Osa II: Karhupuisto

Niinpä sitten eräänä toisena päivänä meninkin Karhupuistoon kahville. Karhupuisto on se puisto Helsingissä, mitä on koko talven torstai-iltaisin näytetty Kotikatu-tvsarjassa. Se puisto, missä on sellainen iso veistos mesikämmenestä. Ja, kukkia, nurmikoita ja Cafe.

Olen kuullut, että Karhupuisto olisi joskus menneisyydessään ollut hoitamaton pieni puisto. Sellainen, jossa olisi kuulemma levähdelleet taivaanrannan maalarit ja muut toisinaan jostakin syystä väsyneet, jotka levähdellessään olisivat janoaankin sammuttaneet eväspulloistaan. Että, se olisi ollut epäsiisti ja hoitamaton puisto.

Sitten, kuulemma, paikalliset asukkaat olivat keksineet laittaa Karhupuistonsa kuntoon. He olivat siistineet puiston, ja alkoivat siellä kasvattaa kukkiaan. En tunne dokumentaatioita, mutta olen kuullut, että puiston kukkaistutukset olisivat paikallisten asukkaiden aivan omia istutuksia: että kukin on saanut käydä siellä istuttamassa mitä kukkia haluaa. Ja, että kukin hoitaa kukkamaata kitkien rikkaruohot, ja kastellen kukat. En tiedä onko se totta, mutta niin on kerrottu. Ja, ainakin puisto kukoistaa :)

Ja, siellä kauniissa pienessä puistossa on penkkejä. Ja penkeillä iloisen näköisiä vanhuksia ja keski-ikäisiä ja vähän nuorempiakin, ja lapsia. Ja, BearPark Cafella on pöytiä ja tuoleja ympärillään. Ja siellä myydään kahveja ja naposteltavaa. Ja sanomalehtiäkin on kai luettavaksi.

Se puisto on kyllä kiva levähdyspaikka. Se on kaunis keidas keskellä kivistä kaupunkia. Ja, siellä on mukavia ihmisiä :)

Siellä minäkin kävin kahvilla. Ja, katselin myös ohitse meneviä raitiovaunuja, että mahtaisinkohan nähdä sitä yhtä, jota niin harvoin näkee…

J.K. Käpylän kyläjuhlilla myyntipöytiä oli kadulla, jossa kulki raitiolinja. Kuulin, kun joku kysyi huolestuneena toiselta, että tännehän voi tulla raitiovaunu, että eikö tämä ole vaarallista, kun ollaan tällä tavoin keskellä katua. Ja, toinen siihen vastasi lyhyesti tokaisten: ”ei se spora tänne tule”.

Ja, kun iltasella lähdin kyläjuhlilta hyvällä mielellä Wigwamin upeat saundit vielä päässäni soiden, ja maleksin väenpaljouden keskellä, niin joku meni kadulla raitiovaunupysäkille, kun muut menivät tien toiselle puolelle bussipysäkille. Ja, joku huusi tuolle raitiovaunua kaipaavalle, että hei kuule, ei siihen tule raitiovaunua, että tule bussipysäkille vaan! Ja, toinen vastasi kuitenkin tarkistavansa pysäkin aikataulusta, että jos raitiovaunu kuitenkin tulisi. Siihen toinen huusi lyhyesti ja salaperäisesti: ”Ei se spora kulje! Turhaan sitä katsot!” Ja, toinen hämillään jätti sporapysäkin ja sanattomana kiirehti bussia odottavan ihmislössin luokse…
Niin ne kaupunkilaiset tokaisevat siitä sporasta, ja legendat syntyvät, vahvistuvat ja elävät ;)

Tiedetään, että on se spora, joka kulkee, kun kulkee. Ja, yleensä se ei kulje, eikä sitä ainakaan kannata jäädä odottamaan, jotta kulkisiko se, sillä sitä sporaa tuskin näkee…