Uudenmaankadulla

Bar9:n nettisivun teksti on oivallisesti valittu: se ei kuvaa Bar9:ää, mutta kuitenkin luo mielikuvan siitä, että teksti viittaisi myös Bar9:ään. Ja, kuvat, viekoittelevan tekstin lisämausteena, herättävät houkutuksen päästä todelliseen italialaiseen Pikakahvilaan Helsingissä.

Astuimme sisään ja seisoin hetken hämmentyneenä. Kuraisen likainen lattia oli vallitseva ja katsetta kiinnittävä elementti. Katselin pysähtyneenä tilaan, johon saavuimme, ja avoimen likaisen lattian sivustoilla oli pelkistettyjä pieniä pöytiä koruttomassa, sisustuksettomassa ilmapiirissä. Toisella reunalla korkea baaritiski.

-Saluuna, ajattelin. Olemme tulleet likaiseen ja kuraiseen saluunaan. Ja, mietin jo, että pitäisikö vaihtaa heti paikkaa, jotta saisimme kunnolla keskustella hyvässä ympäristössä...

Kahvia sai kyllä, mutta Henkilökunta tarjosi ei oota, kun kysyimme syötävää kahvin kanssa. Kahvin siis saimme juoda kahvina, ilman mitään syömistä... Pöytä oli pieni ja koruton. Tuolit Pikakahviloiden tuoleja. Ikkunapaikoilla oli persoonallisen ihanat puupenkit, joissa oli hyvä istua, vaikka pehmusteita ei ollutkaan.

Selväähän on, että jos Italiassa kahvilassa jätetään suurehko katseita keräävä avoin tila tiskin ja pöytien väliin, niin Suomen talvioloissa se aiheuttaa katastrofin: asiakkaiden kengistä kulkeutuva lumi sulaa lattialle, lattia velloo kurassa, ja kun se on tietoisesti jätetty avoimeksi tilaksi, johon katse joka pöydästä jatkuvasti kiinnittyy, niin saluuna-tunnelma on taattu... Vain sylkykupit tiskin ääreltä puuttuivat ja stetson-hatut ja miesten jaloista buutsit kannuksineen...

Sisustamattomuus sisustuksena? Tietenkin sisustamattomuutta voi hienosti kutsua vaikka näinkin: italialaistyyppinen pelkistetty, koruton funktionaalinen Pikakahvila… Sisustamattomuus ja pelkistetty interiööri on tyypillistä Pikakahviloissa. Tällä interiöörillä johdatellaan siihen, että asiakkaat eivät viihtyisi pöydissään liian hyvin, vaan joisivat kahvinsa suhteellisen nopeasti ja jättäisivät paikkansa jo seuraaville asiakkaille. Sisustuksettomuuden, pelkistetyn sisustuksen eräs toinen funktio on ohjata asiakkaita katselemaan toisiaan. Tällainen pelkistetty sisustus parhaimmillaan toimii hyvin ja tarkoitustaan vastaavasti.

Seinillä oli kehystetyt kuvat Sibeliuksesta ja Madetojasta. Muuta, silmiin pistävää, ei mieleeni jäänyt. Mietin kahvitellessani, miten Sibelius ja Madetoja liittyivät saluunoihin tai italialaisiin koruttomiin baareihin, mutten keksinyt ;) Sitten ajattelin, että olisivatkohan he istuksineet joskus tässä talossa… Yllättävää kyllä, vaikka Bar9 on selkeästi tehty Pikakahvilaksi (jos kahvilaksi nyt laisinkaan), keskustellessamme oli sellainen olo kuin viereisessä pöydässä ei kuultaisi meidän jutustelujamme :) Ehkä kyseinen mielikuva johtui siitä, etten itsekään kuullut heidän keskustelujaan...

Olimme paikalla juuri klassisen lounasajan loppupuolella. Jotkut söivät keittoa, ja muutamat jotakin muuta. Jotkut miehet hörppivät alkoholia pelkästään. Bar9:ssä saa tupakoida. Ilmastointi oli ainakin meidän pöytämme kohdalla niin hyvä, että kovinkaan voimakasta tupakan hajua ei ollut, eikä sitä niin ollen tarttunut vaatteisiinkaan :) Kahvi ei ollut seisonutta, eikä millään tavoin tavanomaisesta kahvista poikkeavaa. Expressokin oli tavanomaista, eikä mitään valitettavaa eikä kehuttavaa siinäkään. Ja, vaikka henkilökunta tarjosikin ei oota, niin henkilökunta oli kyllä todella mukavaa ja iloista :)

