Sabina Spielrein

Helsingin Bio Cityssä on pitkään pyörinyt Sabina Spielreinin tarina, jonka joku aika sitten kävin katsomassa. Englantilaisitalialaisen The Soulkeeper: The True Story Of Sabina Spielrein ohjaaja on Roberto Faenza. Käsikirjoitus on huono ja elokuva ei ole hyvä, mutta Spielreinin elämästä saisi kyllä hienon leffan! Kuriositeetti: pääosan esittäjä muistutti välillä Sigourney Weaveriä nuorempana :)

Elokuva keskittyi Sabinan ja Carl Gustav Jungin rakkaussuhteeseen. Sabinan uraauurtava ja monipuolinen työ jäi käsittelemättä. Elokuvan loppupuolella siihen viitattiin, mutta siihenpä se jäikin. No, mikäs siinä: elokuva on järkyttävä rakkaustarina, joka tavalla ja toisella perustuu tosi tapahtumiin. Käykää toki katsomassa!

Mirja Rutasen kirja Mitä nainen tahtoo? Kolme naista Freudin koulussa, Otava 1995 kertoo mukavan luettavasti ja lyhyen napakasti Sabina Spielreinin elämätarinan.

Venäläinen Sabina Spielrein joutui 19-vuotiaana vuonna 1904 sveitsiläiseen Burghölzlin mielisairaalaan, jossa 30-vuotias, nuori ja komea, Jung toimi lääkärinä. Jungin diagnoosi Sabinalle oli psykoottinen hysteria. Tuohon aikaan psykooseihin päähoitokeinoina olivat eri tyyppiset vallan rajut potilaan ruumiiseen kohdistuneet hoitomenetelmät. Psykoterapiaa ei vielä ollut olemassakaan. Mutta – S. Freud oli kehittelemässä sellaista, ja Jung kiinnostui näistä kehitelmistä. Sabinasta tuli Jungin ensimmäinen potilas, johon hän sovelsi psykoterapiaa raskaiden ruumiiseen kohdistuneitten hoitomenetelmien sijasta.

Luova ja älyllisesti lahjakas Sabina taisteli terapiassa psykoottisuutensa kanssa. Ja, myös hän kiinnostui Freudin psykoanalyyttisistä menetelmistä. Sabina alkoi, terapiassaan toivuttuaan, opiskella lääkäriksi, vaikkakaan naisille lääkärin ammatti ei ollut vielä kovin soveliasta. Yhtä aikaisesti hän perehtyi psykoanalyysiin, mutta nyt lääkärin kannalta, eikä potilaana. Lääkäriksi valmistuttuaan hän oli Wienissä Freudin opeissa, ja hän toimi Keski-Euroopassa eri kaupungeissa psykoanalyytikkona. Vuonna 1923 Sabina palasi kotikaupunkiinsa Donin Rostoviin.
Venäjällä Sabina mm. opetti yliopistossa, perusti maailman ensimmäisen psykoanalyyttisiin käsityksiin pohjatutuvan koulun lapsille, toimi psykoanalyytikkona ja kirjoitti tieteellisiä artikkeleita. Hän oli psykoanalyysin uranuurtaja Euroopassa, mutta myös Venäjällä, jossa tapahtui suuria mullistuksia, joiden puristuksiin Sabinakin lopulta joutui. Vuonna 1937 Sabina ”katosi”, ja samalla hän jäi historian unholaan. Vasta 1980-luvulla hänet ”löydettiin” uudelleen, ja hänen katoamisensa ja kohtalonsa selvisivät: ensin kommunistit laittoivat hänet ahtaalle ja sitten saksalaiset tappoivat hänet ja hänen tyttärensä vuonna 1941.

Sabinan työura on mielenkiintoinen. Vain muutamia poimintoja siitä:
Kun Sabina vuonna 1911 hyväksyttiin Wienin psykoanalyyttisen yhdistyksen jäseneksi, hän oli hetken ainoa naisjäsen psykoanalyyttisessä herraseurassa. Sabinan tieteellinen esitelmä seksuaaliviettiin kuuluvien destruktiivisten yllykkeiden vaikutuksista julkaistiin 1912. Siinä ensimmäisen kerran esitettiin ajatuksia tuhoamis- eli kuolemanvietistä ja sen suhteesta seksuaaliviettiin. Myöhemmin Freud alkoi kirjoittaa kuolemanvietistä…
1921 Sabina aloitti työnsä Genevessä Rousseau-instituutissa, ja eräs hänen psykoanalyysinsä käyneistä oli Jean Piaget Pelkästään vuosina 1920-1923 Sabina julkaisi 11 psykoanalyyttistä artikkelia. Hänen viimeisin länsimaissa julkaistu artikkelinsa on Imagossa, vuodelta 1931.

Rutasen kirjasta saa lyhyesti ja sujuvasti tietoa Sabinan eriskummallisesta, sinnikkäästä, luovasta ja traagisesta elämästä. Kirja koostuu Sabinan tarinan lisäksi Marie Bonaparten ja Lou Andreas-Salomén elämäkerroista. Kaikki he olivat naisia, jotka etsivät itseään ja paikkaansa tavoilla ja keinoilla, jotka eivät tuohon aikaan vielä olleet kovin hyväksyttyjä naisille. Andreas-Salomé on näistä mielenkiintoisin, sillä hän oli tinkimätön itsensä etsimisessä ja hänen elämästään ei intohimoakaan puuttunut: hän seurusteli mm. Paul Reen ja Nietzschen kanssa…