Lontoon murteesta ja amerikasta on tullut Suomessa kolmas kaupunkikieli. Sen asema on vankkumaton ja varma. Liikkeet, yritykset, tuotteet, brändit... Lähes kaikkihan ne on nimetty Lontoon murteella tai amerikalla - kummaksi nyt sitten tahdottekaan sitä kieltä kutsua. Jotkuthan sitä jopa englanniksikin kutsuvat. Minä olen kutsunut sitä Lontoon murteeksi.

Toista kymmentä vuotta sitten Oulun keskustassa oli grilli, jonka katolla komeili isoin kirjaimin: Rape's Burger. Jo silloin Oulussa oli paljon ulkomaalaisia kävijöitä, sillä Oulu oli kansainvälisen teknologiakaupungin alkutaipaleellaan. Eipä siinä kai oululaiset mitään tuumineet, ne kun eivät vielä niin paljon osanneet Lontoon murretta, ja niinpä he kävivät Rapes's Burgerilla kapakoista lähdettyään, ja saivat maukasta murkinaa kupuunsa.

Ehkä siinä sitten kuitenkin useakin jo teki kyselyn Kaupungin Julkisivulautakunnalle, tai jollekin vastaavalle instanssille, kun ulkomaalaiset vieraansa olivat olleet järkyttyneitä nähdessään keskellä kaupunkia isoin kirjaimin: Rape's Burger.
Ja, niin sitten Rape vaihtoi yrityksensä nimen suomalaisamerikankieliseksi: Rapen Burgeri. Tai, jotain sinne päin. Ehkä siinä oli ollut kysymyksessä silkka vahinko: Rape ei ollut osannut vielä niin paljon Lontoon murretta, että ei ollut ymmärtänyt, mitä hänen nimensä meinasi Lontoon murteella (ja, ehkäpä Rape itsekin oli ollut järkyttynyt, kun kuuli, mitä hänen yrityksensä katolla oikeastaan oli lukenut?).

Niihin aikoihin sattui useille liikkeiden ja yritysten omistajille mokia, kun väänsivät nimiä Lontoon murteelle. Hauskoja kirjoitusvirheitä näkyi Lontooksi murteistetuissa yritysten nimissä ja aukioloaikakylteissä.
Enää ei mokia ja kirjoitusvirheitä näy enempää kuin suomalaisissakaan teksteissä ja nimissä. Kaupungeissa kaikki hallitsevat Lontoon murteen. Ja, Lontoon murre hallitsee kaupunki näkymää.

En minä sitä paheksu. Ainoastaan totean. Ja, seuraan kehitystä mielenkiinnolla tästä eteenkin päin :)

Vaan, sattuu niitä mukavia mokia ihan englanninkielen ammattilaisillekin. Englanninkielisten television ohjelmien ja elokuvien suomennosvirheille omistettu nettisivu http://www.jounipaakkinen.fi/kaannos.html on vallan lohduttavaa luettavaa. Jos kerran englanninkielen ammattilaisetkin silloin tällöin tekevät hassuja mokia, niin mikäpä siinä on meikäläiselläkään hävettävää, jos silloin tällöin, tai vaikka useamminkin, tulee kunnon hupsailuja Lontoon murteen kanssa ;)

Kun mietin minkä nimen antaisin blogilleni, olivat heti kaikki mieleen assosioituvat nimet silkkaa amerikkaa... Ja, siksipä aloinkin miettiä tätä amerikan kielen ja Lontoon murteen ylivoimaisuutta tredikkyyttä luovana elementtinä, tai houkuttelevana tekijänä... Päädyin nimeen Ladies Night. Monestakin syystä. Enkä sitä juuri edes miettinyt, kun olin sen jo päättänyt. Ja, sehän oli ensimmäinen nimi, jota blogilleni ajattelinkin, ja alkuintuitiosta on toisinaan hyvä pitää kiinni :) Sitä paitsi, hyräilen svengaavasti asiaan kuuluvaa biisiäkin tässä kirjoittaessani ;) Se pitää hyvän tuulisena :)

Mutta ajatteleppa, jos tämänkin blogin nimi olisi suomalainen, jotenkin näin: Naisten Yö, Hienojen Naisten Yö, Aatelisnaisten Yö...
..eihän tällä blogilla ole mitään tekemistä yön kanssa! Tai... mistä sen vielä tietää varmaksi sanoa, mitä tuleman pitää...Ja, mitä tekemistä tällä on Hienojen Naisten kanssa? No, sehän selviää vain lukemalla blogiani!