Anatomiaa aloittelijoille I: Selkä

Olen kirjoittanut, etten lupaa mitään blogin suhteen. Että vain kirjoitan. Ehkä poikkeus sitten vahvistaa säännöt? Tuli eilen nimittäin luvattua. Tässä postauksessa pidän lupauksiani (vain niitä, joita muistan), ja tämän jälkeen palaan takaisin ruotuun.

Miltä tuntuu istua Laiturilla (keskellä Helsinkiä Lasipalatsin ja vanhan bussiaseman välissä), kun toinen puoli kehosta hehkuu kuumuutta ja toinen saa viileää, raikasta kesäillan sadeilmaa? Oliko se esimakua tulevaisuudesta tulevista kuumista-aalloista? Sitäkö se on? ;)

Laituri oli ihan kiva, vaikkakin koruton, eikä oikeastaan viihtyisä mitenkään. Musiikki vain soi turhan isolla, eikä musiikki nyt niin mielenkiintoista ja hyvää ollut – paitsi se yksi Gwen Stefanin biisi. Viini oli halpaa, seura oli hyvää ja baarimikko, kuulemma, suloinen. Ja, olihan hän suloinen minunkin mielestäni. Laiturilla ei kenenkään tarvitse tuntea kylmyyttä: siitä kyllä siellä huolehditaan. Ja, vessa, jossa en käynyt, oli kuulemma pieni, mutta söpönen – tai jotakin vastaavaa. Katoksen lämmityslaitteista tuli mieleeni muutamatkin illanistujaiset Oulussa Kaarlen suojaisalla pihamaalla – mutta niistä istunnoista on jo muutamia vuosia aikaa.

Laiturin eräässä pylväässä oli laivakello – jota en muistanut lähteissäni kilkuttaa: olisinko edes ylettänytkään… ;)

Toinen lupaukseni:
onneksi olkoon sille nuorelle naiselle, joka lähdit sen poikkeuksellisen eroottisen nuoren miehen matkaan ravintolasta, jonka nimeä en muista – mutta siellä Chardonneyt olivat maistuvampia. Ladyt olettaa, että sinulla kävi flaksi, jos päädyitte samaan vuoteeseen ;)

Sinä eroottinen nuorimies, joka olemuksellasi soit kahdelle keski-ikäiselle Ladylle silmänruokaa, ja tutkimuskohteen. Tahtoisin kertoa sinulle niin paljon, mutta en tiedä mistä alkaisin ;) Ehkä se on sinun selkäsi kaari, joka elää joka hetki. Ja saa minut vain piirtämään ääriviivojasi yhä uudelleen ja uudelleen. Lyijyn jälkeä paperilla. Viivoja hakemassa kehosi kieltä.
Kun jalkasi jokainen liike kulkee levollisesti yhtäaikaisen selkäsi liikkeen myötä. Ja niskasi elää, kun jalkasi elävät, kun selkäsi elää. Kun lihaksesi hengittävät, ne hengittävät vain yhtä.
Kätesi, jotka liikkuvat, jokaisen kehosi lihaksen liikkeessä. Sulavasti kuin aalto meressä: sitä on kehosi kieli. Mikään ei sinussa ole irrallaan, vaan liike menee kokonaisvaltaisesti päästäsi jalkateriin. Ja jokainen liikkeesi on miehen liike. Jokainen eleesi on miehen ele. Miehisyys kehossa.
Kirjoitanko nyt sinusta, vai jostakin toisesta? Jostakin, jonka olen tuntenut joskus? ;)

Piirtäen. Tekisin tutkielmaa viivoin yhä uudelleen ja uudelleen lävitse käyden ja katseellani koskettaen jokaisen kohdan kehossasi. Yhtäkään kohtaa en jättäisi tutkimatta. Yksikään kohta ei tutkijan silmieni alta katoaisi… Pelkkä katseen tutkimus kehon pinnalla, ja käden liike paperille. Ei muuta kosketusta. Ei sinulle muuta.

Se on sitä, mitä minä näen. Ja, joka on pakko saada paperille. On sisäinen pakko piirtää ulos, kun kaltaisesi tapaa. Jotkut ihmiset vain ovat sellaisia, että he ovat piirustuksellisia. Pakottavia piirustuksellisuudessaan.

Toiset ihmiset ovat maalauksellisia, eivätkä piirustuksellisia. He pakottavat ilmaisemaan värein sitä, mitä heissä havaitsee. Heissä kaikki pakottaa siihen, kun heitä sattuu kohtaamaan.

