Mukavista pienistä synneistä, enkeleistä, ja asenteesta

Mielessä alati pyörivä biisi voi todella olla pahimmillaan piinaava. Ehkä se on kuin pakkoneuroosi? Tiedostamattomasta mielestä lähtöisin. Lähes kuin autonomisen hermoston säädeltävissä: tietoinen minä ei sitä kykene määräilemään…

Tai sitten, sellainen mielessä alati soiva biisi, on pikkaisen kuin synti.
Ensin siitä on nauttinut täysin siemauksin ja nautintoa tuntien. Sitten siitä pikkuhiljaa tulee jokapäiväinen, tai arkinen. Ja alkaa kyllästyttää. Hohdokkuus ja nautinnollisuus katoavat. Sitä rasittuu, ja tahtoo päästä siitä eroon. Mutta, eihän siitä enää eroon pääse. Siitä on jo tullut tapa! Kun nautinnosta tulee tapa, se ei enää olekaan hohdokasta ja mielihyvää tuottavaa. Se vain on. Tapa.
Niin kuin tosiaan toisinaan pienille ja mukaville synneillekin on tapana käydä ;)

Mutta, minäpä olin aurinkoisessa kevätpäivässä. Tuulettomassa kevätpäivässä.
Jäistä sulautuva meri, ja kalliot. Kallioissa vanhoja raapustettuja kirjoituksia: menneiden aikojen grafiitteja. Rakastuneiden nimiä kalligrafisin kirjaimin. Nimiä ja vuosilukuja.
Kirkuvia lokkeja. Nauravia lapsia. Levollisia aikuisia. Tuulettomassa kevätauringossa.

Lämmin kevätpäivä vei minulta vanhan laulun pois. Iltapäivä toi uuden laulun. Se alkoi hiljaa, mutta varmasti. Se alkoi ihanasti ;)
Tuttua tutumpi, ja sanat ulkoa opitut.

Ja, illalla, yön sylissä, nukahduksen läheisyydessä, minä mielessäni sitä vielä hyräilin. Nukahdin.

Eikä se laulu ole minusta vieläkään kokonaan päättynyt. Eikä sen tarvitsekaan päättyä, kun se on kerran minussa alkanut. Tämä saa soida. Tätä saa mieleni laulaa. Laulaessani on levollinen ja hyvä olo. Kotoisa. Ja, sitä minä ääneeni nytkin hyräilen:

Det bor en ängel i mitt rum
Hon har sitt bo ovanför mitt huvud
Hon gör mej lugn
och hon viskar till mej
allt det jag säger dej

Det bor en annan i min kropp
Hon har den vackraste av själar
Hon har kärlek och hopp
och hon berättar för dej
hur mycket jag älskar dig

Det bor en ande vid min fot
som blåser värme över huden
det kittlar och du såg att jag log
Men när hon andas på mej
är det för att du ska komma
och värma dej

Här är jag med allt det andra
som gör en männsika hel
Och jag hoppas
jag hoppas att du orkar
och att ängeln i rummet
det är henne
du ser

-Dahlgren-

J.K. Rakas Yökirja, kun nyt kuitenkin tässä on hieman leideistä ja biiseistä kysymys, niin ei kai Kaija Koota voisi olla samassa yhteydessä mainitsematta, sillä kukapa ei olisi joskus onnellisena todeksi elänyt ja lauleskellut… ”Tiedätkö olevasi taivas sisälläni, kun vanha taivaani olikin vain kulissi”… Ja, jos joku ei ole sitä vielä todeksi elänyt, niin olisikohan jo korkea aika … ;)

P.S) Z:talle kiitos mainion terapiasivuston tiedosta :) Vertaistuki on tällaisissa kriisitilanteissa sangen tarpeellista :) Jos piip-biisi ei olisi luonnollisia teitään poistunut mielestäni, olisin kokeillut terapiasivustossa näkemälläni Tapani Kansan reippaalla kappaleella Tulkaa tytöt takaisin tukahduttaa piip-biisin mielestäni… Oli, by the way, ihana lukea Z:tan blogista, elävä kuvaus paikan päältä Tanssii tähtien kanssa showsta :) Minulla jäi tämän ainoan kerran se näkemättä :( Edellisellä kerralla, viikko sitten, minä jopa otin ja äänestin Jonea, jottei hän tipahtaisi… Jonessa on parketilla upeaa tyylikkyyttä ja charmia. Asennetta.

Ja itse ohjelmahan on upea! Rakastan niitä tansseja, pukuja ja sitä, kuinka kömpelöstä entisestä futispelaajastakin, tai rahvaasta rokkijätkästä, astuu esiin heidän sisäinen upea Herrasmies Tanssijansa. Tanssissahan on aina ensin ja koko ajan kysymys asenteesta. Siitä, että löytää sen asenteen itsestään, ja antaa sen tulla ulos. Antaa sen näkyä kehon kielessä, ja eleissä. Ja, niin vain saivat opettajat oppilaansa löytämään tuon asenteen :) Sitä on ollut ihanaa katsoa.
Telemarkilaisten ladyjen ja upeiden miesten mallikas ote ja asenne elämään ja tanssiin on sellaista, mikä on yksi viehättävämpiä Oulun tuotteita muulle maailmalle :) Sitä se on ollut vuosikymmenet Asko ja Salme Raukovaaran, ja monien muiden tanssille itsensä menettäneiden väsymättömän, iloisen ja antaumuksellisen työn ja toiminnan tuloksena… Ja, ihanaa on ollut myös se, että Tanssii tähtien kanssa –ohjelmassa on saanut kuulla, pitkästä aikaa, oikiaa oulua niin tuomariston kuin tanssin opettajienkin suusta :)