Uunisaaren kahvila

Uunisaaren kahvilaan ei sovita tapaamista, vaan sinne mennään tapaamisella. Sinne piipahdetaan kävelyreissulla. Tai, sinne tehdään lauttaretki. Tai käväistään kesällä uinnin ja auringossa olemisen välillä nauttimassa varjosta ja virvokkeista.

Uunisaari on siis saari aivan Helsingin edustalla.

Osittain ympyrän muotoisen kahvilan seinät on lasitettu ikkunoiksi. Istuit kahvilassa missä tahansa, näet ulos: merta, puita, rantaa, Helsingin kaupunkinäkymää… Kahvilan nettisivulla tätä kutsutaan hienosti panoramanäkymäksi :)

Kahvilassa asiakkaat söivät oikeaa ruokaa, erityisesti kalakeittoa. Kalakeitto myös tuoksui kahvilassa. Minä pidin siitä tuoksusta – joku toinen ei ehkä pitänyt. Suurin osa asiakkaista kahvitteli. Ulkomaalaisia oli paljon – turisteillekin mieluisa ympäristö: uniikkia saaristolaiskokemusta ;)

Tiski on pitkä. Tarjonnan kohdalla ei ollut myyjää, joten jos jollakin asiakkaalla olisi ollut jotakin kysyttävää tarjonnasta, hänellä ei ollut siihen mitään mahdollisuutta. Kun tarjonnan yhteyteen ei oltu tehty merkintöjä laktoosittomien tuotteiden kohdalla, oli yksinkertaisesti jätettävä lautanen tyhjäksi ja jonotettava kahvikupillisen ja tyhjän lautasen kanssa kassalle. Kun oma vuoro tuli kassalla, vasta silloin tarjoutui mahdollisuus kysyä onko heillä laktoosittomia tuotteita. Ja, kun heillä oli korvapuustit (äärg, taas örkkyjä!!!) ja munkit laktoosittomia, maksoin kahvista ja korvapuustista, ja palasin sitten takaisin päin tiskillä jonottavien ihmisten väliin ängetäkseni ja ottaakseni sen korvapuustin…

Puu- ja lasirakenteisessa kahvilassa eivät asiakkaiden puheensorinat kaikuneet. Radio oli päällä, mutta se ei pauhannut kovin isoäänisesti – siis rauhallinen kahvila siitä huolimatta, että asiakkaita oli paljon ja koko ajan tuli uusia toisten poistuessa kahvittelunsa jälkeen.

Ja kahvi. Voi hyvä ihme, että se oli hyvää! Kahvi oli niin hyvää, että äärimmäisen harvoin kahviloissa niin hyvää kahvia saa! Tässä kahvissa maistui kahvi. Siinä tuoksui kahvi. Se oli pehmeää ja täydellistä, kahvia parhaimmillaan. Nautittuamme tämän poikkeuksellisen ihanan kahvielämyksen, otimme santsikupit. Tätä kahvia halusi ehdottomasti juoda toisen kupillisen! Ja, kun santsikupillista maistoi, niin.. voi Tsiisus! Se oli niin kamalan pahaa litkua, että meinasin pärskäyttää sen suustani ulos sen sileän tien!

Miten tämä oli mahdollista? Ensimmäinen kupillinen oli taivaallinen kahvinautinto, ja toinen kupillinen oli kahvin irvikuvalitkua.

Santsikupit olivat toisesta ”pannusta” kuin ensimmäiset kupit. Ensimmäinen pannullinen oli onnistunut täydellisesti, toisessa pannullisessa oli mennyt selkeästi veden ja böönien määrät sen verran sekaisin, että vettä oli bööniin nähden aivan liikaa.

Tässä kahvilassa kahvia ei keitetä pannuissa, vaan sellaisissa pyöreissä kahvisammioissa, eli säiliökeittimissä. Ehkä ensimmäisen sammion kahvi oli sammion pohjalta niitä viimeisimpiä kuppeja, ja kahvi oli aromisoitunut sammion pohjalla: kahvi oli kylläkin vallan tuoretta, eikä pitkään seissyttä (kahvilassa oli koko ajan paljon asiakkaita, joten siellä ei kahvi ehtinyt seisoa sammioissa)? Ja toinen sammio oli sitten varmaankin juuri keitettyä, jossa kahvi ei ollut aromisoitunut yhtään? Jos säiliössä juuri keitetty kahvi on aluksi aromatisoitumatonta litkua, silloin olisi syytä vaihtaa säiliökeittimet sellaisiksi, että keittimestä jo ensimmäiset kupilliset olisivat hyvää kahvia.

Mikä sitten olikin selityksenä sille, että ensimmäisestä säiliöstä sai poikkeuksellisen hyvää kahvia, ja toisesta sai sellaista litkua, jota ei olisi missään nimessä tullut myydä asiakkaille… en tiedä.
Oli siis poikkeuksellinen kahvilakokemus kahvin laadun suhteen.
Siksipä aion kesällä mennä Uunisaaren kahvilaan uudelleen. Täytyyhän minun saada tietää saako sieltä hyvää kahvia, huonoa kahvia vai tavanomaista kahvia.

Ehdottomasti suosittelen retkeä Uunisaaren kallioille ja rannoille. Ja piipahtamista kahvilaan joko kahville, viinilasilliselle tai sitten syömään. Niin kiva ja erilainen ympäristö Uunisaaren kahvila kuitenkin on. Ja, Uunisaaren kalliot ovat ihania :)