Kahviloista

Et ole tavannut ystäväsi tai tuttaviesi kanssa aikoihin ja päätätte tavata kaupungilla kahvilla. Mihin kahvilaan mennä? Missä kahvilassa voisi istua rauhassa pari tuntia juttelemassa?

Jaan tässä nyt kahvilat kahteen ryhmään:
Kahvilat, jotka on tarkoitettu istumista, kohtaamista ja seurustelua varten (kutsun näitä Kohtaamiskahviloiksi). Kahvilat, jotka on tarkoitettu pikaista kahvikupposen juomista ja toisten asiakkaiden katselemista varten (kutsun näitä Pikakahviloiksi).

Ensimmäisen ryhmän kahviloissa sisustus ja ilmapiiri ovat rakennettu siten, että ne kaikki yhdessä tukevat asiakasta jäämään taloksi, pysähtymään, viipymään, lepäämään, nauttimaan. Toisen ryhmän kahvilat ovat sisustukseltaan ja ilmapiiriltään tukemassa sitä, että kahvi juodaan pikaisesti ja sitten jatkettaisiinkin jo matkaa.

Kohtaamiskahvilat
Tuolit ja pöydät ovat vankkoja, tukevia ja mukavasti istuttavia. Ne ovat sijoitettu siten, että asiakkaalle tulee mielikuva suojaisuudesta, ts. asiakkaat voivat pöydissään keskustella rauhassa omista asioistaan pelkäämättä, että viereisen pöydän asiakkaat kuulisivat.
Sisustusmateriaaleilla ja –elementeillä häivytetään tilan rakenteiden aiheuttamaa kaikua. Musiikki ei soi, tai jos soi, niin erittäin hiljaisella, jotta ei häiritse asiakkaiden pöytäkeskusteluja.
Persoonallinen, katseita pysäyttävä ja katseelle miellyttävä sisustus. Täällä voi rauhassa keskittyä omaan pöytäseuraansa.

Pikakahvilat
Tuolit ja pöydät ovat huteria, kiikkeriä, joihin ei voi rennosti lysähtää tai istahtaa (istutaan pikaisesti hetki). Pöydät on sijoitettu siten, että pöydissä kuullaan viereisten pöytien keskustelut, ja katse toisiin pöytiin on avoin. Ei suojaisuuden, eikä yksityisyyden tuntua. Tilan rakenteet on jätetty kaikuviksi (kivilattiat, seinät ja katto). Musiikkikin voi soida. Ei persoonallista sisustusta. Täällä seurataan avoimesti kahvilan toisten pöytien ihmisiä.

Tässä yhteydessä ei enempiä huomioita Kohtaamiskahviloiden ja Pikakahviloiden funktioista ja eroista.

Kun pitkästä aikaa tapaa kahvilassa tuttavansa, ei oleellista niinkään ole kahvin laatu, vaan keskeistä on itse tapaaminen: toinen ihminen/ihmiset ja kuulumisten vaihtaminen. Ja siksi kahvilan tulee olla tätä tapaamista tukeva: tuolein, pöydin, erilaisin sisustuksellisin ratkaisuin etc. Kahvilan tulee interiööriltään kertoa: ”Kohdatkaa täällä. Istukaa mukavasti, levätkää ja keskustelkaa rauhassa ja suojattuna. Nauttikaa samalla pari kupposta hyvää kahvia. Ja, kenties ottaisitte jotakin suolaista, voileipiä tai sämpylää? Vai tahtoisitteko ihanaa leivonnaista?”

Kohtaamiskahviloissa kahvin tulee olla tuoretta ja hyvää, mutta pääfokus on tukea ihmisten kahden keskisiä- tai kimppakohtaamisia. Erikoisuudet ja kahvin erinomaisuudet ovat sitten jo vallan suurenmoista plussaa muutenkin niin mukavan ystävien tapaamisen lisäksi :) Ja, jos herkuttelu- ja syömispuolikin on jotain erinomaisen hyvää, tavanomaisuuksista poikkeavaa, niin silloinhan kohtaaminen ystävien kanssa on saanut ekstra lisämausteensa :)

Kahviloissa on henkilökuntaa moneksi. Jopa joissakin arvostusta ja in-paikan statusta nauttivissa kahviloissa saa kuulla ei oota, kun esimerkiksi kysyy laktoositonta kahvipullaa tai leivonnaista. Kahvilassa ei saa sanoa asiakkaalle ei oota. Nykyään kuitenkin, iloksemme, kahviloissa jo alkaakin olla laktoosi-intoleraatikoille muutakin tarjottavaa kuin tofujäätelöä tai ei oota :) Keliaakikoilla tilanne lienee kovin paljon surullisempi :(

Ystäväni, joka on asustellut Tukholmassa, kutsuu näitä Kohtaamiskahviloita Tukholmalaisiksi kahviloiksi. Tukholmassa kun kuulemma on paljonkin kahviloita, jotka tukevat kaikin tavoin asiakkaita jäämään istumaan useaksi tunniksi kahvittelun ja rupattelun merkeissä.

Toinen ystäväni taannoin sanoi, että nykyään kahvilat muistuttavat yhä enemmän huoltoasemia… Ei eroa huoltoasemien kahvioiden ja kaupunkien keskusta-kahviloiden välillä. Hieno oivallus siitä, että pikakahvilat eivät tarjoa asiakkaille mitään erikoisia elämyksiä ilmapiirinsä, eivätkä tarjoilujensakaan puolesta, eikä niitä ole tehty seurustelemista varten, vaan pikakäynteihin, ”huoltoon”, ainoastaan.

Pikakahviloillakin on kyllä paikkansa ihmisten elämässä :) Kun esimerkiksi kiertelee keskustan putiikkeja shoppailemassa tai syynäilemässä, niin välillähän täytyy hetkeksi istahtaa levähtämään ja tankkaamaan itseään. Ja, silloin on persoonattoman pikakahvilan paikka: puolen tunnin kahvikupponen jonkin hiilihydraattitasoa parantavan makupalan kera :) Siinä, kun pikaisesti kahvinsa juo, katselee toisia ihmisiä, kohentaa verensokeriarvojaan hetkeksi, niin pianpa taas jaksaa pari tuntia kierrellä kaupungin vilinässä ;)

Mutta, mihin mennä, kun tahdotaan tavata pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia muutaman tunnin kohtaamisessa kahvin merkeissä?
Jatkossa kerron kahviloista, joissa olen viime aikoina käynyt Helsingissä, ja muuallakin :)