Miehinen paikka. Yksinkertainen ja koruton. Epäsiistin lattian, sisustuksettomuutensa ja pelkistetyn baaritiskin tähden, saluunan kaltainen. Kun ympäristö oli pelkistetty ja kun mitään katsottavaa ei ollut, niin miehinen asiakaskunta kyllä veti katseen puoleensa (niukalla sisustuksella johdatellaan siihen, että katseella ei ole lepopaikkaa, vaan katse keskittyisi toisiin ihmisiin). Sillä, asiakkaista suurin osa oli miehiä. Ja, sehän on kiva ja positiivinen asia! Kahvilat kun Suomessa tuppaavat olemaan niin naisistuneita paikkoja. Täällä saa silmänruokaa asiakkaista ne, jotka tykkäävät katsella originellien näköisiä miehiä ;) Tämä on onnistunut juttu Bar9:ssä, ja pidän siitä. Tosin, paikan asiakaskunta on miehinen kai juuri siksi, että paikka on enemmänkin baari kuin kahvila ;)

Myöhemmin, käyntimme jälkeen, kuulin kahdeltakin mieheltä, että he käyvät silloin tällöin Bar9:ssä alkulasillisilla ennen kuin menevät jonnekin toiseen paikkaan. Että se on sellainen alkupaikka paremminkin kuin kahvila.

Koska Suomen talvi tuo kurat lattialle, kannattaisi paikassa kuitenkin harkita pientä sisustusmuutosta. Talvemme olosuhteissa lattian jättäminen katseita kerääväksi sisustuselementiksi (jättäminen se avoimeksi siten, että joka pöydästä katse kohtaa avoimen lattian) ei ole järkevää, koska lattia on kurainen. Jos esim. joka toinen pöytä olisi hieman pidempi, niin silloin pöydistä katse ei ylettyisikään kuraiseen lattiaan, koska pöytien reunat estäisivät näkemästä kuralattiaestettiikkaa. Oletanpa sisustussuunnittelija Matti Kulovedeltä löytyvän luovan iloisia ideoita uuteen sisustukseen talvikuukausien kuralattiatkin huomioiden!

Käyntimme perusteella on todettava, että kahvilaa en sieltä löytänyt, en edes kunnon Pikakahvilaa, vaikka nettisivu siihen viittaakin. Ja, kun tarjotaan ei oota, tulee huono fiilis. Ja, alussa luotu huono fiilis tuppaa olemaan luonnoltaan sellainen, joka vaikuttaa koko kahvilakäynnin ajan. Ehkä kesäisin, kun lattia ei ole niin kurainen, tämä on pikakahvitteluun oiva paikka?

Olin, ja olen edelleen, hämmentynyt Bar9:n nettisivun ja paikan todellisuuden välisestä ristiriidasta.
Nettisivu lupaa italialaista kahvilaa. Paikan päällä tarjotaan ei oota. Nettisivu lupaa kahvilaa ja ruokaravintolaa. Paikan päällä hallitseva elementti on kurainen lattia, joka luo epäsiisteyden mielikuvaa.
Pelkistetty, sisustukseton interiööri toimii loistavasti nettisivun kuvissa. Paikan päällä kuraisen lattian ympärillä on pieniä pöytiä, eikä pelkistetty ympäristö enää houkuttelekaan kuten kuvassa... Bar9 on loistava esimerkki siitä, miten toimii hyvä nettisivu: se lupaa paljon.
Nettisivu lupaa kahvilaa. Mutta mikä paikan päällä viittaisi kahvilaan? Ei paikasta vielä kahvilaa tee se, että muun ohessa on kahviakin tarjolla. Suurin osa asiakkaistakin juo jotakin ihan muuta kuin kahvia...

Mutta - testaanpa kesäolosuhteissa uudelleen Bar9:n. Silloin se ei liene ole niin kurainen, eikä enää saluunatunnelmainen? Ehkä se silloin täyttää persoonattoman Pikakahvilan ominaisuudet ja Henkilökunta tarjoaa kahville kaveriksi edes jonkinlaisen italialaisen version voileivästä tai croisantista... tiedä häntä...

Summa summarum:
1) Oikeassa kahvilassa Henkilökunta ei tarjoa ei oota, kun asiakas kysyy syömistä kahvin kanssa. Henkilökunta alkaa tarjota voileipiä, sämpylöitä, croisantteja, jäätelöä, suklaata… Mitä tahansa muuta kuin ei oota.

2) Oikean kahvilan ensivaikutelma ei ole epäsiisteys.