Ja on ihmisiä, jotka eivät ole maalauksellisia, eivätkä piirustuksellisia siinä merkityksessä, että he aiheuttaisivat pakon havainnoitsijalle piirtää tai maalata. Työstää näkemäänsä yhä uudelleen ja uudelleen uusin vedoin. Etsien sitä, mikä koko ajan on, ja koko ajan muuttuu. Ihmisen kehossa. Ihmisen kokonaisuudessa. Tutkia sitä loputtomiin… Tutkia viivoin… Naiseutta ruumiillisuudessa. Mieheyttä ruumiillisuudessa. Ruumiillisuuden täydellistä kieltä.

Olen sielultani piirtäjä. En maalaajaa. Ja, olen tutkija – kuten kaikki piirtäjät ja maalaajat. Tutkin muotoa ja muodon liikettä, ja liikettä ilman muotoa. En tutki värein – kuin vain pienissä ohimenevissä pakottavissa sisäisissä prosesseissani.

Yhtäkkiä tänään aamulla mieleeni tuli jotakin, joka ei ole ollut välittömässä muistissani aikoihin.
Siksi puolen päivän jälkeen pengoin vanhoja piirustuslehtiöitä. Etsin erästä selkää, jota piirsin joskus. Kauan, kauan sitten. Minun oli nähtävä se. Ja, minä näin sen. Naisen selkä, jota piirsin. Nainen, joka asettui vuoteelleni alastomana vatsalleen. Luki jotakin kirjaa, jotta jaksoi olla paikallaan. Kun tutkin hänen selkäänsä viivoin. Uudelleen ja uudelleen, edes takaisin katseellani ja kynälläni etsien jokaisen pienen kohouman, lihaksen ja lihaksen varjon hänen selkänsä kaaren ja muotojen täydelliseltä pinnalta.

Hänen selkänsä oli aivan erityinen. En ole nähnyt kenelläkään naisella sellaista selkää. En aiemmin, enkä sen jälkeen. En kohtaamillani naisilla, enkä mediasta näkemilläni naisilla, enkä taiteeseen ikuistetuilla naisilla.

Hänen selkänsä on kaunis, ja täysin poikkeuksellinen. Joka kerran, kun näin sen, minä imeydyin siihen, mykistyin ihastuksesta.

Tutkielmia ei ole monia, ei paljon lehtiössäni kuvia hänen selästään.
Onneksi edes ne muutamat. Yhden niistä tein jonakin aamuna, kun hän vielä nukkui vuoteessani, ja peitto ei verhonnut selän kaarta. Katselin vain lumoutuneena. Ja piirsin. Ja, toivoin, ettei hän ihan vielä heräisi, jotta saisin työni valmiiksi. Ja, kun sain sen valmiiksi, aloin toivoa, että hän jo heräisi :)

--- --- ;)

Vieläkin näköjään, kuvista erotan, että se selkä oli poikkeuksellinen naisen selkä.
Dali oli lumoutunut vaimonsa selästä, joka oli Dalin mielestä täysin poikkeuksellinen täydellisyydessään. Hän työsti sitä uudelleen ja uudelleen. Ja, minun täytyy sanoa, että hänen vaimonsa selkä todellakin oli aivan poikkeuksellinen. Se on kaunis, ja lumoaa minutkin katseellani kulkemaan sen pintaa. Se on täydellinen ja elävä, jokaisella kaarellaan, muodollaan, muotojen varjoilla ja olemisellaan… Mutta, olen nähnyt yhden vieläkin kauniimman. Mykistävän kauneudessaan. Dali olisi kateellinen, jos tietäisi ;)

Se selkä pakotti minua tutkimaan viivoin. Piirtämään. Täydellinen selkä ja naiseus täydellisenä selässä. Lumoavan mykistävä kauneudessaan. Naisellisuus täydellisenä selän jokaisessa solussa, ja solujen suloisessa liikkeessä.

Niitä vanhoja piirustuksia katsoin nyt. Onneksi ne löytyivät vielä :)

Ja seuraava lupaukseni:
terveisiä siltä toiseltakin kauniilta Ladyltä.

J.K

Se näistä pienistä ja kauniista nykyisistä ja menneistä ohitsekiidoista :) Niitähän on, ja tulee, paljon – itse kullakin :) Enää en lupaa mitään. Minä vain kirjoitan.
Ja hyvinkin todennäköisesti tulen pian poistamaan tämän postaukseni, sillä lupaukseni olen täyttänyt, mutta en ole luvannut, että postaus jäisi tähän pysyvästi :)