Suuri syntikeskustelu :(

Eilen televisiossa Suuri Uskontokeskustelu, joka herätti ajatuksia, ja lopulta tunteitakin, kun se muuttui Suureksi Syntikeskusteluksi.

Kaksi suomalaista fundamentalistikristittyä sanoivat, että homojen rakkaussuhteita ei saa siunata, koska homot tekevät syntiä. Synti näille fundamentalisteille merkitsi sitä, että homot harjoittaisivat keskenään seksiä.

Miksi sitten kirkossa vihitään avioliittoon heteroita, jotka elävät Raamatun syntikäsitysten vastaisesti, ja eivät koskaan halua synnin tekemisestään luopua? Miksi heterosyntisiä vihitään ja siunataan, mutta homosyntisiä ei vihitä, eikä siunata?

Tiedättehän, suurin osa heteropariskunnista, jotka saavat kirkolliset häät/vihitään kirkossa, ovat ihmisiä, joita ei Jumala kiinnosta, eikä Raamattu, eikä Raamatun mukaiset syntikäsitykset. He tekevät iloiten ja nautiskellen syntiä elämässään, eikä heillä ole pienintäkään aikomusta kokea tekevänsä syntiä, vaan pitävät kaikkea jokapäiväistä Raamatun vastaista elämäänsä luonnollisena nautintonaan ja etuoikeutenaan. Ja, heitä kirkko siunaa ja vihkii mitä suuremmalla hartaudella :)

Tämän hetkinen kirkon käytäntö:
Kirkko vihkii ja siunaa ihmisiä, jotka aktiivisesti tekevät kirkon syntikäsitysten mukaista syntiä ja jotka eivät hitustakaan Raamatusta tai Jumalasta välitä. Kirkko ei vaadi heiltä synnin tekemisen lopettamista siunauksen ja vihkimisen ehtona. Kirkolla on näille syntisille kuitenkin yksi ehto: heidän on oltava heteroita.

Onpa siis ristiriitaista, kun kirkko ei siunaa ja vihi homopareja ja vetoaa tässä homojen syntisyyteen. Onhan se nyt selvää, että uskovaiset homot tekevät vähemmän kirkon syntikäsitysten mukaista syntiä elämässään kuin tekevät heterot, jotka uskossa eivät ole! Ja, siitä huolimatta näitä heteroita vihitään kai joka viikko Suomen kirkoissa, mutta syvästi uskovaisia homoja ei! Mitä epäjohdonmukaisuutta ja epäloogisuutta!

Kirkko harjoittaa tietoista ja aktiivista vähemmistöseksuaalien syrjintää:

Kirkko vaatii omiin tulkintoihinsa perustuvien Raamatun käskyjen ja syntikäsitysten noudattamista vain homoilta, mutta heteroilta kirkko ei sitä samaa vaadi: heterosyntisiä siunataan ja vihitään, homosyntisiä ei siunata ja vihitä.

Jos kirkko haluaa lopettaa vähemmistöseksuaalien tietoisen syrjinnän, sen tulee joko

A. alkaa siunata ja vihkiä homopareja ja lesbopareja
tai
B. lopettaa siunaamasta ja vihkimästä heteropareja, jotka eivät ole osoittaneet toimivansa elämässään Raamatun syntikäsitysten vaatimusten mukaisesti

Jos kirkko alkaisi toimia B-vaihtoehdon mukaan, silloin kirkon tulisi perustaa jonkinlainen Syntikomissio seurakuntiin. Syntikomissio seuraisi ihmisten elämää: noudattavatko he Raamattua vai eivät. Jos heterot noudattavat Raamatun syntikäsityksiä (ts. eivät tee kirkon mielestä syntiä aktiivisesti ja tietoisesti), silloin heidät voitaisiin vihkiä avioliittoon. Mikäli nämä heterot tekevät tietoisesti Raamatun vastaisia tekoja, silloin heitä ei vihittäisi avioliittoon.

No, selväähän on, että kirkko ei halua mennä keskiaikaiseen toimintatapaansa takaisin ja perustaa Syntikomissiota – luojan kiitos ;). Siksi kirkolle jää, loogisesti, vain vaihtoehto A: vähemmistöseksuaaleihin tulee soveltaa samoja vaatimuksia kuin heteroihinkin, ts. heitä voidaan vihkiä ja siunata siitä huolimatta, että he tekevät tietoisesti Raamatun vastaisia tekoja kuten suurin osa suomalaisista vihittävistä heteroistakin tekevät.

Nyt kirkko soveltaa Raamatun vaatimuksia ihmisiin valikoiden: homoilta vaaditaan elämää, jossa he eivät tietoisesti harjoita synnin tekemistä, ja heteroilta ei tätä vaadita, vaan heidät siunataan ja vihitään huolimatta siitä, että he tekevät tietoisesti syntiä.

On kestämätöntä ja ristiriitaista kieltää homoilta siunaus ja vihkiminen perusteella, että he toimivat tietoisesti Raamatun vastaisesti, kun yhtäaikaisesti heteroilta ei siunausta ja vihkimistä kielletä samoin perustein.

Minähän itse olen sitä mieltä, että kristilliset käsitykset synnistä perustuvat aina Raamatun tulkintoihin. Ja, uskontokeskustelussa Irina Krohn aiheellisesti kysyikin fundamentalistikristityiltä, että mikä ihme heidät oikeuttaa oman subjektiivisen Raamatun tulkintansa soveltamisen toisiin ihmisiin. Siihen eivät fundamentalistikristityt kyenneet järjellisesti vastaamaan. Eivätkä he koskaan siihen kykenekään järjellisesti vastaamaan.

Eilisessä keskustelussa arkkipiispa Paarma sanoi, että kirkon suhtautuminen homouteen ei tule muuttumaan, vaan muutos vaatii kymmenien vuosien prosessin. Hän siis on jo nyt, etukäteen, päättänyt, että kirkon asettama seksuaalisuutta tutkivan ryhmän työ ei tule muuttamaan homouteen suhtautumista kirkossa. Jos tutkimustyön ei sallita johtaa muutoksiin, niin miksi sitten tehdään tutkimustyötä? Voiko yksi mies päättää niin paljon? Onko Suomen ev.lut. kirkko kuin katolinen kirkko: yksi mies päättää, ja muut noudattavat hänen tahtoaan?

Ja, se mitä mieltä minä olen Raamatun ns. jumalallisesta luonteesta tai alkuperästä, jää tästä kirjoituksesta ulkopuolelle ;) Niin ollen en tässä ole ottanut kantaa syntikäsitysten perusteisiin laisinkaan. Kiinnitän vain huomiota kirkon harjoittaman toiminnan epäjohdonmukaisuuteen siinä, että kirkko vaatii syntikäsitystensä noudattamista vihkimisen ehtona vain homoilta, mutta heteroilta sitä ei vaadita.
Mielipiteeni ja analyysini käsitteestä synti – ne jätän hulppeasti tässä pois, kuten myös mielipiteeni Jumalasta, Jumalan olemassaolosta ja muusta sen kaltaisesta ;)

Vaan, sen kirjoitan, että kaikki syntikeskustelut tulisi aina perustua keskustelijoiden tietoisuuteen siitä, että käsitys synnistä on inhimillinen eikä jumalallinen, sillä nämä käsitykset perustuvat Raamatun tulkintoihin, ja kuvitelmiin (toiveisiin, pelkoihin etc.) Jumalan käsityksistä, eivätkä ne siten suinkaan ole Jumalan käsityksiä, eivätkä edusta Jumalan käsityksiä.