rehahti iloisesti nauramaan hänen huudahdukselleen.

Siinä hetkessä minä opin, että ylipainoiselta näyttäviä miehiä ei saa sanoa lihaviksi, sillä heillä vaan on voimakas rintakehä.

Näiden vuosikymmenten aikana olen useammankin naisen kanssa iloisesti ja hyväntahtoisesti keskustelut eräidenkin miesten voimakkaista rintakehistä (yleensä nämä naiset ovat alkaneet itse jutella miestensä voimakkaista rintakehistä), ja siitä, miten eri tavoin tuo rintakehän voimakkuus näkyy kussakin miehessä. Jollakin miehellä voi rintakehä olla niin voimakas, että se ikään kuin jopa hieman painuu alaspäin ;) Joillakin voimakas rintakehä taas pönöttää kivasti kohtisuoraan eteenpäin vahvana kumpuna :)

On vaan ollut niin paha mieli, kun käytin nyt sitten itse miehestä ilmaisua lihava.. tai siis käytin ilmaisua ylipainoinen. Jotenkin nämä lapsuudessa opitut ja omaksutut käyttäytymistavat ja arvomaailma-asiat ovat niin syvään juurtuneita, että kun niitä vastaan rikkoo, niin johan alkaa omatunto jytää ja kirkua vähän kuin AC/DC:n laulaja konsanaan… (Jokaisessa meissä toisinaan jytää pieni AC/DC: sanoista ei saa mitään selvää, mutta meno on kova ;)

Minä tosiaan postauksessani sanoin niitä tiettyjä miehiä ylipainoisiksi. Enkä voi oikeastaan puolustella sitä silläkään, että itsehän kansanedustajat asiattomuuksien suoltamisen aloittivat Eduskunnassa käyttämissään puheenvuoroissaan. Sillä eihän toisten huono käyttäytyminen oikeuta minua käyttäytymään huonosti.

Kylläpä sitä on jo tähän ikään mennessä oppinut elämään omatunnon kanssa, joka toisinaan pelkästä erikoisuuden tavoittelustaan (tai huomion haluamisestaan) alkaa urputtaa, mitä mitättömämmästäkin asiasta. Ja, toisinaan minä taas saan puhua ja kirjoittaa melkein mitä vain ilkeää, eikä tuo omatuntoni muuta taida tehdä kuin kylkeään kääntää ja sulkea silmänsä jatkaakseen uniaan…

J.K.
Jalkapallo-ottelun katsomossa Rissasta kommentoinut nainen, ei voi tietää, että hänen huudahduksensa vaikutti yhteen katsomossa istuneeseen varhaismurrosikäiseen tyttöön niin syvästi, että tyttö omaksui hänen huudahduksensa sisällön koko elämänsä kestäväksi asenteeksi. Kun ajattelee, että on nuoria, jotka voivat esim. koulutöidensä tähden lukea Eduskunnassa käytettyjä puheenvuoroja. Tai, katsovat television uutisia ja ajankohtaisohjelmia. Joissa kansanedustajat käyttävät vähemmistöseksuaaleista alatyylisiä tai ihmisarvoa alentavia kielikuvia.
Niin sitä miettii, että kuinkahan moni nuori huomaamattaan omaksuu niistä itselleen elämäniäksi asenteensa vähemmistöseksuaaleja kohtaan. Ihan kuten minä varhaismurrosiässä omaksuin yhdestä naisen huudahduksesta yhden asian koko elämäni pituiseksi asenteekseni. Lasten ja nuorten mieli, kun toimii siten, yllättävästi. Ja, lapsena omaksuttuja arvoasenteita on aikuisena aika vaikea muuttaa, vaikka osan niistä voisikin itsessään helposti muuttaa ;) Ja, sitäkin olen ihmetellyt, kun kansanedustajat rinnastavat asiattomasti terveitä ja kunniallisia ihmisiä epäihmisiksi (luonnottomiksi), sairaiksi (pervertikoiksi) ja vaikka miksi, niin heidän omatuntonsa ei mitenkään näihin asiattomiin puheisiinsa reagoi, ja sitten he jopa vetoavat tähän reagointikyvyttömään omaantuntoonsa, puhumalla omantunnon vapaudesta… Kaikenlaista sitä pieni ihminen joutuu ihmettelemään…