Vuotalon kahvilassa

Kävin Vuotalossa sisustussuunnittelija, kuvataiteilija Carita Langinauerin taidenäyttelyssä. Ja, toki, niin pitkän matkan, ja hyvää mieltä tuottavan näyttelyn* jälkeen, jäin myös Vuotalon kahvioon kahville. (Niin, Vuosaarihan itsessään on itä-Helsingissä)

Vuotalo on Vuosaaren keskustassa sijaitseva kaupungin kirjasto- ja kulttuuritalo, jossa on monenlaista toimintaa. Kahvila on ensimmäisessä kerroksessa.

Netistä ei löydy Vuotalon kahvilan esittelyä. Vuotalon nettisivuilla kahvilan olemassaolo vain mainitaan. Vuotalon kirjaston nettisivuilla oli yksi valokuva kahvilan tiskistä. Ja, nettisivulla sen nimeksi kerrotaan Pokkarikahvila. Hämmennyin, sillä minulle jäi mielikuva kuin kahvilan lasiovessa olisi lukenut jokin toinen nimi…

Kaikista näkemistäni kirjastojen yhteyteen sijoitetuista kahviloista tämä poikkesi edukseen siinä, että siellä oli kirjahyllyjä ja kirjapöytiä. Osa kirjoista oli suoraan painosta ja osa niistä oli käytettyjä. Ja, kirjat olivat myynnissä. Toisin sanottuna, kahvilassa toimi pieni kirjamyyntipiste.
Se loi omaa viehättävää tunnelmaa kahvilaan.

Kahvilan kaksi seinää ovat pääasiassa ikkunaa, joista aukeaa näkymää Vuosaaren keskustan asfaltille, kauppakeskukseen ja ikävän näköiseen koulurakennukseen (miksi ihmeessä arkkitehdit ovatkin suunnitelleet kouluista niin ruman ja vastenmielisen näköisiä? Lapset ja nuorethan joutuvat olemaan koulussa monta vuotta lähes joka ikinen talvinen arkipäivä, jotta kuvittelisi, että talon käyttäjille, nuorille ja lapsille, suunniteltaisiin jotakin miellyttävämpää, vaan ei!). Näkymät eivät siis ainakaan näin keväällä olleet mitään mielenkiintoisia ja silmää hiveleviä. Joitakin puliukontapaisia istuskeli läheisellä penkillä ja nuorisoa kulki edes takaisin. Siinä ne näkymät sillä kertaa.

Kahvilassa tuolit pyöreiden pöytien ympärillä olivat hyvin istuttavia, istahtamista tukevia. Kahvilan päätypuolella oli aivan oma olohuonemaisuutta tapaileva osansa, jossa oli pehmustettuja tuoleja ja matalampia pöytiä.

Jotkut asiakkaat pelasivat shakkia. Ja, siirtojensa välillä silmäilivät asiakkaita. Joku asiakas luki sanomalehteä kahviaan juoden. Eräs tutki kirjahyllyjen kirjoja. Tunnelma oli leppoisa.

Tiskille saapuessani huokaisin jo kyllästymisestä nähtyäni korvapuusti tarjottimen. Tietenkin tässäkin kahvilassa laktoositon tarjota merkitsisi korvapuusteja! Ja kuka niitä jaksaa jatkuvasti syödä!
Niinpä päätinkin ottaa suolaista syömistä kahvin kanssa, enkä edes kysynyt makeaa laktoositonta syömistä. Tarjoilija kävi useamman kerran takahuoneessa tarkistamassa eri tuotteista ovatko laktoosittomia vai eivät. Lopulta tarjottavista löytyi laktoositon vuohenjuustopatonki.

Patonki oli ainakin hintansa väärtti :) Vuohenjuustoa oli runsaasti tuhteja palasia. Ja, kuinka hyvältä raaka punasipuli maistuikaan vuohenjuuston kanssa! Ja, muut täytteet patongissa olivat myös tuoreita ja hyviä.
Ja kahvi sitten. Se oli hämmästyttävän hyvää. Se oli parempaa kuin kahviloissa yleensä kahvit tapaavat olla. Minulla oli siis onnea kahvin suhteen :)

Kahvilan tarjoilu ei ollut kovin monimuotoista. Isot, tuhdit patongit oli selvästi tehty kunnon lounasvaihtoehdoiksi heille, jotka kaipaavat oikeaa lounasta. Makeiden syömisten esillepano ei myöskään vaikuttanut kovin runsaalta – mutta oletetaan, että kahvilassa tiedetään paljonko vuorokaudessa on menekkiä, ja laittavat tarjoilun moninaisuuden sen mukaisesti.

Mitä toivoisin, niin sitä, että laktoosittomat tarjonnat merkittäisiin tiskille jo valmiiksi pienin lappusin, jotta ostotilanteessa ei asiakkaan tarvitsisi kysellä myyjältä, ja myyjän laukata takahuoneessa tarkistamassa, mikä tarjottavista olisi laktoositonta ja mikä ei. Siten säästyisi vaivaa asiakkaalta ja myyjältä. Ja, muut asiakkaatkin tiskillä olisivat tyytyväisiä, kun ei tarvitsisi pitkään odotella omaa vuoroaan.

Kahvila on pieni mukava kahvio, jossa vallan hyvin viihtyy istahtamassa hyvän kahvin äärellä.
47-paikkainen kahvila myös toimii tilausravintolana A-oikeuksin.

*Langinauerin näyttely oli muotokuvanäyttely, jossa työt olivat öljyvärimaalauksia ja muutamia hiilitöitä. Mallit istuivat erilaisissa mukavan näköisissä tuoleissa, eri miljöissä. Kuten muotokuvissa on tapana, mallit olivat kovin arvokkaita, suloisia, viisaita, vekkuleita ja … Ja kaikki mallit olivat koiria ja kissoja :)